Hurjaa on ajan kuluminen, kun on aina maanantai tai perjantai. Tuntuu, että viikossa ei ehdi juuri mitään tekemään. Vai likö tuota tullut niin vanhaksi ja hitaaksi, että siksi aika menee kuin siivillä.
Pakkasten merkeissä meni viime viikko, joten ei hiihtokilometrejä paljoa tullut tuolle viikolle.
Juoksumatolla parina päivänä töiden jälkeen kävin hölkytteleen ja keskiviikolle oli työporukan yhteislenkki kävellen/juosten. Ja sitten alkuviikosta tuli testattua tuo minun treenilautakin. Olihan se niin tehokas ja mukava kapistus, että sitä on pitänyt veivata jo useampana iltana. Eli ei tule myyntiin aivan heti. Mukavasti saa sillä harjoitettua myös keskivartalon lihaksia, kun laittaa "tossukat" käteen ja tekee liutuksia käsillä joko sivulle tai eteen polvinojassa ollen. Pitää joku päivä kuvata noita liikkeitä, niin paremmin pääsee ymmärrykseen niiden suoritustavasta.
Viikonloppuna pääsi sitten jo hiihtäänkin, kun tuo pakkanen sen verran hellitti. Iltahiihdoiksi meni molempina päivinä, kun lauantaina kahviteltiin äitini 90-vuotispäivillä ja sunnuntaina tietenkin oltiin sitten Maakuntaviestejä katsomassa. Nivala hiihti hienosti neljänneksi. Olihan Nivalan ankkurin, Lauri Gummerruksen, vauhdikasta menoa iloa katsella. Tuosta nuorukaisesta toivon mukaan kuullaan vielä paljon ja saadaan hänen edesottamuksiaan mielenkiinnolla seurata.
Tämä viikko on sitten alkanutkin lupaavasti aamulenkin merkeissä. Niin oli valoisan oloista puol kuuden aikaan, kun lenkille läksin. Ilman otsalamppuakin olisi nähnyt, mutta kun juoksentelin niin olihan se turvallisempaa lampun kanssa. Pitää koittaa huomen aamulla olla yhtä tiitteränä ja selvitä tuonne aamun suurista hetkistä nauttimaan. On se jotenkin niin ihanaa, kun saa itsensä houkuteltua sängystä ylös ja sitten lenkkikamppeet niskaan. Sen jälkeen ulos ja sitten saa hengitellä keuhkot täyteen raitista ulkoilmaa. Siitä on aivan toinen juttu alkaa käynnisteleen työpäivää, kuin sellaisena aamuna, jolloin pomppaa suoraan sängystä työmalle.
Loppuviikosta minulla olisikin pari lomapäivää, joten jos nyt suunnitelmat pysyy, niin kävisin visiitin Rovaniemellä tyttären luona. Sinne pitänee sukset ottaa myös mukaan, josko siellä pääsis testaileen paikalliset ladut.
maanantai 26. tammikuuta 2015
sunnuntai 18. tammikuuta 2015
TREENILAUTA
Oon katsellut jo pidempään, että oiskohan tuollainen treenilauta miten tehokas kuntoiluväline. Ja ainahan sitä naisihminen kaipaa jotain uutta "motivointihärpäkettä". Mulle vaan pitää olla laitteen suhteellisen helppo, ei saa olla monimutkaisia virityksiä ennen kuin pääsee treenaamaan eikä naruja ristiin rastiin. Selkeä ja yksinkertainen, niin kuin käyttäjänsäkin. Toivottavasti tuo treenilauta osottautuu sellaiseksi, sillä nyt se tuli hankittua.
Ostin sen Ylivieskan Prismasta, hinta oli 59 e. Saman hintaan sen olisi saanut myös Kärkkäiseltä. Aiemmin sitä jo kaupassa pyörittelin ja mietein, että riittääkö siinä leveys. Siitä nimittäin on kaksi kokoa olemassa ja tämä oli se pienempi eli 180 cm. Mutta kotona tuossa 190 cm leveällä matolla tein kuivaharjoittelua ja totesin mitan riittäväksi :)
Pakkauksessa näytti olevan monenlaista harjoitetta eri lihasryhmille ja sitten vissiin siinä on jotkut tunnukset, niin pääsee netistä katsoon liikkeet videolta.
Eli tuossahan on sellainen liukas alusta, jossa liutaan mm. luistelupotkuilla ja voipi siinä tehdä liukumista askeleen muodossakin. Pakkauksessa on kenkien päälle tulevat liukumiseen tarkoitetut tossu. Noita tossuja voi sitten käyttää myös käsissä, niin saa treenattua keskivartaloa ym. Enpä vielä ole siihen ehtinyt tutustua paremmin, mutta kovasti mieli jo tekee kokeilemaan. Ensin vaan täytyy käydä tälle illalle hiihtolenkki, koska nyt on tuo pakkanen sopiva meikäläiselle.
Aamulla olikin 15 km juoksulenkki ja sitten on pitänyt istua telkun ääressä hiihtoa ym. urheilua seuraten. Minuun tuntuu uppoavan nykyään melkein mikä vaan urheilu. Nytkin viime viikolla seurasin dartsia ja eilen ja tänään biljardia. No, ei kyllä uppoa ihan kaikki, esim. nyrkkeilyä en kovin pitkään kyllä viitsi katsoa. En oikein ymmärrä, että oikeesti yritetään toista satuttaa päähän hakkaamalla ja saada siltä taju kankaalle. Tämä on minun näkemys, mutta jollakulla toisella se on toinen ja se suotakoon hänelle.
Nyt täytynee alkaa suksia voiteleen ja suunnata sitten Karvoskylän ladulle. Jospa illalla viel ehtis testata tuon laudan. Pitää katsoa ihastunko siihen ikihyviksi vai onko se piankin myytävänä 50 eurolla.
Pakkauksessa näytti olevan monenlaista harjoitetta eri lihasryhmille ja sitten vissiin siinä on jotkut tunnukset, niin pääsee netistä katsoon liikkeet videolta.
Eli tuossahan on sellainen liukas alusta, jossa liutaan mm. luistelupotkuilla ja voipi siinä tehdä liukumista askeleen muodossakin. Pakkauksessa on kenkien päälle tulevat liukumiseen tarkoitetut tossu. Noita tossuja voi sitten käyttää myös käsissä, niin saa treenattua keskivartaloa ym. Enpä vielä ole siihen ehtinyt tutustua paremmin, mutta kovasti mieli jo tekee kokeilemaan. Ensin vaan täytyy käydä tälle illalle hiihtolenkki, koska nyt on tuo pakkanen sopiva meikäläiselle.
Aamulla olikin 15 km juoksulenkki ja sitten on pitänyt istua telkun ääressä hiihtoa ym. urheilua seuraten. Minuun tuntuu uppoavan nykyään melkein mikä vaan urheilu. Nytkin viime viikolla seurasin dartsia ja eilen ja tänään biljardia. No, ei kyllä uppoa ihan kaikki, esim. nyrkkeilyä en kovin pitkään kyllä viitsi katsoa. En oikein ymmärrä, että oikeesti yritetään toista satuttaa päähän hakkaamalla ja saada siltä taju kankaalle. Tämä on minun näkemys, mutta jollakulla toisella se on toinen ja se suotakoon hänelle.
Nyt täytynee alkaa suksia voiteleen ja suunnata sitten Karvoskylän ladulle. Jospa illalla viel ehtis testata tuon laudan. Pitää katsoa ihastunko siihen ikihyviksi vai onko se piankin myytävänä 50 eurolla.
lauantai 17. tammikuuta 2015
LOSKAA JA LIUKASTA
Hups, siinäpä taas viikko vierähti joutuisasti. Eipä tälle viikolle oikein kunnolla ehtinyt itseään rääkkäämäänkään (siinä sanassapa ei paljon muuta ollut ku koota ja ärrää).
Edellisen sunnuntain yhteislenkki oli kyllä aikamoinen pinnisty. Pakkasta oli kotoa lähtiessä reilusti yli 15astetta ja melko kova viima puhalteli. Marjatan vetämänä lähdettiin Oksavan koululta ja juostiin Haapajärvelle ja sitten toista puolta jokea takaisin. Matkaa kertyi himpun verran yli 20 km. Ja kylläpä mulla meinasi sormia paleltaa monista lapas kerroksista huolimatta. Yksin ois kyllä tuokin lenkki jäänyt tekemättä. Että on se vaan porukalla aina helpompaa ja mukavampaa.
Tiistaina aloiteltiin työporukan lenkkeily sitä loppukesän haastetta silmällä pitäen. Eli puolikas pitäis jaksaa porukan juosta tai ainakin taivaltaa tuossa elokuun paikkeilla. Tunti oltiin liikkeellä kävellen/hölkäten. Siitä se sitten ois tarkoitus lähteä joka viikko pyörimään.
Keskiviikkona pääsin kokeilemaan Nivalan uutta keilahallia. Liikuntakeskus muisti vuonna 2014 menestyneitä urheilijoita ja minä sain olla tuossa joukossa mukana. Kakkukahvien jälkeen oli mahdollista käydä kokeilemassa keilaamista, kun keilaradoilla oli koekäyttö menossa. Ja tietystihän mun piti tuo mahdollisuus käyttää. Täytyy kyllä tunnustaa, että täyskaatoja ei minun heitoissa nähty, mutta kivaa oli. Ja käsikin tuli sen verran kipeäksi, että tiesi keilanneensa.
Yhden hiihto kerran olen saanut tälle viikolle sisällytettyä. Elikkäs torstai-iltana kävin Karvoskylän valaistulla 10 km hiihtämässä. Läksin sen verran myöhään, että koko ajan pelotti, et milonkahan ne valot sammuu. Ei ole ollut tietoa, moneenko asti valot tuossa ovat. Mut nyt on. Ne sammuvat aika tarkkaan klo 21. Nimittäin just sain tavoite kympin täyteen, mutta en ehtinyt edes suksia jalasta ottaa kun lamput sammuivatkin. Kaikki valot menee kerralla poikki. Oon yhtenä talvena ollut siellä metsäosuudella, kun valot sammuivat. Hetken aikaa mietin, et mitäs nyt. Onneksi olin jo sen pahimman alamäen selvittänyt. Pianhan silmät jonkin verran tottuvat pimeään ja sukset kyllä kulkevat urassa, kun ei niitä liiemmin nostele ja vilkaisu taivaalle kertoo sinun olevan reitillä.
Eilen sitten juoksumatolla vaatimattomasti 6 km ja siihen sisältyi pari kilometrin vetoa. Tämän jälkeen sitten olikin minun vuoro saada hoitoa kalevalaisen jäsenkorjauksen merkeissä. Nyt on olo vetreä. Tämä päivä on mennyt Ylivieskassa kaupoilla. Monta kauppaa tuli kierrettyä, kun vertailtiin hintoja ja tuotteita. Äitini täyttää 90-vuotta viikon päästä ja meillä sisaruksilla on lahjasuunnitelmissa hänelle pyykinpesukone.
Tämä päivä onkin ollut niin märkä päivä, että ulos ei sen enempää ole viitsinyt mennä. Huomenna sitten taas yhteislenkille, oli ilma mikä hyvänsä.
Edellisen sunnuntain yhteislenkki oli kyllä aikamoinen pinnisty. Pakkasta oli kotoa lähtiessä reilusti yli 15astetta ja melko kova viima puhalteli. Marjatan vetämänä lähdettiin Oksavan koululta ja juostiin Haapajärvelle ja sitten toista puolta jokea takaisin. Matkaa kertyi himpun verran yli 20 km. Ja kylläpä mulla meinasi sormia paleltaa monista lapas kerroksista huolimatta. Yksin ois kyllä tuokin lenkki jäänyt tekemättä. Että on se vaan porukalla aina helpompaa ja mukavampaa.
Tiistaina aloiteltiin työporukan lenkkeily sitä loppukesän haastetta silmällä pitäen. Eli puolikas pitäis jaksaa porukan juosta tai ainakin taivaltaa tuossa elokuun paikkeilla. Tunti oltiin liikkeellä kävellen/hölkäten. Siitä se sitten ois tarkoitus lähteä joka viikko pyörimään.
Keskiviikkona pääsin kokeilemaan Nivalan uutta keilahallia. Liikuntakeskus muisti vuonna 2014 menestyneitä urheilijoita ja minä sain olla tuossa joukossa mukana. Kakkukahvien jälkeen oli mahdollista käydä kokeilemassa keilaamista, kun keilaradoilla oli koekäyttö menossa. Ja tietystihän mun piti tuo mahdollisuus käyttää. Täytyy kyllä tunnustaa, että täyskaatoja ei minun heitoissa nähty, mutta kivaa oli. Ja käsikin tuli sen verran kipeäksi, että tiesi keilanneensa.
Yhden hiihto kerran olen saanut tälle viikolle sisällytettyä. Elikkäs torstai-iltana kävin Karvoskylän valaistulla 10 km hiihtämässä. Läksin sen verran myöhään, että koko ajan pelotti, et milonkahan ne valot sammuu. Ei ole ollut tietoa, moneenko asti valot tuossa ovat. Mut nyt on. Ne sammuvat aika tarkkaan klo 21. Nimittäin just sain tavoite kympin täyteen, mutta en ehtinyt edes suksia jalasta ottaa kun lamput sammuivatkin. Kaikki valot menee kerralla poikki. Oon yhtenä talvena ollut siellä metsäosuudella, kun valot sammuivat. Hetken aikaa mietin, et mitäs nyt. Onneksi olin jo sen pahimman alamäen selvittänyt. Pianhan silmät jonkin verran tottuvat pimeään ja sukset kyllä kulkevat urassa, kun ei niitä liiemmin nostele ja vilkaisu taivaalle kertoo sinun olevan reitillä.
Eilen sitten juoksumatolla vaatimattomasti 6 km ja siihen sisältyi pari kilometrin vetoa. Tämän jälkeen sitten olikin minun vuoro saada hoitoa kalevalaisen jäsenkorjauksen merkeissä. Nyt on olo vetreä. Tämä päivä on mennyt Ylivieskassa kaupoilla. Monta kauppaa tuli kierrettyä, kun vertailtiin hintoja ja tuotteita. Äitini täyttää 90-vuotta viikon päästä ja meillä sisaruksilla on lahjasuunnitelmissa hänelle pyykinpesukone.
Tämä päivä onkin ollut niin märkä päivä, että ulos ei sen enempää ole viitsinyt mennä. Huomenna sitten taas yhteislenkille, oli ilma mikä hyvänsä.
lauantai 10. tammikuuta 2015
LAUANTAIEHTOOTA
Niin on saatu Onnin järjestämä Liikkumalla Uuteen Vuoteen (LUV) projekti liikuttua. Tuo tempaus toivottavasti tuo innokkaita liikkujia pitemmäksikin aikaa kuin vain viikoksi. Toki mielestäni olisi vielä parempi, jos se olisi kaksi viikkoa kestävä. Silloin siinä voisi jo jäädä jollekin vähemmän liikkuvalle pieni kipinä liikkumisesta. Mutta hyvä näinkin, sillä onhan se tilastojen pitäjälle kova homma pitää liikkumisista kirjaa, joten ymmärrän että viikko on ihan riittävä.
Itse sain ainakin tuon viikon aikana lisättyä hiihdon melko hyvin ohjelmaani. Ehdin sitä kyllä jo joulun aikaan aloitella, mutta nyt piti oikein asiasta tehden lähteä hiihtämään. Ja nyt se on jo sillä mallilla, että ei malttais oikein olla poiskaan eikä juuri juoksulenkkiä tehdä, kun on niin kiva hiihtää.
Eilispäivänä, kun pääsin aiemmin töistä suuntasin Pyssymäelle. Siellä oli latukone juuri avannut ladut ja baana kutsui innokasta hiihtäjää. Mutta sinne mäkiin minä meinasin kuolla; jalat hyytyi, kädet loppui ja keuhkot vinkui. Luisteluhiihto meni viimeisissä nousuissa jo ihan ankkamallille. Totesin, että näin vähillä hiihtokilometreillä Pyssymäki on mulle aivan liian rankka paikka. Pitää vielä treenata, että selviää niistä nousuista kunnialla läpi. Sinnittelin kuitenkin 14 km, mutta viimeiset kilsat hiihtelin lähes tasamaalla olevalla 1 km ladulla.
Olivat onneksi käynee ajamassa tuon Karvoskylän valaistunladunkin toissa päivänä. Mutta sen verran oli ehtinyt tuota lunta tulla parina päivänä, että tukkoonhan se latu oli menny. Niinpä läksin tänään aamupäivällä sitä avaamaan. Perinteisen latu auki vaikka väkisin.
Kyllä tuli lapsuus mieleen, kun jälleen lipsuvin suksin pungersin ylämäen latua auki ja yritin siirtää jalkojani vuorotahtiin eteenpäin täysin käsien varassa sauvoista roikkuen. Mutta nyt tänään aikuisena, ei ollut äitiä takapuolesta tuuppaamassa eikä estämässä taaksepäin liukumista. Nyt joutui selviämään yksin. Mutta eipä minun kauaa tarvinnut latua yksin auki lipsutella, kun sainkin jo seuraa kylän hiihtävästä ikämiehestä. Kun nyt olin pässyt makuun tuossa "ladun aukaisussa", niin kotiin palatessa päätinkin tehdä oikoladun peltojen poikki, ettei tarvitse tietä pitkin monoilla käveleskellä. Siinäpä sitä sitten hetki vierähtikin, kun ensimmäinen reittivalinta ei oikein mennyt nappiin. Kovin oli suuria ojia ja hankalaa ryteikköä välillä, niin jouduin valitsemaan uuden reitin. Nyt kun sen ladun vain sais pidettyä auki.
Huomenna aamupäivällä kyllä täytyy mennä jo juoksemaan. Toki on yhteislenkkipäivä, niin siitä ei malta olla pois.
Itse sain ainakin tuon viikon aikana lisättyä hiihdon melko hyvin ohjelmaani. Ehdin sitä kyllä jo joulun aikaan aloitella, mutta nyt piti oikein asiasta tehden lähteä hiihtämään. Ja nyt se on jo sillä mallilla, että ei malttais oikein olla poiskaan eikä juuri juoksulenkkiä tehdä, kun on niin kiva hiihtää.
Eilispäivänä, kun pääsin aiemmin töistä suuntasin Pyssymäelle. Siellä oli latukone juuri avannut ladut ja baana kutsui innokasta hiihtäjää. Mutta sinne mäkiin minä meinasin kuolla; jalat hyytyi, kädet loppui ja keuhkot vinkui. Luisteluhiihto meni viimeisissä nousuissa jo ihan ankkamallille. Totesin, että näin vähillä hiihtokilometreillä Pyssymäki on mulle aivan liian rankka paikka. Pitää vielä treenata, että selviää niistä nousuista kunnialla läpi. Sinnittelin kuitenkin 14 km, mutta viimeiset kilsat hiihtelin lähes tasamaalla olevalla 1 km ladulla.
Olivat onneksi käynee ajamassa tuon Karvoskylän valaistunladunkin toissa päivänä. Mutta sen verran oli ehtinyt tuota lunta tulla parina päivänä, että tukkoonhan se latu oli menny. Niinpä läksin tänään aamupäivällä sitä avaamaan. Perinteisen latu auki vaikka väkisin.
Kyllä tuli lapsuus mieleen, kun jälleen lipsuvin suksin pungersin ylämäen latua auki ja yritin siirtää jalkojani vuorotahtiin eteenpäin täysin käsien varassa sauvoista roikkuen. Mutta nyt tänään aikuisena, ei ollut äitiä takapuolesta tuuppaamassa eikä estämässä taaksepäin liukumista. Nyt joutui selviämään yksin. Mutta eipä minun kauaa tarvinnut latua yksin auki lipsutella, kun sainkin jo seuraa kylän hiihtävästä ikämiehestä. Kun nyt olin pässyt makuun tuossa "ladun aukaisussa", niin kotiin palatessa päätinkin tehdä oikoladun peltojen poikki, ettei tarvitse tietä pitkin monoilla käveleskellä. Siinäpä sitä sitten hetki vierähtikin, kun ensimmäinen reittivalinta ei oikein mennyt nappiin. Kovin oli suuria ojia ja hankalaa ryteikköä välillä, niin jouduin valitsemaan uuden reitin. Nyt kun sen ladun vain sais pidettyä auki.
Huomenna aamupäivällä kyllä täytyy mennä jo juoksemaan. Toki on yhteislenkkipäivä, niin siitä ei malta olla pois.
torstai 8. tammikuuta 2015
SUKSI ONGELMA
Eilisaamuna, tässä meillä odotettiin porukalla, että miten Keski-Pohjanmaan maakuntaviestin käy, hiihdetäänkö sitä vaiko ei. Nettiseurantaa fb-sivujen kautta sekä heidän omilta sivuilta tuli tietoa melko hyvin. Välillä näytti jo siltä, että pelkästään niitä siirretään alkavaksi iltapäivälle. Tuossa vaiheessa mekin jo keiteltiin kaakaot ja kahvit pulloon ja laitettiin muutama kerros lämmintä kampetta päälle. Saman tien, kun minäkin olin saanut toppahousut jalkaan ja lähtöä suunniteltiin tulikin tieto, että hiihdot peruttu.
Noo, eipä muuta kuin Tarjan kanssa kävelylenkille, kun oli kerta varusteet päällä. Lenkin päälle meitä odottikin sitten kuumat kaakaot ja pitihän ne viestiin varatut makkaratkin paistaa uunin ritilällä. Ja sitten kun vielä katsoi telkusta Tourde Ski-sprintit, niin pääsi hieman hiihtokisojen tunnelmaan. Mutta eihän maakuntaviesti seurantaa tuo tietenkään voittanut. Ehkäpä loppukuusta sitten päästään sinnekkin hurraamaan ja nuotioimaan.
Oli siitä jotain hyötyäkin tuosta viestien perumisesta sillä, kun nyt paikalla oli noita mieheni hiihtäviä velipoikia pari kappaletta, niinpä kannoin heidän eteensä minun uusimmat luistelusukseni. Olin ne hankkinut muutama vuosi sitten, mutta hiihtänyt niillä vain silloin ensimmäisenä talvena muutamia kertoja. Ensinnäkin ne oli minusta jo liian pitkät kaupassa, mutta osaava myyjä (hiihtäjä) väitti niiden olevan minulle sopivat. Joten uskoin tietysti näin olevan. Ja minulla oli myös monot mukana, jotta siteet tulisivat sopivat. Mutta nekin tuntuivat tosi hankalilta kun niillä ensimmäisiä kertoja lähdin hiihtään. En millään meinannut niitä jalkaani saada. Joka kerta taistelin siteiden kanssa. Ja suksen kannat kolisi toisiinsa luistellessa, alamäki kurveissa tuntui, että suksia ei saa kääntyyn millään. Niinpä voi arvata, että palasin melko pian takaisin ikivanhoihin (nyt jo yli 10 vuotta vanhoihin) luistelusuksiini. Ja nämät uudet sukset sai jäädä nurkkaan.
Niinpä nyt arvelin käyttää asiantuntemusta apunani ja kysäistä heidän mielipidettä suksen mitasta. No, hetihän sieltä tuli, että liian pitkät ovat. Ja selvisipä sekin, että siteet epäsopivat niihin minun monoihin. Kaksoisraudoilla olevissa monoissani takinmainen rauta jäi kiinnittymättä, kun se oli muutaman millin liian edessä siteen kiinnitykseen nähden. Eli tämäkin on tuonut lisää sitä epävakautta hiihtämiseen. Siinä sitten minä olin jo myymässä suksia ja vaihtamassa sopivampiin, niin nämätpä sanoivat että niitä on helppo lyhentää. Ei kuulemma ole ensimmäinen kerta, kun suksia lyhennetään. Olivat joutuneet joskus omiaankin lyhentämään ja huippu hyvällä menestyksellä.
Niinpä illan koittaessa tuo mun kätevä avokkini lyhensi mulle suksia saman verran kummastakin päästä ja korjasi vieläpä siteetkin sopiviksi jollakin pienellä "lisäosalla". Joutui kylläkin siteet irroittamaan ja laittamaan uudestaan kiinni, että tämä onnistui. Nyt monot napsahtivat kuin magneetti oikeaan uomaansa. Niin paljon niitä oli mahdollista lyhentää, että niistä saatiin melkein saman mittaiset kuin minun vanhat sukseni ovat.
Tänään piti sitten lähteä heti töistä suoraan Hiitolaan niitä kokeilemaan. Keli ei kylläkään ollut mikään luistava, kun sateli märkää lunta ja pakkasmittari lähenteli nollaa. Latu oli melko vasta ajettu, joten hyvä oli suksia testata. Ne toimivat hyvin. Riittävästi jäi keulaakin lyhennyksestä huolimatta. Nämät sukset palvelevat minua aivan varmasti pitkään. Ja ajatella, että olen näitä jemmannut siellä varaston nurkassa tietämättä mitä niille tekisi. Aina kannattaa avata suunsa sopivan paikan tullen näköjään. Ja täydet pisteet miehelleni varsinkin tuosta siteen korjaus oivalluksesta. Ilman noita kolmea miestä mun sukset ois edelleen käyttämättömänä :)
Noo, eipä muuta kuin Tarjan kanssa kävelylenkille, kun oli kerta varusteet päällä. Lenkin päälle meitä odottikin sitten kuumat kaakaot ja pitihän ne viestiin varatut makkaratkin paistaa uunin ritilällä. Ja sitten kun vielä katsoi telkusta Tourde Ski-sprintit, niin pääsi hieman hiihtokisojen tunnelmaan. Mutta eihän maakuntaviesti seurantaa tuo tietenkään voittanut. Ehkäpä loppukuusta sitten päästään sinnekkin hurraamaan ja nuotioimaan.
Oli siitä jotain hyötyäkin tuosta viestien perumisesta sillä, kun nyt paikalla oli noita mieheni hiihtäviä velipoikia pari kappaletta, niinpä kannoin heidän eteensä minun uusimmat luistelusukseni. Olin ne hankkinut muutama vuosi sitten, mutta hiihtänyt niillä vain silloin ensimmäisenä talvena muutamia kertoja. Ensinnäkin ne oli minusta jo liian pitkät kaupassa, mutta osaava myyjä (hiihtäjä) väitti niiden olevan minulle sopivat. Joten uskoin tietysti näin olevan. Ja minulla oli myös monot mukana, jotta siteet tulisivat sopivat. Mutta nekin tuntuivat tosi hankalilta kun niillä ensimmäisiä kertoja lähdin hiihtään. En millään meinannut niitä jalkaani saada. Joka kerta taistelin siteiden kanssa. Ja suksen kannat kolisi toisiinsa luistellessa, alamäki kurveissa tuntui, että suksia ei saa kääntyyn millään. Niinpä voi arvata, että palasin melko pian takaisin ikivanhoihin (nyt jo yli 10 vuotta vanhoihin) luistelusuksiini. Ja nämät uudet sukset sai jäädä nurkkaan.
Niinpä nyt arvelin käyttää asiantuntemusta apunani ja kysäistä heidän mielipidettä suksen mitasta. No, hetihän sieltä tuli, että liian pitkät ovat. Ja selvisipä sekin, että siteet epäsopivat niihin minun monoihin. Kaksoisraudoilla olevissa monoissani takinmainen rauta jäi kiinnittymättä, kun se oli muutaman millin liian edessä siteen kiinnitykseen nähden. Eli tämäkin on tuonut lisää sitä epävakautta hiihtämiseen. Siinä sitten minä olin jo myymässä suksia ja vaihtamassa sopivampiin, niin nämätpä sanoivat että niitä on helppo lyhentää. Ei kuulemma ole ensimmäinen kerta, kun suksia lyhennetään. Olivat joutuneet joskus omiaankin lyhentämään ja huippu hyvällä menestyksellä.
Niinpä illan koittaessa tuo mun kätevä avokkini lyhensi mulle suksia saman verran kummastakin päästä ja korjasi vieläpä siteetkin sopiviksi jollakin pienellä "lisäosalla". Joutui kylläkin siteet irroittamaan ja laittamaan uudestaan kiinni, että tämä onnistui. Nyt monot napsahtivat kuin magneetti oikeaan uomaansa. Niin paljon niitä oli mahdollista lyhentää, että niistä saatiin melkein saman mittaiset kuin minun vanhat sukseni ovat.
Tänään piti sitten lähteä heti töistä suoraan Hiitolaan niitä kokeilemaan. Keli ei kylläkään ollut mikään luistava, kun sateli märkää lunta ja pakkasmittari lähenteli nollaa. Latu oli melko vasta ajettu, joten hyvä oli suksia testata. Ne toimivat hyvin. Riittävästi jäi keulaakin lyhennyksestä huolimatta. Nämät sukset palvelevat minua aivan varmasti pitkään. Ja ajatella, että olen näitä jemmannut siellä varaston nurkassa tietämättä mitä niille tekisi. Aina kannattaa avata suunsa sopivan paikan tullen näköjään. Ja täydet pisteet miehelleni varsinkin tuosta siteen korjaus oivalluksesta. Ilman noita kolmea miestä mun sukset ois edelleen käyttämättömänä :)
sunnuntai 4. tammikuuta 2015
AURINGON PILKISTYKSIÄ
Kylläpäs oli kiva juoksulenkki Virven kanssa tänään aamupäivällä. Tuli opittua taasen yksi uusi reitti, josta koostuu kotoa juosten noin 13km. Tämän päivän lenkiksi tuli 15 km. Ihanat talviset puut ja pikkupakkanen tässä tammikuisessa sunnuntaissa saivat sydämen hypähtelemään riemusta. Kaiken kruunasi kotiin saapuessa tuo auringon valo, joka muutamien leijuvien lumihiutaleiden takaa pilkisti.
Niin on uusi vuosi lähtenyt liikunnallisin tavoittein liikkeelle. Onnin LUV-projekti käynnistyi viikoksi ja samoin KepLi:n kansanhiihtotapahtuma tammikuun alusta maaliskuun loppuun. Joten pitihän sitä eilen käydä Hiitolassa saunalenkki hiihtään. Sen verran oli tuuri kohillaan, että juuri latukone oli ajamassa reittiä kun sinne menin. Niinpä sain hiihdellä pertsaa aivan tuoreilla laduilla. Mutta edelleenkin mulla olisi kehitettävää tuossa voitelutaidossa. Ei auttanut yhtään pitoon vaikka yritin potkia tosi terävästi, joten oli pakko uskoa että voitelu ei TAASKAAN osunu kohilleen. Ja kyllä se vaan on tuo pertsan hiihto paljon raskaampaa ku vapaa, ainakin minusta. Tässä oon kyllä kuullut jonkun olevan eri mieltäkin. Mutta heillä on sitten ilmeisesti voimaa tuolla yläkropassa enemmän.
Vuosia tuli taasen eilen Elmon päivänä mulle yksi lisää. Minä sain Kipinän porukalta pari vuotta sitten, kun pyöreitä täytin, niin ihanan kortin, että se on pakko jakaa teidän kanssa. Tämän on taiteillut Päivikki ja minut on tuohon korttiin otettu "suoraan" Lanzaroten maratonin maaliviivalta. Tää on niin hieno, että kehystän sen tauluksi, kunhan saan aikaiseksi. Toiset ne osaa piirtää, toiset laulaa, minä ku en osaa kumpaakaan, niin arvostan heitä suuresti. Mutta onneksi pysyn viel pystyssä juosten ja suksilla (alamäessä se on kyllä vaikeeta) vaikka vuosi tulikin taas ikää enemmän.
Niin on uusi vuosi lähtenyt liikunnallisin tavoittein liikkeelle. Onnin LUV-projekti käynnistyi viikoksi ja samoin KepLi:n kansanhiihtotapahtuma tammikuun alusta maaliskuun loppuun. Joten pitihän sitä eilen käydä Hiitolassa saunalenkki hiihtään. Sen verran oli tuuri kohillaan, että juuri latukone oli ajamassa reittiä kun sinne menin. Niinpä sain hiihdellä pertsaa aivan tuoreilla laduilla. Mutta edelleenkin mulla olisi kehitettävää tuossa voitelutaidossa. Ei auttanut yhtään pitoon vaikka yritin potkia tosi terävästi, joten oli pakko uskoa että voitelu ei TAASKAAN osunu kohilleen. Ja kyllä se vaan on tuo pertsan hiihto paljon raskaampaa ku vapaa, ainakin minusta. Tässä oon kyllä kuullut jonkun olevan eri mieltäkin. Mutta heillä on sitten ilmeisesti voimaa tuolla yläkropassa enemmän.
Vuosia tuli taasen eilen Elmon päivänä mulle yksi lisää. Minä sain Kipinän porukalta pari vuotta sitten, kun pyöreitä täytin, niin ihanan kortin, että se on pakko jakaa teidän kanssa. Tämän on taiteillut Päivikki ja minut on tuohon korttiin otettu "suoraan" Lanzaroten maratonin maaliviivalta. Tää on niin hieno, että kehystän sen tauluksi, kunhan saan aikaiseksi. Toiset ne osaa piirtää, toiset laulaa, minä ku en osaa kumpaakaan, niin arvostan heitä suuresti. Mutta onneksi pysyn viel pystyssä juosten ja suksilla (alamäessä se on kyllä vaikeeta) vaikka vuosi tulikin taas ikää enemmän.
torstai 1. tammikuuta 2015
UUSI VUOSI ALKOI
Niin se saatiin tuo vanha vuosi pois alta ja päästiin uudelle vuodelle.
Pitkästä aikaa oli uudenvuoden aattoiltana oikeinkin sopiva "rakettien ampumis sää". Eipä juuri tuullut eikä pakkanenkaan nipistellyt nenänpäätä. Saatiin omat ja tuttavien monen vuoden takaiset paukut paukuteltua ja muutama raketti singottua taivaalle. Mukava oli pihamaalla katsella puolen yön aikaan joka puolella näkyviä erivärisiä valoilmiöitä. Vaimeaa pauketta kuului ympäriinsä.
Tänään puolen päivän aikaan menin sitten Hiitolaan hiihteleen. Lämpöasteita näytti auton mittari mennessä melkein +2, mutta latu oli kuitenkin ihan hiihdettävässä mallissa. Jonkin verran oli roskaa ladulla ja paikka paikoin se oli kovinkin jäinen. Pikkuisen oli kokoajan pelko persuksissa, että millon sitä mennään mukkelismakkelis. Semmoisia läheltä piti tilanteita oli pari, kun luistelupotku lähti jollekkin väärälle uralle. Mutta selvisin kaatumatta 15 km, jonka jälkeen vaihdoin autolla nastalenkkarit alle ja kävin semmoisen 4 km juoksenteleen hiihdon päälle. Tarkoituksena tuolla yhdistelmälenkillä oli, että jäis juoksuaskel mielen päälle eikä se epätoivoinen haaristelu suksilla. Ihan oli ilma kuin maaliskuussa, niin leuto ja makoisa, vain tinttien viserrys puuttui.
Uuden vuoden lupauksia/tavoitteita tuli tehtyä mm. seuraavia.
Ensinnäkin hiihtokilometrejä pyrin hiihtämään tuhat km täyteen. Kesälle sitten pyöräilyä 2000 km. Juoksu- ja kävelykilometri tavoitteet on vielä laskematta, mutta melko lailla edellisen vuoden malliin, joskin hieman laatua parannellen.
Sitten yritän pitää parempaa huolta itsestäni tuon ravinnon ja unen suhteen. Illasta aiemmin nukkumaan, kun olen niin yökukkuja ja sitten ne aamut on sitä kännykän torkkukytkimen napukointia. Ruokapuoli säännölliseksi, karkkien ja ym. makeiden rajoittamista, joka tarkoittaa kohtuu käyttöä. Sen verran on alkanut jenkkakahvat pullisteleen, että oma karkin osto loppui nyt. (Tarjottuja saa tietenkin ottaa)
Ja sitten yritän olla kiltempi läheisilleni ja ystävilleni sekä olla vähemmän itsekäs.
Ja tietenkin treenata tunnollisesti, kunhan saan tuon ohjelmani tehtyä toteutuskelpoiseksi. Vaatii vielä muokkausta. Siihen kun yritän sovitella niin monenlaista ja silti siitä pitäis saada sellainen, että sitä olisi mahdollista toteuttaa. Turhahan on sellaista suunnitella, jonka näkee mahdottomaksi jo suunnitteluvaiheessa. Siis pitäis osata tehdä siitä sopivan vaativa, mutta sitten ei liian kuluttavakaan eikä liikaa aikaa vievä.
Liikunnallista alkanutta vuotta kaikille!
Pitkästä aikaa oli uudenvuoden aattoiltana oikeinkin sopiva "rakettien ampumis sää". Eipä juuri tuullut eikä pakkanenkaan nipistellyt nenänpäätä. Saatiin omat ja tuttavien monen vuoden takaiset paukut paukuteltua ja muutama raketti singottua taivaalle. Mukava oli pihamaalla katsella puolen yön aikaan joka puolella näkyviä erivärisiä valoilmiöitä. Vaimeaa pauketta kuului ympäriinsä.
Tänään puolen päivän aikaan menin sitten Hiitolaan hiihteleen. Lämpöasteita näytti auton mittari mennessä melkein +2, mutta latu oli kuitenkin ihan hiihdettävässä mallissa. Jonkin verran oli roskaa ladulla ja paikka paikoin se oli kovinkin jäinen. Pikkuisen oli kokoajan pelko persuksissa, että millon sitä mennään mukkelismakkelis. Semmoisia läheltä piti tilanteita oli pari, kun luistelupotku lähti jollekkin väärälle uralle. Mutta selvisin kaatumatta 15 km, jonka jälkeen vaihdoin autolla nastalenkkarit alle ja kävin semmoisen 4 km juoksenteleen hiihdon päälle. Tarkoituksena tuolla yhdistelmälenkillä oli, että jäis juoksuaskel mielen päälle eikä se epätoivoinen haaristelu suksilla. Ihan oli ilma kuin maaliskuussa, niin leuto ja makoisa, vain tinttien viserrys puuttui.
Uuden vuoden lupauksia/tavoitteita tuli tehtyä mm. seuraavia.
Ensinnäkin hiihtokilometrejä pyrin hiihtämään tuhat km täyteen. Kesälle sitten pyöräilyä 2000 km. Juoksu- ja kävelykilometri tavoitteet on vielä laskematta, mutta melko lailla edellisen vuoden malliin, joskin hieman laatua parannellen.
Sitten yritän pitää parempaa huolta itsestäni tuon ravinnon ja unen suhteen. Illasta aiemmin nukkumaan, kun olen niin yökukkuja ja sitten ne aamut on sitä kännykän torkkukytkimen napukointia. Ruokapuoli säännölliseksi, karkkien ja ym. makeiden rajoittamista, joka tarkoittaa kohtuu käyttöä. Sen verran on alkanut jenkkakahvat pullisteleen, että oma karkin osto loppui nyt. (Tarjottuja saa tietenkin ottaa)
Ja sitten yritän olla kiltempi läheisilleni ja ystävilleni sekä olla vähemmän itsekäs.
Ja tietenkin treenata tunnollisesti, kunhan saan tuon ohjelmani tehtyä toteutuskelpoiseksi. Vaatii vielä muokkausta. Siihen kun yritän sovitella niin monenlaista ja silti siitä pitäis saada sellainen, että sitä olisi mahdollista toteuttaa. Turhahan on sellaista suunnitella, jonka näkee mahdottomaksi jo suunnitteluvaiheessa. Siis pitäis osata tehdä siitä sopivan vaativa, mutta sitten ei liian kuluttavakaan eikä liikaa aikaa vievä.
Liikunnallista alkanutta vuotta kaikille!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)