SUKSI ONGELMA

Eilisaamuna, tässä meillä odotettiin porukalla, että miten Keski-Pohjanmaan maakuntaviestin käy, hiihdetäänkö sitä vaiko ei. Nettiseurantaa fb-sivujen kautta sekä heidän omilta sivuilta tuli tietoa melko hyvin. Välillä näytti jo siltä, että pelkästään niitä siirretään alkavaksi iltapäivälle. Tuossa vaiheessa mekin jo keiteltiin kaakaot ja kahvit pulloon ja laitettiin muutama kerros lämmintä kampetta päälle. Saman tien, kun minäkin olin saanut toppahousut jalkaan ja lähtöä suunniteltiin tulikin tieto, että hiihdot peruttu.
Noo, eipä muuta kuin Tarjan kanssa kävelylenkille, kun oli kerta varusteet päällä. Lenkin päälle meitä odottikin sitten kuumat kaakaot ja pitihän ne viestiin varatut makkaratkin paistaa uunin ritilällä. Ja sitten kun vielä katsoi telkusta Tourde Ski-sprintit, niin pääsi hieman hiihtokisojen tunnelmaan. Mutta eihän maakuntaviesti seurantaa tuo tietenkään voittanut. Ehkäpä loppukuusta sitten päästään sinnekkin hurraamaan ja nuotioimaan.

Oli siitä jotain hyötyäkin tuosta viestien perumisesta sillä, kun nyt paikalla oli noita mieheni hiihtäviä velipoikia pari kappaletta, niinpä kannoin heidän eteensä minun uusimmat luistelusukseni. Olin ne hankkinut muutama vuosi sitten, mutta hiihtänyt niillä vain silloin ensimmäisenä talvena muutamia kertoja. Ensinnäkin ne oli minusta jo liian pitkät kaupassa, mutta osaava myyjä (hiihtäjä) väitti niiden olevan minulle sopivat. Joten uskoin tietysti näin olevan. Ja minulla oli myös monot mukana, jotta siteet tulisivat sopivat. Mutta nekin tuntuivat tosi hankalilta kun niillä ensimmäisiä kertoja lähdin hiihtään. En millään meinannut niitä jalkaani saada. Joka kerta taistelin siteiden kanssa. Ja suksen kannat kolisi toisiinsa luistellessa, alamäki kurveissa tuntui, että suksia ei saa kääntyyn millään. Niinpä voi arvata, että palasin melko pian takaisin ikivanhoihin (nyt jo yli 10 vuotta vanhoihin) luistelusuksiini. Ja nämät uudet sukset sai jäädä nurkkaan.
Niinpä nyt arvelin käyttää asiantuntemusta apunani ja kysäistä heidän mielipidettä suksen mitasta. No, hetihän sieltä tuli, että liian pitkät ovat. Ja selvisipä sekin, että siteet epäsopivat niihin minun monoihin. Kaksoisraudoilla olevissa monoissani takinmainen rauta jäi kiinnittymättä, kun se oli muutaman millin liian edessä siteen kiinnitykseen nähden. Eli tämäkin on tuonut lisää sitä epävakautta hiihtämiseen. Siinä sitten minä olin jo myymässä suksia ja vaihtamassa sopivampiin, niin nämätpä sanoivat että niitä on helppo lyhentää. Ei kuulemma ole ensimmäinen kerta, kun suksia lyhennetään. Olivat joutuneet joskus omiaankin lyhentämään ja huippu hyvällä menestyksellä.

Niinpä illan koittaessa tuo mun kätevä avokkini lyhensi mulle suksia saman verran kummastakin päästä ja korjasi vieläpä siteetkin sopiviksi jollakin pienellä "lisäosalla". Joutui kylläkin siteet irroittamaan ja laittamaan uudestaan kiinni, että tämä onnistui. Nyt monot napsahtivat kuin magneetti oikeaan uomaansa. Niin paljon niitä oli mahdollista lyhentää, että niistä saatiin melkein saman mittaiset kuin minun vanhat sukseni ovat.
Tänään piti sitten lähteä heti töistä suoraan Hiitolaan niitä kokeilemaan. Keli ei kylläkään ollut mikään luistava, kun sateli märkää lunta ja  pakkasmittari lähenteli nollaa. Latu oli melko vasta ajettu, joten hyvä oli suksia testata. Ne toimivat hyvin. Riittävästi jäi keulaakin lyhennyksestä huolimatta. Nämät sukset palvelevat minua aivan varmasti pitkään. Ja ajatella, että olen näitä jemmannut siellä varaston nurkassa tietämättä mitä niille tekisi. Aina kannattaa avata suunsa sopivan paikan tullen näköjään. Ja täydet pisteet miehelleni varsinkin tuosta siteen korjaus oivalluksesta. Ilman noita kolmea miestä mun sukset ois edelleen käyttämättömänä :)