VIELÄ ON LOMAA JÄLEJLLÄ
Monenlaista on kuluvaan lomaan sisältynyt ja lomaa olisi vielä melkein kaksi viikkoa jäljellä.
Paljon ollaan oltu reissussa, joten kotihommat ei juurikaan edisty. Matot sain viime viikolla pestyä.
Perjantaina veljen hautajaisten jälkeen suunnistettiin illalla kohti Yllästä, jonne oltiin jo aiemmin lomahuoneisto varattu yhden tuttava pariskunnan kanssa. He menivät sinne jo päivää aiemmin, joten lämmin sauna ja kahvit odotti meitä matkalaisia, kun me hieman ennen puolta yötä sinne saavuttiin.
Lauantaina siellä juostiin Äkäslompolon ympärijuoksu ja johan oli taasen hellejuoksu. Lämpötila taisi ehtiä nousta lähelle 29 astetta juoksun aikana. Minä juoksin 8,5 km lenkin ja toiset ( Ritva, Raimo ja Tapio) 5,5 km lenkuran. Reitti kulki asfaltti- ja sorateillä ja hiekka- sekä metsäpoluilla. Nousujakin oli ihan riittämiin. Aikaa mulla kului tuolla reitillä 40:14.
Sunnuntaina me jatkettiin Tapion kanssa vielä matkaa Leville, jossa yövyttiin yksi yö. Maanantaina kyläiltiin paluumatkalla Oulussa ja Ylivieskassa. Samalla tehtiin veljen vaimon kanssa pikainen matkasuunnitelma; eli päätettiin lähteä seuraavana aamuna Iisalmen kautta Kuopioon. Reissu kutistui kylläkin yhden yön reissuksi, koska takaisin piti joutua jo torstaiksi. Mutta nopeina naisina me ehdittiin tuossa ajassa kierrellä ihan riittävästi. Ikea tuli koluttua läpi ja monta muuta paikkaa. Kiva paikka oli Kuopio vaikkakin hotellihuone oli kyllä turhan lämmin :)
Liikunta puoli on jäänyt vähäiseksi käveleskentelyksi nuitten reissujen yhteydessä, joten tänään piti sitten jo hypätä pyörän selkään. Polkaisin aamupäivästä Ylivieskaan Murronperälle äidin luokse. Ja kun oli niin sopivan lämmin päivä, niin ruohoin hälle kasvimaan, jota hän oli jo edellis päivinä aloitellut. Siinä helteessä kyykkiessä mietein, miten saamaton sitä itse onkaan. Äitini ( 89 v. ) laittaa perunaa, porkkanaa, punajuurta, tilliä ja sipulia sen verran, että saapi siitä loppukesän syödä ja mitä minä monta kymmentä vuotta nuorempi tytär laitan. Just joo...kokonaisen yhden tomaattiamppelin, josta ei edes tarvi ruohoja kitkeä :)
No, polkaisin sitten iltapäivällä takaisin Nivalaan ja päätin lähteä huomenissa katselemaan löytyisikö mustikoita ja vadelmia. Ihan kaikkia paarmoja ja sääskiä uhmatakseni.
Tasan sata kilometriä tuli pyörän mittariin, ilman mitään lisälenkkejä, kun kaarsin kotipihalle. Ja vaikka näin vähäiset ovat olleet mun pyöräilykilometrit tähän mennessä, niin ei edes tuntunut kankkaroissakaan pahalta.
Juoksulenkkiä täytyis varmaan tehdä huomenna, jos jossain välissä ehtis. Huomis iltana ois meidän naisporukalla kirkkovenesoutu suunnitelmissa.
torstai 24. heinäkuuta 2014
sunnuntai 13. heinäkuuta 2014
HELLEMARA
Nytpä on sitten juostuna heinäkuun maratonkin. Kipinä maraton kunnon helteessä +27 ja lähes tuulettomassa säässä juostuna koetteli voimavaroja. Valmistautuminen jäi puutteelliseksi, koska oli niin paljon touhua edeltävinä päivinä maraton järjestelyissä, ettei ehtinyt huolehtia itsestään. Perjantaina illan vain ehdin nestettä tankata, kun en muistanut sitä aiemmin aloittaa vaikka tiesin, että hellemara oli tulossa. Nukkumaan menokin tuona iltana meni puol yhteen ja sitten aamulla kello soi seitsemältä ylös. Aamupala kotona ja kylätalolle kisakansliaa järjestämään, että oltiin valmiina ottamaan kilpailijoita vastaan.
Kisakanslia hiljeni 20 minuuttia ennen lähtöä, jolloin lähdin valmistamaan itseni juoksuun. Onneksi tuossa helteessä ei juurikaan lämmittelyjä tarvinnut tehdä, niin hyvin ehdin lähtöön klo 12. Ensimmäinen kierros oli sellainen kuulostelu kierros, että miltä juoksu tuntuu. Toinen kierros hieman nopeampi. Puolikkaan väliaika multa jäi rekisteröimättä, mutta jonkun minuutin yli kaksi tuntia se oli. Kolmas kierros oli sitten juoksun nopein ja neljännellä kierroksella voimat alkoivat jo ehtyä. Juottopisteillä alkoi aikaa mennä enemmän, energiavarastojen täydentämiseen ja itsensä vilvoitteluun. Kauhalla vettä niskaan ja siinä ei sitten enää tullut huomioitua, että kengät kastuivat tuossa touhussa. Pikku kramppeja tuli viimeisellä kiekalla varpaisiin ja pohkeeseen. Näistä kuitenkin selvisin hieman juoksutyyliä muuttaen. Välillä ois tehnyt mieli jopa laittaa kävelyksi, mutta kujan päässä olevan juottopöydän porukka ei antanut siihen lupaa :) Niin selvisin maaliin saakka ja 4.06.13 tuli loppuajaksi. Mellevät rakot sain pariin varpaasee, mitkä varmaankin johtuivat kastuneista kengistä.
Yllättävän hyvin palauduin tuosta urakasta, sillä ei tullut mitään huonoa oloa eikä heikotustakaan jälkeen päin. Ja ongelmitta jaksoi vielä olla loppusiivouksessa ja kisapaikan purkamisessa mukana sekä illan päätteeksi kävin vielä testaamassa uudistetun Koskenperän lavan lattian. Jouti vain laittamaan jalkaan kumipohja balleriinat, koska ne vähiten painoivat rakkoisia varpaita. Mutta hyvin niillä pystyi tanssimaan niin jenkat kuin valssitkin.
Leila joutui tällä kertaa jättämään lenkin kesken kolmannella kierroksella, koska hälle tuli nestehukka. Siellä taisi olla kans takana huono valmistautuminen edellisinä päivinä, koska kiirusta oli hälläkin nuot edeltävät päivät olleet. Haapajärvellä oli lasten pesäpalloleiri ja siellä hän oli ollut noina helteisinä päivinä talkoissa. Joten voi olettaa. että että nesteet oli kehosta melko vähäisiksi menneet.
Onneksi tätä kuukautta on vielä jäljellä, niin ehtii Leilakin vielä jossain käydä heinäkuun maratonin juoksemassa. Itse suunnittelen seuraavaksi maratoniksi Kuusaata elokuun alkuun. Eli siihen olisi kolme viikkoa aikaa.
Kisakanslia hiljeni 20 minuuttia ennen lähtöä, jolloin lähdin valmistamaan itseni juoksuun. Onneksi tuossa helteessä ei juurikaan lämmittelyjä tarvinnut tehdä, niin hyvin ehdin lähtöön klo 12. Ensimmäinen kierros oli sellainen kuulostelu kierros, että miltä juoksu tuntuu. Toinen kierros hieman nopeampi. Puolikkaan väliaika multa jäi rekisteröimättä, mutta jonkun minuutin yli kaksi tuntia se oli. Kolmas kierros oli sitten juoksun nopein ja neljännellä kierroksella voimat alkoivat jo ehtyä. Juottopisteillä alkoi aikaa mennä enemmän, energiavarastojen täydentämiseen ja itsensä vilvoitteluun. Kauhalla vettä niskaan ja siinä ei sitten enää tullut huomioitua, että kengät kastuivat tuossa touhussa. Pikku kramppeja tuli viimeisellä kiekalla varpaisiin ja pohkeeseen. Näistä kuitenkin selvisin hieman juoksutyyliä muuttaen. Välillä ois tehnyt mieli jopa laittaa kävelyksi, mutta kujan päässä olevan juottopöydän porukka ei antanut siihen lupaa :) Niin selvisin maaliin saakka ja 4.06.13 tuli loppuajaksi. Mellevät rakot sain pariin varpaasee, mitkä varmaankin johtuivat kastuneista kengistä.
Yllättävän hyvin palauduin tuosta urakasta, sillä ei tullut mitään huonoa oloa eikä heikotustakaan jälkeen päin. Ja ongelmitta jaksoi vielä olla loppusiivouksessa ja kisapaikan purkamisessa mukana sekä illan päätteeksi kävin vielä testaamassa uudistetun Koskenperän lavan lattian. Jouti vain laittamaan jalkaan kumipohja balleriinat, koska ne vähiten painoivat rakkoisia varpaita. Mutta hyvin niillä pystyi tanssimaan niin jenkat kuin valssitkin.
Leila joutui tällä kertaa jättämään lenkin kesken kolmannella kierroksella, koska hälle tuli nestehukka. Siellä taisi olla kans takana huono valmistautuminen edellisinä päivinä, koska kiirusta oli hälläkin nuot edeltävät päivät olleet. Haapajärvellä oli lasten pesäpalloleiri ja siellä hän oli ollut noina helteisinä päivinä talkoissa. Joten voi olettaa. että että nesteet oli kehosta melko vähäisiksi menneet.
Onneksi tätä kuukautta on vielä jäljellä, niin ehtii Leilakin vielä jossain käydä heinäkuun maratonin juoksemassa. Itse suunnittelen seuraavaksi maratoniksi Kuusaata elokuun alkuun. Eli siihen olisi kolme viikkoa aikaa.
torstai 10. heinäkuuta 2014
LOMALLA
Ensimmäinen viikko takana lomailua. Ahkerasti minulla on kamerakin ollut mukana, joten laittenlenpa tuohon loppuun sitten kuvia.
Liikunta on nyt jäänyt vähäiseksi. Cooperin testin kävin juokseen perjantaina 4.7 eli vajaa viikko Poutunrannan maratonin jälkeen. Taivoite oli juosta 2800 m, mutta enpä siihen päässyt. Parannusta edelliseen testiin tuli vaivaiset 45 m, joten 2765 metriä sain itseäni raahattua 12 minuutin aikana. Testin jälkeen ajelin taasen Kalajoelle viikonlopuksi, koska oli niin aurinkoista ja lämmintä säätä tiedossa.
Lauantaina kiertelin vielä loma-asuntomessuilla ja kävin sitten kuntopolulla juoksentelemassa rauhalliset 8 km. Sunnuntaina lepäilin rannalla ja kuuntelin meren ja lokkien ääniä välillä torkkuja ottaen. Koko viikonlopun kruunasi se, että tapasin siellä myös minun hyvän ystävän, jota en ollut nähnyt moneen vuoteen.
Maanantai meni kotona rötväillessä, tiistai naapurissa "navetanvintti käyttöön"-talkoissa, keskiviikko Ylivieskassa asioiden järjestelyissä.
Tuon lauantain jälkeen ei sitten ole tullut yhtään lenkkiä heitettyä, ei pyörällä eikä juosten. Ja tulevana lauantaina olisi taasen maraton juostavana. Kipinä-maraton Karvoskylällä ois minun heinäkuun mara. Sen järjestelyissä taitaakin melkoisesti huominen ja ylihuominen mennä ja sitten lauantaiaamuna ehtii viel olla jonkin aikaa kisakansliassa hommissa ennen kuin startti pamahtaa klo 12. Nyt onkin tärkeää tehdä kunnon nestetankkausta, koska lupailee melkoisen lämmintä säätä lauantaiksi ( +25 )
Liikunta on nyt jäänyt vähäiseksi. Cooperin testin kävin juokseen perjantaina 4.7 eli vajaa viikko Poutunrannan maratonin jälkeen. Taivoite oli juosta 2800 m, mutta enpä siihen päässyt. Parannusta edelliseen testiin tuli vaivaiset 45 m, joten 2765 metriä sain itseäni raahattua 12 minuutin aikana. Testin jälkeen ajelin taasen Kalajoelle viikonlopuksi, koska oli niin aurinkoista ja lämmintä säätä tiedossa.
Lauantaina kiertelin vielä loma-asuntomessuilla ja kävin sitten kuntopolulla juoksentelemassa rauhalliset 8 km. Sunnuntaina lepäilin rannalla ja kuuntelin meren ja lokkien ääniä välillä torkkuja ottaen. Koko viikonlopun kruunasi se, että tapasin siellä myös minun hyvän ystävän, jota en ollut nähnyt moneen vuoteen.
Maanantai meni kotona rötväillessä, tiistai naapurissa "navetanvintti käyttöön"-talkoissa, keskiviikko Ylivieskassa asioiden järjestelyissä.
Tuon lauantain jälkeen ei sitten ole tullut yhtään lenkkiä heitettyä, ei pyörällä eikä juosten. Ja tulevana lauantaina olisi taasen maraton juostavana. Kipinä-maraton Karvoskylällä ois minun heinäkuun mara. Sen järjestelyissä taitaakin melkoisesti huominen ja ylihuominen mennä ja sitten lauantaiaamuna ehtii viel olla jonkin aikaa kisakansliassa hommissa ennen kuin startti pamahtaa klo 12. Nyt onkin tärkeää tehdä kunnon nestetankkausta, koska lupailee melkoisen lämmintä säätä lauantaiksi ( +25 )
Näin hieno entinen koulu oli Untamalassa. |
Ennen lähtöä läheisen talon portilla poseerausta. |
Kesäkeittiö messuilla. |
Terassikalustusta messuilla. |
Kesäloma toimii ja aikarautaa ei tarvita. |
Kotia kohti. |
Kotipihalta |
tiistai 1. heinäkuuta 2014
VIIKONLOPPUUN MAHTUU NIIN PALJON
Viikonlopun vietto alkoi itselläni perjantaina, kun lähdin töistä ja suuntasin autoni kohti Kalajokea. Sinne loma-asuntomessuille astuin portista isään noin klo 15. Paljon oli nähtävää, toinen toistaan upeampia loma-asuntoja. Vaikkakin monet taisivat olla ihan koteja, joissa tullaan asumaan ympäri vuoden. Joka tapauksessa hienoja olivat. Iltaa vietimme Rantakallassa karaoketanssien merkeissä ja yövyimme sitten Tapion sisarusten omistamassa loma-osakkeessa.
Lauantai-illaksi Leilan kanssa ajelimme sitten sinne Untamalaan juoksemaan kesäkuun maratonia. Iltamaraton Poutunrannalla oli paikallisen kyläyhdistyksen järjestämä mielenkiintoinen tapahtuma. Maraton juostiin neljänä lenkkinä, jossa alussa oli vajaa kaksi kilometriä päällystettä ja sitten alkoi soratie. Huh, kun se oli pikku mäkejä täynnä ja mutkaa sinne jos tänne. Ensimmäisellä kierroksella tuntui, ettei ne mutkat ja kaltevuus lopu ikinä. Toinen kierros tuntui jo paljon lyhyemmältä, kun tiesi mitä odottaa. Aloittelin taasen varovasti ja puolikkaan aika oli jotain 2.03. Toisen puolikkaan sitten juoksin rivakammin ja loppua kohti onnistuin pitämään vauhdin ihan jopa noususuunnassa. Loppuaika oli 3.56. Mutta kylläpäs mäet otti etureisiin. Ihan oli jalat tönkkönä, kun tallusteltiin kisapaikalta autolle. Leilalla myös onnistunut juoksu ja jos ajan oikeen muistan niin jotain 4.38. Ilta viileni niin kovasti ja joutuin, että ihan viimeisellä kierroksella meinasi jo käsivarsia paleltaa. Startti oli klo 19, joten aurinkohan se jo alkoi laskea ennen kuin oltiin juoksut juostu. Sitten yön päälle ajelemaan kotiin päin. Minä jaksoin ajaa Kaustisen ja Toholammin puoleen väliin, jolloin alkoi niin väsyttää, että piti Leila herätellä siitä jatkamaan. Kohtapa oltiin sitten jo Sievissä, josta minä suuntasin takaisin Kalajoelle ja Leila jatkoi kohti Haapajärveä. Aamuyön tunteina hiivein sitten kullan viereen nukkumaan.
Sunnuntaiaamu alkoi lämpimänä ja aurinkoisena, mutta se muuttui kohdallani ennen puolta päivää kylmäksi ja harmaaksi. Sillä sain sinne Kalajoelle viestin Keijo-veljeni poismenosta ja läksin ajelemaan murheellisin mielin Ylivieskaan iäkkään äitini luokse. Niin paljon voi mahtua yhteen viikonloppuun; ...INTOA ...ILOA ...SURUA ... KIPUA
Lauantai-illaksi Leilan kanssa ajelimme sitten sinne Untamalaan juoksemaan kesäkuun maratonia. Iltamaraton Poutunrannalla oli paikallisen kyläyhdistyksen järjestämä mielenkiintoinen tapahtuma. Maraton juostiin neljänä lenkkinä, jossa alussa oli vajaa kaksi kilometriä päällystettä ja sitten alkoi soratie. Huh, kun se oli pikku mäkejä täynnä ja mutkaa sinne jos tänne. Ensimmäisellä kierroksella tuntui, ettei ne mutkat ja kaltevuus lopu ikinä. Toinen kierros tuntui jo paljon lyhyemmältä, kun tiesi mitä odottaa. Aloittelin taasen varovasti ja puolikkaan aika oli jotain 2.03. Toisen puolikkaan sitten juoksin rivakammin ja loppua kohti onnistuin pitämään vauhdin ihan jopa noususuunnassa. Loppuaika oli 3.56. Mutta kylläpäs mäet otti etureisiin. Ihan oli jalat tönkkönä, kun tallusteltiin kisapaikalta autolle. Leilalla myös onnistunut juoksu ja jos ajan oikeen muistan niin jotain 4.38. Ilta viileni niin kovasti ja joutuin, että ihan viimeisellä kierroksella meinasi jo käsivarsia paleltaa. Startti oli klo 19, joten aurinkohan se jo alkoi laskea ennen kuin oltiin juoksut juostu. Sitten yön päälle ajelemaan kotiin päin. Minä jaksoin ajaa Kaustisen ja Toholammin puoleen väliin, jolloin alkoi niin väsyttää, että piti Leila herätellä siitä jatkamaan. Kohtapa oltiin sitten jo Sievissä, josta minä suuntasin takaisin Kalajoelle ja Leila jatkoi kohti Haapajärveä. Aamuyön tunteina hiivein sitten kullan viereen nukkumaan.
Sunnuntaiaamu alkoi lämpimänä ja aurinkoisena, mutta se muuttui kohdallani ennen puolta päivää kylmäksi ja harmaaksi. Sillä sain sinne Kalajoelle viestin Keijo-veljeni poismenosta ja läksin ajelemaan murheellisin mielin Ylivieskaan iäkkään äitini luokse. Niin paljon voi mahtua yhteen viikonloppuun; ...INTOA ...ILOA ...SURUA ... KIPUA
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)