perjantai 25. maaliskuuta 2016

MAALIS MAATA NÄYTTÄÄ

Voi, mahoton tätä ajan kulua. Hetki on vierähtänyt, kun viimeksi oon tänne ehtinyt kirjoitteleen. Laitanpa vähän päivitystä, mitä täällä on tapahtunut. Ei kylläkään mitään maata mullistavaa oo ehtinyt tapahtua. Liikuttu on aikalailla entiseen tapaan.

Uutena treeninä ohjelmassa on mulla ollut umpihankijuoksu. Tuo olikin mulle ihan uusi tuttavuus. Oon siitä kyllä kuullut, mutta itse en ole sitä aiemmin kokeillut. Nyt tuli sellainen tunne hallipuolikkaan jälkeen, että jalkoihin tarttis hiukan lisää potkua, joten arvelinpa kokeilla tuotakin. Tehokkaaltahan tuo tuntui. Aliksi otin kolme noin 150-200m vetoa hölkkäpalautuksin.Varsinkin ensimmäisen kerran jälkeen tuntui niin pakaroissa kuin reisissäkin melkoista rasitusta. Nyt oon ehtinyt kolmesti käydä ja varmaan huomenna vielä näillä lumilla ehtis käymään. Yksi kerta meni kyllä kestohankijuoksuksi, kun oli niin kova pakkanen.

Kauhajoella meni yksi pitkä viikonloppu jäsenkorjauksen opiskelussa. Ja nyt pitäis vielä jaksaa rutistaa siitä lopputyö valmiiksi sekä yksi viikonloppu-opiskelu sekä sitten olis tentit ja näyttö. Eli onpa tuossa vielä arpeettia. Harjoitushoitajakin tarttis  tässä kevään aikana tehdä vielä melkoisesti.
Mutta itse Kauhajoella oli kyllä taasen kivaa ja oppia tuli runsaasti lisää. Kauhajoen kansanopisto paikkana on minun mieleen, upea rakennus, hyvät mahdollisuudet lenkkeillä ja kaiken kruunaa maukas ruoka.
Kuva pääsisäänkäynnin puolelta.

Ja onhan sitä sitten ehditty hiihdelläkin niin Nivalassa, Ylivieskassa kuin Kärsämäelläkin. Ollaan koitettu hiihtää vähän pidempiä lenkkejä ja tutustua retkilatuihin. Aurinkolatua en ole tänä talvena montaa kertaa kiertänyt. Aluksi oli lumitilanne siellä niin huono ja nyt alkaa sitten olla jo vettä monin paikoin. Hilkan kanssa käytiin Kärsämäellä yksi sunnuntai hiihteleen pidempi lenkki. Se oli kyllä kiva reissu. Oli ajettua latua ja sitten oli hiihtäen tehtyä latua. Ihan tuli lapsuus mieleen siellä metsän katveessa latua seuraillessa. Käytiin Onkilammella seurakunnan mökissä mehut juomassa ja muutoinkin tuttavuutta tekemässä siihen pihapiiriin.

Hilkka Onkilammen tuvalla.

Nyt sitten tällä pääsiäisviikolla oonkin tehnyt sellaista, mitä en vielä tähän elämään ollut tehnytkään. Nimittäin käynyt kestohankia hiihtäen parina päivänä töissä. Melko tarkkaan 15 km tuli hiihtomatkaa kotinurkilta työpaikan pihalle. GPS:n mukaan jäi 30 m vajaaksi ;) Siis pääsin kestohankia pitkin työpaikan pihalle asti, saman tolpan juureen, mihin laitan autoni lämmitykseen. Kaksi kertaa joutui ottamaan sukset jaloista maantietä ylittäessä, mutta muuten sai hiihdellä vapaasti menemään. Lähes koko matkan pääsi peltoja tai joen/järven jäätä pitkin.
Ensimmäisenä aamuna näin matkalla kolme metsäkaurista ja toisena aamuna olikin sitten pupujussit kevätkarkeloissa. Oli kyllä tosi ihana hiihdellä auringon noustessa selän takaa ja lintujen aloittaessa laulannan. Onneksi me ollaan päästy työpaikalla liukuvaan työaikaan, niin ei ollut siinäkään mielessä tuli persuksissa hiihtämistä. Eka aamuna meni 1,5 tuntia ja toisena aamuna oli sitten satanut hieman lunta, niin silloin meni sitten reilu 5 min kauemmin. Paluu matkalla menikin sitten reilusti kauemmin, kun piti ihailla ja tutkia kaiken maailman jutut. Pikkaisen alkoi jo sänki- ja aurapellot olemaan sulana niin, että niissä piti vähän katella mistä hiihtelee.

Nyt sitten alkoi loma. Ensin tää pääsiäisen aika ja sitten seuraava viikko talvilomaa. Rukalle lähdetään vielä muutamaksi päiväksi hiihteleen ja sitten varmaan saakin laittaa sukset kesäteloille. Mutta lähdenpäs nyt voiteleen pertsan suksia iskukuntoon ja käyn katsoon, oisko millaiset hiihtokelit Haapajärven Sauvissa.

sunnuntai 6. maaliskuuta 2016

LIIKUNTAVIIKONLOPPU

Liikuntaa tuli nyt viikonloppuna niin sisällä kuin ulkonakin.
Perjantai-iltana kävin 10 km hiihteleen luistelua tuossa oman kylän ladulla. Mutta hieman meinasi olla hiihdon aikana vasemmassa polvessa tuntemuksia, joten enpäs sitten yhtään enempää ahnehtinut.

Lauantaina heräilin hyvissä ajoin kuulostelemaan polven tilannetta ja edelleen oli tuossa sääriluun päässä kipeää tuntemusta, joten siinä hieman arvoin hallipuolikkaalle lähtemistä. Mutta kun niin kovin teki mieli juoksemaan, niin lähdin puol seitsemän jälkeen ajeleen kohti Mustasaarta. Yhden pysähdyksen taktiikalla olinkin oikein sopivasti perillä varttia vaille kymmenen. Juoksu starttasi puol yksitoista. Sitä ennen ehdin testailla vähän polvitukea, että laittaisko sitä vaiko eikö. Mulla on sellainen kevyt elastinen polvituki, joka vedetään sukkamaisesti jalkaan. Se ei ole todellakaan mikään massiivinen, mutta silti se siinä testaillessa tuntui jotenkin kankealta. Niinpä päätin jättä sen pois. Laitoin sen kuitenkin siihen radan lähettyville kassiin odottelemaan, että jos vaikka matkan aikana alkaisikin tuntumaan siltä että sitä tarvitsee.
No sitäpä ei onneksi tarvinnut. Itseasiassa matkan edetessä polvikipukin häipyi ja juoksu kulki vallan mainiosti. Krampeista, joita viime vuonna usein oli, ei nyt ollut tietoakaan. Ainoastaan etureidet alkoivat loppumatkasta väsymään ja lantio samalla tippumaan turhan alas.
Maalikin tuli vähän niin kuin yllättäen, sillä tänä vuonna siellä ajanottopuolen kuulutus ei oikein ollut huipussaan. Nimittäin aiempina vuosina ovat aina viimeistään viimeiselle kierrokselle lähtiessä ilmoittaneet kuulutuksella sen, jotta itse juoksijakin sen tietää. Nyt sitä ei tapahtunut. Itse ei kunnolla pystynyt juoksun lomassa omia juostuja kierroksia näkemään, kun taululla rivit vaihtuivat ja hyppelivät kokoajan, niin eihän siinä meikä pysynyt rätingissä. Kovasti joutui kuulutus huutelemaan juoksijoiden perään, että: "Juoksija sinä ja sinä voit jo lopettaa juoksemisen, olet tullut maaliin". Oli vähän kyllä minusta outoa touhua.
No, kuitenkin hyvillä fiiliksillä juoksin ja loppuaika olikin sitten paljon odottamaani parempi. 1.37.50 talvikauden juoksuksi tuntuu tosi makoisalta ja antaa taas uutta intoa harjoitteluun. Tuolla ajalla N50 sarjan voitto ja kaikista naisista toinen. N45 sarjasta löytyi tämän päivän paras naisjuoksija Merja Honkonen-Pohjonen ajalla 1.37.11.

Tänään kävin sitten hiihtämässä Tapion kanssa Ylivieskassa  Rieskaretken, joka oli 32 km. Hiihtotavaksi valitsimme tällä kertaa luistelun. Lähtö oli Huhmarista ja edestakaisena lenkkinä hiihdettiin. Hyvin jaksoin tuon lenkin tehdä. Toki minulla oli niin luistavat sukset, jotka Tapio oli aamusella laittanut menokuntoon. Ja hiihtoseuraakin saatiin, joten matka taittui rattoisasti.

Viikonlopun rasitukset kävin sitten vielä illan päälle hoidattamassa pois kurssikaverillani Kalevalaisen jäsenkorjauksen tapaan.
Tuleva viikko onkin vähän rauhallisempi liikkumisten suhteen, sillä tiistai-keskiviikko pukkaa koulutusta Helsingissä ja muutoinkin näytti kalenterissa olevan jos jonkinlaista tekemistä eri illoille.

Ja pitäähän mun hieman ottaa vielä takaisin tuota jalkahoito juttua. Kun tuossa aiemmin kirjoittelin, että eipä se jalkahoito, jonka kotona tein juurikaan jalkoja pehmentänyt. Niin kommenttini oli liian aikainen, sillä nyt on tapahtunut paljon. Toki siinä luvattiinkin noin viikkoa vaikutusajaksi. Nimittäin ihan KAUHEESTI on jaloista lähtenyt nahan riekaleita ja ihon palasia. On kuin uusi nahanluonti menossa. Vanhan karhean tilalle tulee ihanan pehmeää uutta ihoa. Koko ajan on oltava sukat jalassa, yötä-päivää, sillä niin on sotkuista touhua tämä. Tästä tulee hyvä.

tiistai 1. maaliskuuta 2016

KEVÄTAURINKO

Kylläpä aika on hurahtanut, kun ei ole ehtinyt mukamasten tännekään kirjoittelemaan. Kevätaurinko on monena päivänä jo hellinyt poskia ja antanut uutta voimaa päiviin. Aurinko ei juurikaan minun lomapäivinä pilkistellyt, sillä lähes joka päivä satoi lunta. Mutta nythän tuota valkeaa unelmaa onkin sitten ihan riittämiin ja hiihtämään pääsee sydänmaalle ja kaikkialle muuallekin.
Hiihdon merkeissä onkin viime päivät menneet ja 500 km alkaa olla pian täynnä. Sunnuntaina kävin hiihtämässä Kyöstin hiihdon Nivalassa. Seuraani oli Häkkilän Asko ja ei meille ihan pelkkä yksi kierros riittänyt vaan kierrettiin se suolenkki pariin kertaan ja sitten päälle vielä muutama kilometri Pyssymäellä. Niin saatiin 37 km aikaiseksi luistelumallilla.

Tänään kävin sitten Lassella hieronnassa ja olen muutenkin kevennellyt pari päivää. Tarkoituksena olisi juosta lauantaina hallipuolikas Mustasaaressa. Tuon samaisen puolikkaan kävin viime vuonna hipsuttelemassa aikaan 1.40.24. Joten siihenpä on sitten hyvä verrata tulevaa juoksua. Täytyy kyllä sanoa, että tuntemukset mistään paremmasta kunnosta ei ole kovinkaan korkealla. Että taitaa olla kovasti tekemistä, jotta samoihinkaan aikoihin pääsisi. Ainakin tämän kauden testijuoksut eivät ole antaneet aihetta mihinkään henkseleiden paukutteluihin. Tokihan ne on myös päivästä ja kelistä riippuvaisia nuot talvella juostut testi. Mutta lähden lauantaina tuota 1.40 aikaa tavoittelemaan. Hallissa juostessahan ei kelit vaikuta vaan tilanne on siltä osin joka vuosi sama.

Ja teinhän minä lomalla sen jalkahoidonkin itselleni. Jotenkin odotin sen olevan tehokkaampi. Jonkin verran jalkapohjat ja kantapäät pehmenivät, mutta ei niistä ihan vauvamaisen pehmeitä tullut. Tuon voisi uusia jonkin ajan kuluttua niin silloin varmaankin lopputulos olis jo erinomainen. Täytyy vaikka seuraavalla kerralla kokeilla toista merkkiä, koska niissä näytti olevan valinnan varaa.

Jaahas, nyt pitää siirtyä tuonne telkun ääreen katsomaan maailmancupin hiihtoja:)