sunnuntai 25. lokakuuta 2015

HARJOITTELU ALKAKOON

No niin, nyt sitä ois sitten vötkistelty ihan tarpeeksi ja pitäisi alkaa vähän säännöllisemmin liikkumaan. Tarkempi harjoitusohjelma on vielä laatimatta, kun tuota muunlaista säpinää on ollut ihan riittämiin.

Vuokatissa käytiin viikonloppu viettämässä  edellisviikolla. Siellä pääsin ladulle kahtena päivänä ja sain siten hiihtokauden avattua. Perjantaille 15 km ja lauantaille 22 km. Hiihtoputki tuli testattua ja samoin ensilumenlatu. Hiihtoputki oli mulle ihan uusi tuttavuus ja olinkin ihmeissäni, että siellä oli ihan huomattavasti korkeuseroja. Pikkuisen "viima" tuntui meikäläisestä ikävältä, ilmeisesti tuuletus pitää olla sen verran tehokasta. Mutta siitähän pääsi välillä ulos ensilumen ladulle lämmittelemään. Oiskohan ollut putkessa joku -6 astetta ja ulkona sitten vastaavasti plussan puolella melkein saman verran.

Pitkiä lenkkejä ei ole nyt tullut juostua. Pari kertaa vähän reippaampaa harjoitusta juoksumatolla ja ulkosalla muutama noin 10 km pk-lenkki. Sitten vain sauvakävely nautintoja sekä vähän kuntosalia. Ilman mitään sen kummempaa suunnitelmaa oon nyt liikkunut.

Tämän viikonlopun olin vaihteeksi Kalevalaista jäsenkorjausta jälleen lisää oppimassa. Tällä kertaa ajelin perjantai-iltapäivänä Kauhajoelle ja palailin sieltä juuri äsken. Paljon tuli uusia tuttavia ja hyvää opetusta oli koko viikonloppu sisällä. Opettajina toimivat jäsenkorjaaja, mestari Kalle Erkoma ja jäsenkorjaaja Markku Jauhiainen. Markku on entisiä maajoukkuesuunnistajia, joten näkemystä on paljon urheilijan puoleltakin.
Sain hyvän hoidon yhdeltä Tamperelaiselta opiskelijalta, joka on myös kisälli vaiheessa kuten minäkin. Mulla on ollut ajoittain enemmän ja vähemmän vaivaa tuossa lantion seudussa ja nyt se on paljon säteillyt kantapäähän. Oon ollut melko vintturassa ja luullut sen johtuvan tuosta mun muutama vuosi sitten loukkaamastani polvesta. Varmaan osittain on johtunut siitäkin. Mutta nyt Markku ja Kalle sen vaivan alkuperäisen syyn ratkaisivat.
Nimittäin kun jalkapohjan jännitys ei sieltä millään alkanut löysäämään, niin Markku alkoi tutkimaan ja kyselemään, että onko vaivaa tuolla yläselän nikamien paikkeilla. Ja muistin, että onhan siellä yksi sellainen kohta, että mikä aina vihlasee, kun siihen esim. hieronnassa hierojan sormi osuu. Sellainen viiltävä hetkellinen kipu, kuin kuumalla raudalla pyhkäisisi. Ja se ei ole muuksi muuttunut monista hieronnoista ja hoidoista huolimatta. Ei vaivaa kyllä muutoin normaali olossa ollenkaan.
Ja vielä lisäksi jalan sisäsyrjältä löytyi toinen paikka, mikä vahvisti opettajien epäilykset oikeiksi.
Eli häntäluussa virheasento. Ja niinpä Kalle sitä alkoi tutkimaan ja totesi sen pään katkenneen ja että se oli lisäksi vinossa vasemmalle. Kyseli, että oisinko loukannut sen joskus. En muistanut edes lapsuudesta mitään niin kovaa kupposta, että siitä olisi ollut jälkikipua kovin pitkään. Mutta v-94 kuopuksen synnytys, on vissiin saanut tuon aikaiseksi. Nimittäin oli sen verran kokoa tuolla tyttärellä (4680g ja 53 cm), että sehän jumittu vaiheeseen ja tyttö piti väkisin runnoa ulos. Tytöltä lähti lonkka pois sijoiltaan ja hän makas lonkkalastoissa 6 viikkoa. Lisäksi hän sai myös solisluun murtuman tuossa rytäkässä.  Joten tuo on kyllä paljon mahdollista, että siinä tuo vaurio ois mulle tullut. Sillä monta viikkoa sitä sairastin. Lantio jäykkänä kuljin ja enempi paljon tykkäsin seisoskennella :)
No, tuo vaiva nyt korjattiin oikaisemalla häntäluu. Ja olihan pikkuisen aluksi oudon tuntuinen alaselkä, kun asento hieman muuttui. Markku siinä meni lupailemaan jopa pieniä kilometriaikojen parannuksiakin, kun nyt lantion asento on ihan ok. Lupasin kuitenkin olla muutaman päivän ihan rauhoituksissa enkä aikonut lähteä heti kokeilemaan kympin testijuoksua :) On se niin mielenkiintoista tuo jäsenkorjaus. Vieläkö oppis itsekkin enemmän ymmärtämään ihmisen rakennetta ja toimintaa. Mutta sitä vartenhan me harjoitellaan ja opiskellaan, että pystyttäis auttamaan ja antamaan helpotusta kanssaihmisille erilaisissa vaivoissa.

Tästäpä onkin nyt mukava aloitella taasen uusi työviikko ja samalla harjoitusviikkokin. Mielenkiinnolla odotan ensimmäisen juoksulenkin tuntemuksia, että tuntuuko tuo lantion seutu juostessa millaiselta, onko askel väljempi, vaikuttaako jalan asentoon ym.


sunnuntai 11. lokakuuta 2015

PIENTÄ YHTEENVETOA

Pikkuisen tuossa summasin yhteen kulunutta kautta ja katsoin, että miten sitä on tavoitteisiin päästy. Jalkalenkkiä näyttäis tulleen kuluvana kautena edellisvuoden tapaan. 1.1- 4.10.2015 olin saanut juoksu- ja kävelykilometrejä 1545, kun vastaavasti sama ajanjakso edellisvuonna oli 1591 km. Niin voipa sanoa, että sama määrä on tullut jalkalenkkiä molemmille vuosille. Mutta hiihtokilometrit nousivat huimasti edellisvuosiin verrattuna tänä talvena. Nyt sain, kun oikein loppuun asti puristin, niin kasaan sen tuhat km, jonka olin asettanut talven tavoitteeksi. Hiihdot viime vuonna jäivät muutamaan kymmenen kilometriin ja edellisinä talvinakin sain vain vaivaiset 300 km.
Pyöräily jäi sitten suunnitellusta 2000 km:stä puoleen. Eli tuhat kilometriä juuri ja juuri olen saanut kasaan ja tuskinpa sitä enää tälle syksylle lisää tulee.

No sitten onkin aikatavoitteiden tarkastelun aika. 10 km tulosta piti yrittää saada sinne 44 minuutin pintaan. Siinä en onnistunut kisoissa. 45.05 Tervan kympillä, mutta parhaalla testikympilläni juoksin ajaksi 44.03. Joten tuohon olen kohtuu tyytyväinen. Mutta jäihän parannettavaa...
Mutta vastaavasti kesän puolikkaat menivät sitten paremmin, kuin olin osannut odottaa. Heti alkukaudesta Pidisjärven ympärijuoksussa en jäänyt kuin 12 sekuntia silloisesta enkastani, joka oli vuodelta 2009 ja 1.37.01. Ja tuo ennätyshän sitten kesän aikana parani aina muutamilla sekunneilla. Ollen sitten lopulta Kuusaan puolikkaalla kesäni paras eli 1.36.30. Tasaisia puolikkaan juoksuja juoksin koko kauden 1.36.30 ja 1.38.13 väliin. Joten tuo puolikkaan kuntoni näytti positiivisia piirteitä.
Koko maratonin puolella ei suurtakaan kehitystä ollut havaittavissa. Tietenkin, jos vertaa viime vuoden aikoihin, niin toki ne olivat parempia tällä kaudella. Mutta toisaalta viime vuosi oli se minun "läpijuoksu"- vuosi niiden kuukausimaratonien keräilyn merkeissä, että silloin ei niin aikaa yritettykään juosta. Mutta sanoisinpa, että maraton ajoissa edellisvuosiin verraten olen pysynyt aikalailla samoissa. Joten tuohonko pitänee kohdistaa seuraavan kauden treenit...
Niin ja se Cooperin parannus tuli myös tälle kesälle. Harmikseni en tälle kesälle päässyt kuin yhteen Cooperin testiin osallistumaan. Vielä on tavoitetta sinne 3000m, mutta kuitenkin pääsin jo yli 2800m. Elikkäs 2870 m jäi tämän kesän saavutukseksi. Saas nähdä tuleeko ikä vastaan ennen tuota 3000m :(

Tällaisista tuloksista pitäis sitten alkaa kokoamaan uutta harjoitusohjelmaa. Mutta nyt rauhassa vielä vötkistellään ja kerätään intoa tulevalle harjoituskaudelle.
Aamupäivän lenkki seuranani oli Eveliina ja meillähän juoksu kulki 10 km kevyesti syysaamun raikkaudesta nauttien sekä tulevaa viikonloppulomaa suunnitellessa. Tarkoitus olisi perjantaina lähteä Vuokattiin ensilumen ladulle kokeilemaan luistaako siellä suksi.

sunnuntai 4. lokakuuta 2015

KAUNISTOLLA JUOKSUKAUTTA PÄÄTTÄMÄSSÄ

No, nyt se on purkissa sitten tämän kauden juoksut. Eilen juoksin syksyn viimeisen maratonin Haapajärven Kaunistolla. Koko viikon siinä emmein, että juoksisko seiskan, puolikkaan vaiko kokonaisen.  Keskiviikko-iltana sitten väheni vaihtoehdot jo kahteen eli puolikas tai kokonainen. Lauantai-aamu oli niin aurinkoinen ja tuulikin oli myrskylukemista tyyntynyt, niin sitten ei auttanut muu kuin lähteä kokonaista juoksemaan. Asteita taisi olla nippanappa +10.

Niinpä sitä lähdettiin matkaan vaikkakin hieman hitaasti, kun kukaan ei oikein tiennyt, että oliko se vaimea pyssyn paukaus lähtökäsky. Ilmeisesti ei kuulutus kantanut maratoonareiden lähtöpaikalle saakka, eikä kukaan toimitsija siinä ollut laskemassa minuutteja. Mutta matkaan kuitenkin lähdettiin pienen empimisen jälkeen. Kierroksia oli kierrettävänä kuusi.
Tällä kertaa olin päättänyt aloittaa varovaisesti, ettei ainakaan lihaskrampit liiallisen alkuvauhdin myötä tulisi. Eip kyllä tarvinnut itseään yhtään pidätellä, sillä niin oli raskaan tuntoiset jalat. Matkalla muistinkin, että enpä oo jalkoja hierottanut ku sitten viimeksi. Varmaan olisi ollut askel kevyempi, jos oisin hoidattaa itseäni paremmin. 5.10 molemmin puolin km-vauhdit ekalla vitosella ja taisipa mennä vielä lähemmäs kymppiäkin noilla vauhdeilla. Sitten pikkuhiljaa aloin kiristeleen vauhtia. Puolikas vähän reiluun 1.47:ään. Tämän jälkeen yritin saada km vauhdit pysymään alle 5 min. Mutta niinpä se vauhti vaan hiipui loppua kohti ja viimeinen 7 km- kierros olikin sitten jo melkoista taapertamista. Kannustusjoukot ilmoitti, että mahdollisuudet 3.35 alitukseen pienellä hiipumisellakin. Mutta hiipumista tuli kuitenkin niin paljon, että siihen en päässyt. Millään en saanut viimeisillä kilsoilla enää nostettua vauhtia 5 minuuttiin. Vaikka kuinka tuijotti kelloa ja yritti parastaan, niin aina se vaan näytti useita sekunteja liikaa :( 
Loppuajaksi tuli 3.35.43 ja sillä tuli N50-sarjan voitto. Tänään ei ollut naisten muissakaan sarjoissa kovia juoksijoita, joten tuo aika oli myös naispuolisten paras. Hyvä maku jäi tästä juoksusta ja se oli kyllä tarkoituskin. Nimittäin venetsialaismaratonilta jäi niin huonot kokemukset, että siihen piti saada hieman paikkausta. Ja nyt ei tarvinnut kramppien kanssa tapella. Ainoastaan viimeisellä kierroksella hieman tuntui oikeassa takareidessä alkavaa sellaista, mutta sekään ei onneksi iskenyt päälle.
Kiitokset kaikille kannustajille ja hyvälle huoltoporukalle.

Illalla sitten piti hieman juhlistaa hyvin mennyttä juoksukautta ja vähän kilistellä laseja. Luulin myös keksineeni siinä samalla pokaaleille käyttöä, mutta eipä se sitten toiminutkaan. Huonosti kupu ruuvattu jalkaan kiinni----vuotavat mokomat.

Noo, nyt sitten tulevalla viikolla täytyy hieman summata tuota kautta ja katsoa, miten ne tavoitteet on toteutunut. Uusia tavoitteita asettelemaan ja lepokautta (vai mikä ylimenokausi se lienee) viettelemään sekä voimia talvelle keräilemään.