maanantai 16. huhtikuuta 2018

SAUL SM-PUOLIMARATON VIERUMÄELLÄ

Perjantai ja 13 päivä matkasimme Tapion kanssa Vierumäelle. Matkustuspäivä olikin todella aurinkoinen ja niin oli luvattu myös auringon paistetta seuraaville päiville. Matkalla näytti, että lumi hieman vähenee etelään päin mentäessä. Mutta olihan tuota vielä Lahden seudullakin ihan hyvin. Vierumäelle päästyämme majoituimme Urheiluopiston huoneistoihin ja illan päälle kävin tutustumassa seuraavan päivän juoksureittiin.
Puolikkaan reittiä oli jouduttu lyhentämään alkuperäisestä reippaan 3 km lenkistä jäisten tieosuuksien vuoksi. Nyt reitin mitta oli vain 1918m, joka tarkoitti sitä että puolikkaalla juostaisiin tasan 11 kierrosta. Illalla reittiin tutustuessa siellä oli paljon vetisiä osuuksia, koska päivällä aurinko oli kovasti lunta ja jäätä sulattanut.
Seuraavana aamuna aamupalan jälkeen kävin tarkistamassa reitin ja ilman, että tietäisi miten sinne pukeutuisi. Nyt vesikohdat oli jäätyneet ja reitillä oli osittain liukasta. Ilmasta vaikutti tulevan hyvä, aurinkoinen ja tuuleton. Jee...

Aikuisurheilijoiden Sm-puolikas starttasi klo 10. Ja niin päästiin matkaan. Reitti osottautui alku epäilykseni jälkeen todella miellyttäväksi juosta. Koko matkan ajan oli porukkaa niin reitillä kuin reitin varrellakin. Matka taittui rattoisasti. Suuria korkeuserojakaan ei ollut. Pientä nousua puolimatkan tuntumassa ja loppu matka reitistä olikin loivahkoa alamäkeä. Kierrosajat tuli joka kierrokselle ja juottopiste oli heti ajanoton jälkeen. Hyvin pystyi seuraamaan tilannetta ja Tapio sai väliajat hyvin annettua. Juoksu kulki alkuun päästyä melko tasaisen tappavaan tahtiin alle 5 min kilometri vauhdilla (en niin huomannut joka kilometrille aikoja katella kun vain nautein juoksusta)
Kolmantena kuulin olevani. Kolmen kärki alkoi pikkuhiljaa erottua ja ero neljänteen kasvoi selkeästi.

Olisiko juostu melkein täyteen kuusi kierrosta, kun huomasin, että kärkikaksikko taivalsi yhdessä siinä melko lähellä minun edelläni. Pikkuhiljaa hivuttauduin heitä lähemmäksi ja kohta oltiinkin porukassa. Juoksu alkoi muutttua koko ajan raskaammaksi ja kun jäljellä oli kolme kierrosta, niin juottopaikalla juomaa ja geeliä ottaessani juoksun voittaja karkasi. Sen verran alkoivat etureidet mulla jumittaa, että välimatka vain kasvoi ja kasvoi. No, sitten juostiin perä perää me kaksi seuraavaa juoksijaa ja samalla tavalla alkoi kisan kakkoseksi sijoittunut juoksijakin minua jätättämään, kun lähdettiin viimeiselle kierrokselle. Enpä juurikaan saanut minkäänlaista vauhdin lisäystä aikaiseksi vaikka kuinka yritin. Jalkoja ei krampannut, mutta reidet vain olivat ihan tukossa ja juoksuaskel ei irronnut enää rennosti rullaten kuten tunsin alussa vielä tapahtuvan.

Sm-pronssia tuli ajalla 1.41.35 ja hopeasta jäin 28 sek sekä kultaan oli eroa 1.02 min. Kaikkinensa todella tyytyväinen päivän suoritukseeni, koska kunto oli täysi arvoitus talven hiihtämisten jäljiltä. Olisiko hiihto vielä noissa reisissä niin painanut, mutta muuten jalatkin pelasivat moitteettomasti. Pronssi maistuu makealta ja tästäpä nyt sitten tietää miten lähteä harjoittelemaan kesän koitoksiin.
Onnistumisista tulee niin juukelisti lisävirtaa, että... :)