Edelleen kevyttä treeniä ollut. Maanantaina tyttären koirien ulkoilutus reissu, jossa muutama kilometri reipasta kävelyä sekä sitten illalla ylävartaloon kohdistuva kuntosalitreeni. Tänään 8 km sauvakävelylenkki, jonka olin suunnitellut taasen tekeväni tuolla Karvoskylän pururadan maastossa, mutta toisinhan siinä kävi.
Lähdin illalla vartin yli kuusi liikkeelle ja silloinhan oli jo ihan pimeää. Onneksi otin otsalampun matkaan sillä, kun pääsin kuntopolulle, niin eihän siellä ollut valoja. No, lähdin siitä sitten kulkemaan himmeän lampunvalon johdattamana kohti koulua ja jokaista rasahdusta kuunnellen.
Lintu pyrähti lentoon jostain metsän katveesta ja sitä säikähdin niin, että sydän meinas pysähtyä. Ja eikös kohta edessä kiilunut pari silmää, jotka eivät liikkuneet ollenkaan. Kissa siinä polun vieressä kaikessa rauhassa kyyhötti välittämättä tästä sauvakävelijästä mitään. On se kumma miten sitä pelkää heti kun tulee pimeä vaikka ei kait sitä tuolla ulkona oo sen kummempaa liikkeellä ku päiväsaikaankaan. Minua pelotti niin, että puolijuoksua yritin sitä polkua mennä kohti tolppa, jossa tiesin valokatkaisijan olevan. Tunne oli vatsanpohjassa just sama kuin lapsuus-/nuoruusvuosina, kun niin monesti iltamyöhällä polki pyörällä kotiin pilkko pimeässä synkkää mehtätaivalta ja vain pyöränlamppu näytti pikkuisen valoa, jos se sattui toimiman.. Oli siinä kyllä reidet maitohapoilla ja maha henkeä täynnä ennen kuin pääsi niin lähelle kotia, että alkoi pihavalo näkyä.
No, nyt kuitenkin pääsin sähkötolpalle asti, mutta eipä vaan valot syttyny vaikka katkaisijasta yritin. Vissiin ei vielä ole virtoja sinne avattu tai jotain, onhan se muina syksyinä toiminut. Enpä sitten enempää uskaltanut kuntopolkua kiertää vaan oikaisin siitä koululle ja päätin jatkaa matkaa maanteitse. Helpotti heti pelkäämistäkin, kun alkoi näkyä taloista valoja ja jopa mutama autokin kulki siinä. Piimätien lenkille en rohjennut vaan kävin jonkun matkaa Makkaratietä Maliskylällä päin ja sitten vielä Perkkiöntien päässä kääntymässä. Lämmin tuli kävellessä, joten oli sitten vielä intoa kotona tehdä samantien punttitreeni jaloille. "Loppuverkaksi" hyppynarulla kevyttä hyppelyä.
keskiviikko 29. lokakuuta 2014
sunnuntai 26. lokakuuta 2014
ENSILUMI TULI JA MENI
Perjantaina satoi maan valkoiseksi ja maisema valostui kerralla. Mutta ilo oli lyhytaikainen, sillä eipä ehtinyt edes suksia alle laittaa, kun se jo oli sulannut pois.
Lauantai aamuna herätessä arvelin, että jos kävis ureheilukentän ympärille nurmelle ladun tekeen, mutta vilkaisu ikkunasta ulos sai toisiin ajatuksiin. Lämpöasteita ja vesisade, joka oli vienyt lumet lähes kokonaan. Eli pitäydyin alkuperäisessä suunnitelmassa - sauvakävelylle.
Aamupäivällä tulikin mukava tekstari ystävältä (joka oli huomannut blogistani minun suunnittelevan sauvakävelylenkkiä), että kelpaako seura lenkille. Mieluusti kelpasi. Niinpä laitettiin märänsään vaatetus ja suunnattiin Karvoskylän kuntoradan maastoon. Sivutiet olivat niin liukkaalla jäällä ja asfalttitiet sohjossa, joten valinta oli täydellinen. Kahdeksan kilometriä me saatiin siellä kierreltyä ja sitten mulle tuli vielä menot ja tulemiset siihen päälle, joten reilu 10 km tuli mittariin kotiin päästyä. Kiitos mukavasta seurasta. Pitänee toistekkin etukäteen laittaa lenkkisuunnitelmia tänne, niin jos sattuu muitakin innokkaita olemaan, niin voi lähteä huoletta mukaan.
Eipä olisi uskonut, miten se äkikseltään tuo sauvakävely otti tuonne kylkiin. Tänä aamuna sängystä noustessa mietein, että jopa oon huonossa asennossa nukkunut yön, ku on niin selkälihakset kipeänä. Tarkemmin analysoitua ja keikisteltyä huomasin, että nuot "jenkkakahvan" alueethan ne kipeimpänä on ja "alleissa" tuntemuksia myös. Eli sen verran tehokkaasti tulee mulla kierrettyä vartaloa sauvoillessa, että tuntemus on kuin ois päivän haravoinut. Liekö lenkkikaverilla tuntunut missään? Tätä pitää nyt alkaa harrastaan niin kauan ku saadaan hiihtokelit.
No, sitten tänään olikin pitkästä aikaa yhteislenkin vuoro. Kipinän yhteislenkit on olleet tänä vuonna kesätauolla ja pitkällä sellaisella. Itse tulin kyllä kesän aikana siihen tulokseen, että tämä ei ole ollut hyvä homma. Vaikka kesällä porukka on melko pieni ja hajallaan, mutta siltikin itse kaipasin sunnuntai aamun lenkkejä. Säännöllisyys oli siihen lenkkeilyyn tullut ja nyt varmaan joutuu taasen sitä hetken opetteleen. Joten, minun mielipide tuleville vuosille olisi se, että yhteislenkit pyörisivät ympäri vuoden. Kesäksi siihen ei ehkä tarvitsisi lenkkivastaavaa laittaa vaan ne menis, jotka milloinkin pääsee, vaikka yksinkin.
Neljän naisen porukalla aloiteltiin tänään ja käytiin juoksemassa Koskenperän suunnalla. Siellä oli ihan sulat tiet, eikä liukkaudesta tietoakaan. Tanssilavan tarkistus, miten talkooväki oli saanut sen grillikatoksen valmiiksi siinä pihapiirissä. Sitten juostiin takaisin Karvoskylän koululle, mistä oli lähdettykkin. Matkaa mulle tuli kaikkinensa 17 km.
Ensi viikolle näyttäisi tulevan lämpimmintä keliä, joten lenkkeily jatkukoon. Kellot on käännetty talviaikaan ja illat pimenevät joutuin, joten pitää olla heti töiden jälkeen liikkeellä, jos jotain meinaa valoisaan aikaan nähdä.
Lauantai aamuna herätessä arvelin, että jos kävis ureheilukentän ympärille nurmelle ladun tekeen, mutta vilkaisu ikkunasta ulos sai toisiin ajatuksiin. Lämpöasteita ja vesisade, joka oli vienyt lumet lähes kokonaan. Eli pitäydyin alkuperäisessä suunnitelmassa - sauvakävelylle.
Aamupäivällä tulikin mukava tekstari ystävältä (joka oli huomannut blogistani minun suunnittelevan sauvakävelylenkkiä), että kelpaako seura lenkille. Mieluusti kelpasi. Niinpä laitettiin märänsään vaatetus ja suunnattiin Karvoskylän kuntoradan maastoon. Sivutiet olivat niin liukkaalla jäällä ja asfalttitiet sohjossa, joten valinta oli täydellinen. Kahdeksan kilometriä me saatiin siellä kierreltyä ja sitten mulle tuli vielä menot ja tulemiset siihen päälle, joten reilu 10 km tuli mittariin kotiin päästyä. Kiitos mukavasta seurasta. Pitänee toistekkin etukäteen laittaa lenkkisuunnitelmia tänne, niin jos sattuu muitakin innokkaita olemaan, niin voi lähteä huoletta mukaan.
Eipä olisi uskonut, miten se äkikseltään tuo sauvakävely otti tuonne kylkiin. Tänä aamuna sängystä noustessa mietein, että jopa oon huonossa asennossa nukkunut yön, ku on niin selkälihakset kipeänä. Tarkemmin analysoitua ja keikisteltyä huomasin, että nuot "jenkkakahvan" alueethan ne kipeimpänä on ja "alleissa" tuntemuksia myös. Eli sen verran tehokkaasti tulee mulla kierrettyä vartaloa sauvoillessa, että tuntemus on kuin ois päivän haravoinut. Liekö lenkkikaverilla tuntunut missään? Tätä pitää nyt alkaa harrastaan niin kauan ku saadaan hiihtokelit.
No, sitten tänään olikin pitkästä aikaa yhteislenkin vuoro. Kipinän yhteislenkit on olleet tänä vuonna kesätauolla ja pitkällä sellaisella. Itse tulin kyllä kesän aikana siihen tulokseen, että tämä ei ole ollut hyvä homma. Vaikka kesällä porukka on melko pieni ja hajallaan, mutta siltikin itse kaipasin sunnuntai aamun lenkkejä. Säännöllisyys oli siihen lenkkeilyyn tullut ja nyt varmaan joutuu taasen sitä hetken opetteleen. Joten, minun mielipide tuleville vuosille olisi se, että yhteislenkit pyörisivät ympäri vuoden. Kesäksi siihen ei ehkä tarvitsisi lenkkivastaavaa laittaa vaan ne menis, jotka milloinkin pääsee, vaikka yksinkin.
Neljän naisen porukalla aloiteltiin tänään ja käytiin juoksemassa Koskenperän suunnalla. Siellä oli ihan sulat tiet, eikä liukkaudesta tietoakaan. Tanssilavan tarkistus, miten talkooväki oli saanut sen grillikatoksen valmiiksi siinä pihapiirissä. Sitten juostiin takaisin Karvoskylän koululle, mistä oli lähdettykkin. Matkaa mulle tuli kaikkinensa 17 km.
Ensi viikolle näyttäisi tulevan lämpimmintä keliä, joten lenkkeily jatkukoon. Kellot on käännetty talviaikaan ja illat pimenevät joutuin, joten pitää olla heti töiden jälkeen liikkeellä, jos jotain meinaa valoisaan aikaan nähdä.
torstai 23. lokakuuta 2014
LEPOKAUSI
Kankaanpään Maratonin jälkeen onkin sitten mulla alkanut ns. lepokausi ja tätä varmaan nyt jatkuu jonkin aikaa.
Nyt olen vain keskittynyt Sm-mitalin tuomiin kahvitteluihin ja lähinnä pitänyt itseni lämpimänä sisätiloissa. Takkatulilla lämmitellyt ja vain pari kertaa pienen lenkin käynyt kävelemässä. Venyttelyitä ja lihaskuntoa tehden, niitäkin minimi määrissä pysyen :)
Reilun viikon päästä olisi sitten seuraavan kuukauden maraton tiedossa. Tuonkin olen ajatellut juosta pitkää lenkkiä toteuttaen. Samoin kun joulukuun maratoninkin. Tämän vuoden "tosi juoksut" on nyt juostu ja seuraavaksi nautitaan juoksemisen riemusta. Samalla pitää alkaa suunnitteleen harjoittelua tulevalle vuodelle, luoda tavoitteet ja miettiä kilpailu ajankohdat. Täytyis varmaan ilmottautua piakkoin Tukholman maratonille, niin tulis sit käytyä paremmin lenkillä ku tietää mitä varten harjottelee.
Sauvakävelylenkin jos lauantaina kävis ja sunnuntaina suuntais sitten yhteislenkille juosten.
Nyt olen vain keskittynyt Sm-mitalin tuomiin kahvitteluihin ja lähinnä pitänyt itseni lämpimänä sisätiloissa. Takkatulilla lämmitellyt ja vain pari kertaa pienen lenkin käynyt kävelemässä. Venyttelyitä ja lihaskuntoa tehden, niitäkin minimi määrissä pysyen :)
Reilun viikon päästä olisi sitten seuraavan kuukauden maraton tiedossa. Tuonkin olen ajatellut juosta pitkää lenkkiä toteuttaen. Samoin kun joulukuun maratoninkin. Tämän vuoden "tosi juoksut" on nyt juostu ja seuraavaksi nautitaan juoksemisen riemusta. Samalla pitää alkaa suunnitteleen harjoittelua tulevalle vuodelle, luoda tavoitteet ja miettiä kilpailu ajankohdat. Täytyis varmaan ilmottautua piakkoin Tukholman maratonille, niin tulis sit käytyä paremmin lenkillä ku tietää mitä varten harjottelee.
Sauvakävelylenkin jos lauantaina kävis ja sunnuntaina suuntais sitten yhteislenkille juosten.
sunnuntai 19. lokakuuta 2014
KANKAANPÄÄ JA SM MARATON
Nyt on sitten aika raapustaa kuluneesta viikonlopusta raporttia. Eli Kankaanpään Maraton ja samalla Aikuisurheiluliiton Sm maraton juostiin lauantaina. Kipinältä oli Sm maratonilla joukkue N50 sarjassa.
Perjantaina iltapäivällä lähdettiin ajeleen kohti Kankaanpäätä ja kuskimme suoriutui matkasta reippaasti, joten oltiin jo ennen ilta seitsemää hotellilla. Pikkuisen käytiin Kipinän naisten, Hilkan ja Leilan, kanssa iltalenkkiä hölkytteleen ja matkustamisesta puutuneita jalkoja verrytteleen. Kipinän miehet, Arto ja Tapio, sen sijaan verryttelivät ajosta puutuneita käsiään biljardin merkeissä.
Hyvin nukutun yön jälkeen aamupala maistui. Kankaanpään maratonin yhteydessä juostiin myös kymppi ja puolimaraton. Nämät starttasivat jo aiemmin ja maratonin lähtö oli vasta 12.30. Kopolan Arto juoksi kympin sen verran rivakkaan tahtiin, että hyvin ehti vaimoaan maratonille kannustamaan. Palolan Lasse veti heti ensimmäisen virallisen puolikkaan loistoaikaan 1.35.27 ja tulikin juuri sopivasti maaliin, kun me naiset oltiin asettautumassa lähtöviivalle.
Juoksua olin alustavasti suunnitellut niin, että tämän kesän parasta aikaa pitää ehdottomasti lähteä tavoittelemaan ja ihan kilpailumielellä olin. Ja tietenkin panoksia lisäsi tuo joukkueosallistuminen.
Heti alusta alkaen aloin pitämään reippaampaa vauhtia ja arvelin, että pari ensimmäistä kierrosta jos malttais mennä noin 5.15 km-vauhdilla ja yrittäis sitten taas toiselle puolikkaalle parantaa vielä hitusen tahtia. Mutta kuinkas kävikään.
Juoksu oli neljänä lenkkinä. Näistähän minä tykkään. Eli vauhti nousi jo pikkuisen toisella kierroksella ja vissiin kolmaskin meni vielä nousujohteisesti. Mutta sitten se viimeinen kierros. Siellä sain vauhdin pidettyä vielä alkumatkasta tasaisena. Sitten vain meno hyytyi pikkuhiljaa. Viimeiset 6 km oli rankkoja ja tavoite oli enää, että km-vauhti pysyis alle 5.30. Ja nippa nappa se siinä pysyi. kolmanneksi viimeinen km taisi mennä harmittavasti 5.32. Taasen vasemman jalan varpaat kramppas loppukilomerteillä. Ei nyt onneksi kuitenkaan niin pahoin, että kävellä olisi pitänyt. Ne sai varpaita kipsistelemällä ja hiukan juoksuaskelta muuttamalla aina palautumaan.
Juoksusää oli minulle ehdottomasti liian kylmä. Siinä nollan pintaan, mutta ei onneksi tuullut kuin loppumatkasta ja sitten alkoi jo sadella luntakin. Välillä tuntui tulevan sellaisia kintaan kokoisia koko silmän tukkivia hiutaleita, niin että näkökenttä sumeni. Mutta niin vaan se maali lopulta tuli vastaan ajassa 3.40.14.
Pukuhuoneessa kramppasi niin etureittä, että eipä meinannut trikoita ja sukkia saada millään pois jaloista. Palvelijan ois tarvinnut avuksi. No, siitäkin selvisin ennen iltaa.
Joukkueemme juoksi loistavasti. Hilkka aikaan 3.51.48 ja Leila 4.28.20, joten näillä yhteistuloksilla me saavutimme SM KULTAA sarjassa Naiset 50!!!
Perjantaina iltapäivällä lähdettiin ajeleen kohti Kankaanpäätä ja kuskimme suoriutui matkasta reippaasti, joten oltiin jo ennen ilta seitsemää hotellilla. Pikkuisen käytiin Kipinän naisten, Hilkan ja Leilan, kanssa iltalenkkiä hölkytteleen ja matkustamisesta puutuneita jalkoja verrytteleen. Kipinän miehet, Arto ja Tapio, sen sijaan verryttelivät ajosta puutuneita käsiään biljardin merkeissä.
Hyvin nukutun yön jälkeen aamupala maistui. Kankaanpään maratonin yhteydessä juostiin myös kymppi ja puolimaraton. Nämät starttasivat jo aiemmin ja maratonin lähtö oli vasta 12.30. Kopolan Arto juoksi kympin sen verran rivakkaan tahtiin, että hyvin ehti vaimoaan maratonille kannustamaan. Palolan Lasse veti heti ensimmäisen virallisen puolikkaan loistoaikaan 1.35.27 ja tulikin juuri sopivasti maaliin, kun me naiset oltiin asettautumassa lähtöviivalle.
Juoksua olin alustavasti suunnitellut niin, että tämän kesän parasta aikaa pitää ehdottomasti lähteä tavoittelemaan ja ihan kilpailumielellä olin. Ja tietenkin panoksia lisäsi tuo joukkueosallistuminen.
Heti alusta alkaen aloin pitämään reippaampaa vauhtia ja arvelin, että pari ensimmäistä kierrosta jos malttais mennä noin 5.15 km-vauhdilla ja yrittäis sitten taas toiselle puolikkaalle parantaa vielä hitusen tahtia. Mutta kuinkas kävikään.
Juoksu oli neljänä lenkkinä. Näistähän minä tykkään. Eli vauhti nousi jo pikkuisen toisella kierroksella ja vissiin kolmaskin meni vielä nousujohteisesti. Mutta sitten se viimeinen kierros. Siellä sain vauhdin pidettyä vielä alkumatkasta tasaisena. Sitten vain meno hyytyi pikkuhiljaa. Viimeiset 6 km oli rankkoja ja tavoite oli enää, että km-vauhti pysyis alle 5.30. Ja nippa nappa se siinä pysyi. kolmanneksi viimeinen km taisi mennä harmittavasti 5.32. Taasen vasemman jalan varpaat kramppas loppukilomerteillä. Ei nyt onneksi kuitenkaan niin pahoin, että kävellä olisi pitänyt. Ne sai varpaita kipsistelemällä ja hiukan juoksuaskelta muuttamalla aina palautumaan.
Juoksusää oli minulle ehdottomasti liian kylmä. Siinä nollan pintaan, mutta ei onneksi tuullut kuin loppumatkasta ja sitten alkoi jo sadella luntakin. Välillä tuntui tulevan sellaisia kintaan kokoisia koko silmän tukkivia hiutaleita, niin että näkökenttä sumeni. Mutta niin vaan se maali lopulta tuli vastaan ajassa 3.40.14.
Pukuhuoneessa kramppasi niin etureittä, että eipä meinannut trikoita ja sukkia saada millään pois jaloista. Palvelijan ois tarvinnut avuksi. No, siitäkin selvisin ennen iltaa.
Joukkueemme juoksi loistavasti. Hilkka aikaan 3.51.48 ja Leila 4.28.20, joten näillä yhteistuloksilla me saavutimme SM KULTAA sarjassa Naiset 50!!!
Mitalit saatu kaulaan. |
Hienot on mitalit :) |
sunnuntai 12. lokakuuta 2014
KAUNISTO
Eilen oli Haapajärvellä se Kauniston Maraton, jossa itse juoksin 7 km. Viikon päästä Kankaanpäässä olisi Aikuisurheiluliiton Sm-kisat, jossa olisi sitten seuraava maraton juostavana, joten nyt oli hyvä tyytyä vain tuohon lyhyeen matkaan. Mutta olihan tuota juoksemista tuossakin :)
Sää sattui oikein sopiva, happirikas aamuisen sateen jälkeen ja ihan tuuleton keli. Seiskalla juoksijoita mielestäni aika vähän edellisiin vuosiin verrattuna, mutta vastaavasti maratonilla runsas osanottaja joukko.
Olin suunnitellut juoksua 4.30 km-vauhdilla niin pitkään kuin vain jaksaa. Jaksamista tuolla vauhdilla riitti vaivaiset 4 km ja viidennellä vauhti jo hiipui. Maalissa loppuaika oli 31.51 eli vauhti oli hiipunut 21 sek 3 km aikana. Voi, voi. Ja niin otti voimille tuo juoksu, että kotonakin vielä huokailin ja sanoin avokille että ei kait mua ole väsyttänyt maratonin jälkeenkään näin paljon ku nyt. Niin, sijoitus oli N50 sarjassa olleista neljästä juoksijasta eka.
No, tänään sitten kävin palautteleen kävellen ja hölkäten noin 10 km lenkin. Nauttien syksyisestä säästä riittävässä vaatetuksessa ja uusia lenkkipolkuja katsellen. Totesin siellä, että kyllä mulla vaan on hyvät lenkkimaastot kunhan niitä osaa hyödyntää. Tuossa Karvoskylän pururadan/valaistunladun reitilläkin on niin vaihtelevaa maastoa. Varsinkin, kun siinä kulkee niitä vanhoja latupohjia pitkin, niin saa kunnon nousujakin reitille. Mittailin siihen itselleni 2 km reitin, johon sain sisälletettyä useamman nousun. Tuota täytyy alkaa kiertään, niin saa vaihtelevuutta lenkkeihin. Kyllä palautuminen eilisestä juoksusta ottaa koville, sillä vieläkin on sellainen hoh-hoijaa olo ja jalkoja väsyttää. Vai kaipaavatko ne vaan hierontaa? Onneksi mulla on sellainen jo tiedossa tulevalle viikolle.
Sää sattui oikein sopiva, happirikas aamuisen sateen jälkeen ja ihan tuuleton keli. Seiskalla juoksijoita mielestäni aika vähän edellisiin vuosiin verrattuna, mutta vastaavasti maratonilla runsas osanottaja joukko.
Olin suunnitellut juoksua 4.30 km-vauhdilla niin pitkään kuin vain jaksaa. Jaksamista tuolla vauhdilla riitti vaivaiset 4 km ja viidennellä vauhti jo hiipui. Maalissa loppuaika oli 31.51 eli vauhti oli hiipunut 21 sek 3 km aikana. Voi, voi. Ja niin otti voimille tuo juoksu, että kotonakin vielä huokailin ja sanoin avokille että ei kait mua ole väsyttänyt maratonin jälkeenkään näin paljon ku nyt. Niin, sijoitus oli N50 sarjassa olleista neljästä juoksijasta eka.
No, tänään sitten kävin palautteleen kävellen ja hölkäten noin 10 km lenkin. Nauttien syksyisestä säästä riittävässä vaatetuksessa ja uusia lenkkipolkuja katsellen. Totesin siellä, että kyllä mulla vaan on hyvät lenkkimaastot kunhan niitä osaa hyödyntää. Tuossa Karvoskylän pururadan/valaistunladun reitilläkin on niin vaihtelevaa maastoa. Varsinkin, kun siinä kulkee niitä vanhoja latupohjia pitkin, niin saa kunnon nousujakin reitille. Mittailin siihen itselleni 2 km reitin, johon sain sisälletettyä useamman nousun. Tuota täytyy alkaa kiertään, niin saa vaihtelevuutta lenkkeihin. Kyllä palautuminen eilisestä juoksusta ottaa koville, sillä vieläkin on sellainen hoh-hoijaa olo ja jalkoja väsyttää. Vai kaipaavatko ne vaan hierontaa? Onneksi mulla on sellainen jo tiedossa tulevalle viikolle.
tiistai 7. lokakuuta 2014
JOKIPENKALLA
Tänään sitten sain kuin sainkin aikaiseksi sen pitkän lenkin. Kotoa läksin juoksentelemaan yksi pieni, 2 dl vesipullo matkassa vailla minkäänlaista reittisuunnitelmaa. Pihalla katsoin, että mistä päin tuulee, niin sinne suuntaan en ainakaan aluksi lähde. Ensin pitää saada itsensä lämpimäksi, niin sitten tarkenee juosta vaikka vasta tuuleenkin.
Nivalaan päin lähdin ja Rutkun niittytielle käännyin. Sitähän saikin juosta todella pitkän suoran verran, että pääsi jokipenkalle. Jokipenkalla olikin mukava tasainen tie juosta. Tätä juoksentelin Nivalaan päin ja aina välillä katsoin erkanevia teitä, että meniskö tuosta tai sitte tuosta. Enpä poikennu minnekkään vaan juoksin penkkatietä pitkin Aittoperän sillalle. Siitä sitten maanteitse Haapaperän ja Kytöpuhdon kautta takaisin Karvoskylälle.
Pikkuisen alkoi jo pimeäkin tulla, mutta niitä karhuja uhmaten kiersin kuitenkin vielä Piimätien kautta ja muutenkin mutkitellen kotia kohti. Ajatus oli käydä vielä yksi pistotie juoksemassa, mutta enpä sitten sinne enää uskaltanut vaan käännyin metsän reunasta takaisin. Kotipihalla Garmin näytti reilua 23 km. Minulle ihan hyvä lenkki. Vesipullo tuli yhtä täynnä kotiin, kuin se oli lähtiessäkin sillä enhän ollut sitä koko matkalla muistanut. Ja ei kyllä ollut janottanutkaan. Sormia paleli vaikka oli villahanskat kädessä, tuuli vissiin meni niistä niin läpi. Pitänee siirtyä kinttaisiin :) Säärystimet oli jo käytössä.
Nivalaan päin lähdin ja Rutkun niittytielle käännyin. Sitähän saikin juosta todella pitkän suoran verran, että pääsi jokipenkalle. Jokipenkalla olikin mukava tasainen tie juosta. Tätä juoksentelin Nivalaan päin ja aina välillä katsoin erkanevia teitä, että meniskö tuosta tai sitte tuosta. Enpä poikennu minnekkään vaan juoksin penkkatietä pitkin Aittoperän sillalle. Siitä sitten maanteitse Haapaperän ja Kytöpuhdon kautta takaisin Karvoskylälle.
Pikkuisen alkoi jo pimeäkin tulla, mutta niitä karhuja uhmaten kiersin kuitenkin vielä Piimätien kautta ja muutenkin mutkitellen kotia kohti. Ajatus oli käydä vielä yksi pistotie juoksemassa, mutta enpä sitten sinne enää uskaltanut vaan käännyin metsän reunasta takaisin. Kotipihalla Garmin näytti reilua 23 km. Minulle ihan hyvä lenkki. Vesipullo tuli yhtä täynnä kotiin, kuin se oli lähtiessäkin sillä enhän ollut sitä koko matkalla muistanut. Ja ei kyllä ollut janottanutkaan. Sormia paleli vaikka oli villahanskat kädessä, tuuli vissiin meni niistä niin läpi. Pitänee siirtyä kinttaisiin :) Säärystimet oli jo käytössä.
sunnuntai 5. lokakuuta 2014
TUULETTUMASSA
Jahas, sitä on taas viikonloppu lähes mennyttä. Viimeisimmät treenit onkin olleet perjantaille soutuvedot, lauantaina pikku lenkki 7km tv reipasta ja siihen yksi 2 km kovempi rypistys väliin ja tänään 2 tunnin kävelylenkki Oulussa Pilpasuon luontopoluilla (jos nyt oikein muistan tuon paikan). Mutta mukava reitti, välillä pitkospuita tipsutellen ja välillä mäntykangasta kiertelevillä poluilla sekä metsäautotiellä kulkien.
Eilen tosiaankin ehdin vain lyhyen lenkin tekemään vaikka olin suunnitellut pitkää. Oli vaan niin paljon kotihommia rästissä, et piti niitäkin välillä tehdä alta pois. Tälle viikonlopulle ois voinut heittää yhden pitkän juoksulenkin, mutta se nyt sitten jäi tekemättä. Pitää katsoa kannattaisko sitä vielä tiistaina tehdä, kun lauantaina meinasin Kaunistolla juosta 7 km kisan.
Lauantaina iltapäivällä ajelin Ouluun kavereiden luokse ja illan päälle lähdettiin isommalla porukalla Tyrnävälle Souvareita kuunteleen. Siellähän on ne maankuulut naistentanssit. Huh., mitä menoa. Eihän tällainen hidas maratoonari ehtinyt ku yhden askeleen ottaa miehiin päin, niin kaikki miehet oli viety jo lattialle nenän edestä. Yritin jos jonkinlaista lähestymistä eri suunnista, mutta hidas mikä hidas. Sitten jäin siihen kahvilan oven suuhun "kytikselle", niin jopas alkoi ehtimään. Kyllä se käy liikunnasta tuo tanssiminen, kun ahkerasti tanssii monta tuntia. Niin tuli tanssittua jenkat sekä polokatkin ja siinä tuli tuuletettua koko viikon "ressit" taivaan tuuliin. Pitäis vaan käydä vähän useammin tanssimassa, että pysyis tanssitaito jonkinlaisessa tuntumassa. Niin oli vaikeen tuntosta hidasvalssikin, että melkein piti hengittämättä koko kappale mennä. Se on niin kauniin näköistä, kun joku taitavasti sitä menee, mutta mulle niin äärettömän vaikeaa, opinko koskaan :(
Nyt kun on päätä tuuletettu, niin taas uusi viikko alkakoon ja uudet reenit...
Eilen tosiaankin ehdin vain lyhyen lenkin tekemään vaikka olin suunnitellut pitkää. Oli vaan niin paljon kotihommia rästissä, et piti niitäkin välillä tehdä alta pois. Tälle viikonlopulle ois voinut heittää yhden pitkän juoksulenkin, mutta se nyt sitten jäi tekemättä. Pitää katsoa kannattaisko sitä vielä tiistaina tehdä, kun lauantaina meinasin Kaunistolla juosta 7 km kisan.
Lauantaina iltapäivällä ajelin Ouluun kavereiden luokse ja illan päälle lähdettiin isommalla porukalla Tyrnävälle Souvareita kuunteleen. Siellähän on ne maankuulut naistentanssit. Huh., mitä menoa. Eihän tällainen hidas maratoonari ehtinyt ku yhden askeleen ottaa miehiin päin, niin kaikki miehet oli viety jo lattialle nenän edestä. Yritin jos jonkinlaista lähestymistä eri suunnista, mutta hidas mikä hidas. Sitten jäin siihen kahvilan oven suuhun "kytikselle", niin jopas alkoi ehtimään. Kyllä se käy liikunnasta tuo tanssiminen, kun ahkerasti tanssii monta tuntia. Niin tuli tanssittua jenkat sekä polokatkin ja siinä tuli tuuletettua koko viikon "ressit" taivaan tuuliin. Pitäis vaan käydä vähän useammin tanssimassa, että pysyis tanssitaito jonkinlaisessa tuntumassa. Niin oli vaikeen tuntosta hidasvalssikin, että melkein piti hengittämättä koko kappale mennä. Se on niin kauniin näköistä, kun joku taitavasti sitä menee, mutta mulle niin äärettömän vaikeaa, opinko koskaan :(
Nyt kun on päätä tuuletettu, niin taas uusi viikko alkakoon ja uudet reenit...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)