Hups, siinäpä taas viikko vierähti joutuisasti. Eipä tälle viikolle oikein kunnolla ehtinyt itseään rääkkäämäänkään (siinä sanassapa ei paljon muuta ollut ku koota ja ärrää).
Edellisen sunnuntain yhteislenkki oli kyllä aikamoinen pinnisty. Pakkasta oli kotoa lähtiessä reilusti yli 15astetta ja melko kova viima puhalteli. Marjatan vetämänä lähdettiin Oksavan koululta ja juostiin Haapajärvelle ja sitten toista puolta jokea takaisin. Matkaa kertyi himpun verran yli 20 km. Ja kylläpä mulla meinasi sormia paleltaa monista lapas kerroksista huolimatta. Yksin ois kyllä tuokin lenkki jäänyt tekemättä. Että on se vaan porukalla aina helpompaa ja mukavampaa.
Tiistaina aloiteltiin työporukan lenkkeily sitä loppukesän haastetta silmällä pitäen. Eli puolikas pitäis jaksaa porukan juosta tai ainakin taivaltaa tuossa elokuun paikkeilla. Tunti oltiin liikkeellä kävellen/hölkäten. Siitä se sitten ois tarkoitus lähteä joka viikko pyörimään.
Keskiviikkona pääsin kokeilemaan Nivalan uutta keilahallia. Liikuntakeskus muisti vuonna 2014 menestyneitä urheilijoita ja minä sain olla tuossa joukossa mukana. Kakkukahvien jälkeen oli mahdollista käydä kokeilemassa keilaamista, kun keilaradoilla oli koekäyttö menossa. Ja tietystihän mun piti tuo mahdollisuus käyttää. Täytyy kyllä tunnustaa, että täyskaatoja ei minun heitoissa nähty, mutta kivaa oli. Ja käsikin tuli sen verran kipeäksi, että tiesi keilanneensa.
Yhden hiihto kerran olen saanut tälle viikolle sisällytettyä. Elikkäs torstai-iltana kävin Karvoskylän valaistulla 10 km hiihtämässä. Läksin sen verran myöhään, että koko ajan pelotti, et milonkahan ne valot sammuu. Ei ole ollut tietoa, moneenko asti valot tuossa ovat. Mut nyt on. Ne sammuvat aika tarkkaan klo 21. Nimittäin just sain tavoite kympin täyteen, mutta en ehtinyt edes suksia jalasta ottaa kun lamput sammuivatkin. Kaikki valot menee kerralla poikki. Oon yhtenä talvena ollut siellä metsäosuudella, kun valot sammuivat. Hetken aikaa mietin, et mitäs nyt. Onneksi olin jo sen pahimman alamäen selvittänyt. Pianhan silmät jonkin verran tottuvat pimeään ja sukset kyllä kulkevat urassa, kun ei niitä liiemmin nostele ja vilkaisu taivaalle kertoo sinun olevan reitillä.
Eilen sitten juoksumatolla vaatimattomasti 6 km ja siihen sisältyi pari kilometrin vetoa. Tämän jälkeen sitten olikin minun vuoro saada hoitoa kalevalaisen jäsenkorjauksen merkeissä. Nyt on olo vetreä. Tämä päivä on mennyt Ylivieskassa kaupoilla. Monta kauppaa tuli kierrettyä, kun vertailtiin hintoja ja tuotteita. Äitini täyttää 90-vuotta viikon päästä ja meillä sisaruksilla on lahjasuunnitelmissa hänelle pyykinpesukone.
Tämä päivä onkin ollut niin märkä päivä, että ulos ei sen enempää ole viitsinyt mennä. Huomenna sitten taas yhteislenkille, oli ilma mikä hyvänsä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti