sunnuntai 31. elokuuta 2014

VENETSIALAISMARATON

Eilen se sitten juostiin tämän kuukauden maraton. Meinasi vaan jäädä viime tinkaan. Eipä sitten ois ollut paljon enää vaihtoehtoja, jos tuo olisi jäänyt kesken. Mutta onneksi kaikki meni kuitenkin loppujen lopuksi hyvin ja maaliin asti pääsin.

Maraton starttasi klo 11 ja oisko lämpöasteita ollut siinä vaiheessa noin 13-14 astetta. Kotoa siinä 8.30 lähtiessä mittari näytti vielä reilusti alle 10 astetta, mutta matkalla Kokkolaan se pikkuhiljaa nousi. Pilvistä oli ja tuulta noin 4 m/s. Eli tuo kelihän tiesi minulle juoksemista pitkissä trikoissa ja pitkähihaisessa urheilupaidassa. Ja tuo varustus osottautui juuri sopivaksi. Nimittäin sen verran tuuli pitkillä suorilla vastaan, että lyhythihaisessa olisin kärsinyt kylmästä.

Ekan kierroksen aloittelin taasen varovaisesti ja varsinkin nyt, kun oli tunne että miten sitä jaksaa juosta kun olin niin huonosti juoksulenkkejä viime kuukauden aikana tehnyt. Noin viiden kilometrin jälkeen alkoi pistämään tuohon mun vasempaan polveen, jonka oon pari vuotta sitten loukannut. Se ei tuntunut menevän ohi, mutta sillä kärsi juosta kun sitä piti pienessä koukussa koko ajan. Ja sitten se jopa hieman helpotti ensimmäisen kierroksen täyttyessä. Juostavana oli neljä lenkkiä eli kierros sen reilun 10,5 km.
Toisen kierroksen alkupuolella polvikipu alkoi tuntua aina vaan häijymmältä ja pikkuisen alkoi hirvittämään, että kuin tässä käy. Mietein jo, että jos kipu vielä yltyy, niin tällä ei kyllä juosta ja pystyykö edes kävelemään. Yritin juosta vielä koukkuisemmalla polvella, mutta se  meni sitten jo ihan nilkuttamiseksi. Eipä muuta kuin pysähdyin ja "jäsenkorjasin " hetken aikaa polveani. Sitten varovasti uudelleen liikkeelle. Hieman tuntui polvessa, mutta jes, sillä kärsi taas juosta. Mietein, että montakohan sataa metriä tällä kärsii juosta, kunnes kipu palaa. Mutta onneksi peukalointi auttoi niinkin paljon, että pian huomasin, että polvessa ei juurikaan tunnu kipua. Hieman varovaisesti laskettelin alamäkejä peläten polvikivun palaavan. Puolikkaan aika oli jotain 1.56.
Kolmannelle kierrokselle uskalsin jo kiristää ja se meni ongelmitta.
Samoin neljännelle kierrokselle lähdin reippaasti, kun tuntui voimia vielä olevan. Alkoihan ne voimat kuitenkin ehtyä siellä muutamaa kilometriä ennen maalia. Mutta kun kannustusjoukot ja huolto oli niin hyvää, niin piti viel pinnistellä loppuun saakka. Sainkin hyvän tsempparin Tapion vävystä Petestä, kun hän oli pyörällä liikenteessä ja kannusti mua siinä pitkässä viimeisessä nousussa ja sillä viimeisellä raastokilomertillä.
Niin irtosi naiset 50 sarjan voitto ajalla 3.47.59. Ja samalla naisten maratonin piirinmestaruus. En edes tiennyt, että maratoni oli samalla piirinmestaruuskilpailu, joten tuo oli ihan yllätys. Vissiin vähän huonosti oon lukenu ilmoitukset. Ja jotenkin tuntuu, etten tuota mitalia oikein ole ansainnut. Sillä tulos nyt ei ollut mikään hyvä. Tai siis kyllä se mulle on ihan hyvä, mutta ei piirissä. Sillä piirin parhaat maratoonarit olivat juoksemassa nyt puolimaratonia samaisessa kisassa. Jotenkin nuot piirinmestaruuskisat pitäis saada näkyvimmiksi ja että niissä oikeasti olisi parhaat mukana.

Maratonin päälle mentiin sitten isolla porukalla syömään ja jäätiin Tapion kanssa viettään  Venetsialaisia Kokkolan yöhön. Torilla oli illan päälle mm. Paula Koivuniemi ja puoliltaöin upea ilotulitus.

Loistavia suorituksia tuli Lakeuden Kipinän urheilijoilta Ahon Ritvalta ja Raimolta puolikkaalla sekä nykyään Endurancea edustava Onni Vähäaho teki maralla uuden oman hienon enkan. Onnittelut heille.

tiistai 26. elokuuta 2014

SYKSY SAAPUU

Pahus, kun lopuivat nuot ihanat kesäilmat. Heti on niin vilu ja väsy, ETTÄ... Kyllä se on kumma, kun tulee ensimmäiset sadekelit ja viileämmät kelit niin heti alkaa palelu ja kurkkukipu. Ei mua oo luotu tänne pohjolaan.
Nytkin on kohta puoli pulloa tiputeltu munkin tippoja kurkunperään ja kuumaa teetä kitattu. En tiiä pitääkö ottaa kovemmat aineet käyttöön, ku ei nyt passais tulla sairaaksi ;) Nimittäin lauantaina ois tämän kuun maraton juostavana siel Kokkolassa. Eikä tälle kuulle sitten enää missään muualla sitä ehdi juoksemaan. No-onpa tässä viel päiviä. Ja jos sattuis se "Perttulin pikkukkesä" viel tulemaan.

Eilen illalla käytiin Onnin järjestämällä yhteislenkillä mäkivetojen parissa. Mukava oli porukalla vetoja ottaa, kun itse tahtoo olla yksikseen niin laiska tuollaisiin rypistyksiin. Vesisade meidät kastoi ja liekö tuo kurkkukipu siitä peräisin. Vaikkakin kotona odotti kyllä lämmin sauna lenkin päätteeksi.

Pitkät lenkit on nyt jääneet tältä kuulta mulla tekemättä, kun oon nyt enemmän keskittynyt tuohon Cooper tuloksen parantamiseen. Eipä juuri yli 10 km lenkkejä oo tullut tehtyä. Se alkukuun puolikas Kuusaalla on ainoa pitkä. Joten viikonloppunapa sen näkee, miten nyt sittten jaksaa juosta maratonin loppuun saakka vai meneekö kävelyksi. Se kuitenkin aina tuntuu kivalta, kun ei tarvi yrittää muuta kuin suoriutua siitä. On paljon helpompi lähteä noihin juoksuihin, kun ei oo aikatavoitteita. Kun juoksee maratonin tai kaksi vuodessa, niin niissä on aina odotukset korkealla ja pikkuine paine sen onnistumisesta. Mutta kun nyt näitä tulee näin tiheään, niin tää on paljon rennompaa ja ei haittaa, jos ei aina niin onnistukkaan. Pääasia, että läpi pääsee.

Lähdenpä taasen lämmitteleen vettä ja penkomaan kaappeja, josko sieltä löytyis mitään naista väkevämpää, että sais kuumantotin ennen nukkumaanmenoa.

sunnuntai 17. elokuuta 2014

VIIKKO VIERÄHTI

Viikko meni lähes EM-kisoja seuratessa. Paljon ei tälle viikolle liikkumisia tullut, kun piti katella illat noiden toisten liikkumisia :) Tämä päivä se sitten vihdoin toi Suomelle ensimmäiset mitalit ja mestaruuden. Niin se vaan näyttää olevan, että tuo keihäs se on suomalaisten laji. Sanoinkin tuossa avokille, että pitääkö se lähteä meidänkin ostamaan keihäs. Niin tuntui hyvälle nuot suomailsmiesten heitot, että piti siinä itsekkin jo kuivaharjoitella vauhdinottoa ja askellusta. Kultakahvit juotua suunnistettiin sitten taasen Ronkaalaan "kuulatreeneihin" ( minä, Tapio ja Eveliina ). Mukavaahan meillä siellä oli ja tällä kertaa oli 3 kg kuulakin käytössä.
Aiemmin päivällä kävin reilun 20 km palauttavan pyörälenkin, kun eilis iltana oli niin kova vetoharjoitus pyramidimallilla tuossa viereisellä urheilukentällä. Kenttä olikin nyt hyvässä kunnossa, kun se oli laitettu viikolla olleita nappulakisoja varten priimakuntoon.

Tälle viikolle ei sitten tosiaankaan tullut kuin kaksi juoksuharjoitusta. Toinen harjoitus oli perjantaina 10 km reipas vauhtinen lenkki. Lisäksi tiistaille 41 km pyöräilyä, kun kävin pyörällä töissä ja tulin "toist puolt jokkee" kotiin. Tuolla reissulla tapasinkin yhden uuden tuttavuuden, kun eräs mies polkaisi minut kevyesti kiinni yhdessä ylämäessä vaikka niin luulin olevani kovassa vauhissa ;) Siinä sitten jatkettiin matkaa yhdessä ja jutusteltiin. Hän oli Nivalassa lomailemassa ja harrasti pyöräilyä. Matka menikin rattoisasti urheilullisin keskusteluin, kunnes tultiin tienhaaraan, josta hän poikkesi kesänviettopaikkaansa.

Lauantaina oltiin Pyssymäellä maastopyöräilykisoissa Kipinän porukalla ajanotossa. Niin vaan saatiin ajat kaikille otettua. On se vaan kova laji tuokin ja ei se ihan vaaratonkaan ole. Vauhdit on kovia ja maasto vaikeaa.
 

Tällainen viikko takana, saas nähdä millainen tulee ensi viikosta.

sunnuntai 10. elokuuta 2014

JÄSENKORJAUSTA VIIKONLOPPUNA

Niinhän siinä mun Coopperissa sitten kävi, että jäin vaivaiset 10 metriä siitä 2800 tavoitteesta. Yritin siinä loppusuoralla kovasti viel saada kiriä irti ja koko ajan katoin, et millon siel kellomies nostaa sormet vihellykseen. Ja niin jäi paljon noita metrejä, ettei auttanut syöksyäkkään ;) No jäipäs nälkää sitten vielä syyskuun Coopperiin. Eli pitää harjoitella!

Viikonlopun olin Haukiputaalla taasen Kalevalaista jäsenkorjausta lisää oppimassa. Opettajana oli tällä kertaa Anne Maj Lassila. Kotoisin hän on muistaakseni Pellosta. Todella osaava ja mukaansa tempaava kouluttaja. Paljon tuli uusia hyviä juttuja ja eväitä omaan tekemiseen, kunhan ne nyt saa sisäistettyä. On se niin mukavaa touhua tuo ihmiskehon tutkiminen ja virheasentojen korjailu. Kylläkin aikaa vievää, sillä varmaan meni noin kolme tuntia kun minutkin tutkittiin päästä varpaisiin ja löysättiin kireät lihakset sekä korjattiin virheasennot. Välillä käytiin kerran kahvilla. Toki nämät koulutushoidot  onkin niin perusteelisia ja opetuksellisia, että siksikin niissä aikaa kuluu. Mutta nyt tunnen olevani taas kuin uudesti syntynyt :) (Kiitokset hoitajalleni Ritalle  Rantsilaan)
Lenkkeilyt jäi tiiviin lauantain ja sunnuntain osalta kokonaan pois, mutta pitää taasen huomenna tehdä jotain liikunnallista. Nyt nukkumaan.

torstai 7. elokuuta 2014

TÖISSÄ

Jälleen on palattu takaisin työelämään. Kaikki kiva loppuu aikanaan, niin kuin tuo kesälomakin. Eipä silti, ihan oli kiva töihinkin palata. Ehti olla viisi viikkoa lomalla ja ilmat mitä mainioimmat, niin kyllä sitä jo töihin voi lähteä.
Kaksi viimeistä lomapäivää menivät siellä Jyväskylässä. Tuolloin sunnuntai-iltana lähdettiin puol yhdeksän maissa ajeleen Jyväskylään yhdelle huvilalle, jossa yövyttiin. Maanantai päivä meni messualueella katsellessa ja tiistai sitten kaupungilla kierrellessä. Lämmöstä ei ollut sielläkään pulaa :) Tiistai-iltana kotiuduttiin.
Aamut ovat olleet niin ihania, että oon polkaissut pyörällä töihin nyt parina päivänä ja vielä huomennakin meinasin polkea, jos ei nyt sitten satu sadekuuroa aamuksi.

Huomis iltana ois elokuun Cooper juostavana. Tämän viikon juoksut ovat vain jääneet taas vähiin, kun ei tahdo millään ehtiä :) Nyt on parina iltana "treenattu" uutta lajia minun valikoimassa eli kuulantyöntöä. Eilen työnneltiin 5 kg kuulaa ja tehtiin salitreeni päälle. Tänään kyseisen lajin tekniikkaharjoituksia. Siinä samalla muutama kierros juoksentelua urheilukentällä Ronkaalassa Haapajärvellä. Tämä uusi laji tuli ihan sattumalta minunkin ohjelmistoon, kun Tapion Eveliina-sisko sitä halusi harjoitella kesäkisoja varten. Minä tietenkin innostun siinä sivussa ja onhan kaikki aina porukalla kivempaakin. Mutta huomenna lähden tavoittelemaan Cooperissa 2800 m. Se ois mun uus enkka.

sunnuntai 3. elokuuta 2014

PUOLIKKAAN VERRAN

Puolimaraton tuli sitten juostua Kuusaalla eilis päivänä. Mukava oli juosta sopivan lämpimässä säässä ja matkakin tuntui, että melkein loppui kesken. On vissiin niin tottunut jo juokseen tuota 42 km, että puolikas tuntuu lyhyeltä. Ei silti, etteikö siinäkin ollut juoksemista, mutta oikein kunnon väsymystä ei ehtinyt tulla. Kuusaalla on aina niin kiva juosta, mukava reitti ja hyvin järjestetty kisa.

Puolikas juostiin kahtena kierroksena, joten aloittelin taas ensimmäisen kierroksen hieman rauhallisemmin. Toisen kierroksen pystyin sittten juoksemaan ensimmäistä hieman nopeammin. Loppuaikani oli 1.44.19, jolla irtosi naiset 40 v. voitto ja samallla olin kaikkien naisten nopein ( kun tämän vuoden taso oli esim. viime vuotista vaatimattomampi). Kiire meille tuli sitten kuitenkin sinne Ouluun, niin palkinto jäi pokkaamatta. Järjestäjät kun eivät suostuneet antamaan sitä ennen "virallista" palkintojen jakoa. Mutta eiköhän se sieltä joskus mulle asti kulkeudu ja jos ei kulkeudu, niin ei sekään haittaa :)

Teatteri esitys oli hauska ja sai nauraa oikein mukavat naurut niin Sulo Vilenillä kuin Juhanallakin. Yövyttiin Oulussa Tapion veljen luona ja tultiin tänään kotiin. Nyt pitäis sitten lähteä ajelemaan kohti Jyväskylää, missä Tapiolla on huomenna ja ylihuomenna  työvuoro asuntomessuilla. Itse sitten pääsenkin sinne kierteleen ja kuvailemaan.

perjantai 1. elokuuta 2014

MUUTOKSIA SUUNNITELMIIN


Muutoksia tuli alkuperäisiin suunnitelmiin, kun viikolla huomasin että Kuusaan Maraton alkaa lauantaina vasta klo 13. Jotenkin olisin saanut asiat vielä rullaamaan, jos se olisi ollut (niin kuin olin luullut) klo 12. Sillä lauantai illaksi on teatteiliput varattuna Toppilan Möljälle Tankki täyteen-näytökseen. Ja tuntia ennen saa lähteä kyllä yli 5 tuntia matkalla viipyvät, mutta jos matka taittuu alle viiden tunnin, niin silloin sinun loppuaikaasi lisätään tunti. Eli ei oikein viitsis tuotakaan vaihtoehtoa käyttää :) Joten tässä olen miettinyt, että juoksisiko vaikka puolikkaan huomenna Kuusaalla, niin silloin ehtis Ouluunkin. Huomennapa tuon näkee, juokseeko ollenkaan.

Keskiviikkona ajelin pyörällä Ylivieskaan Murronperälle veljen luo kyläilemään. Matkaa tuli sinne reilu 53 km, kun kiersin Tuomiperän kautta. Oli niin makoisa ajokeli, että ei paremmasta väliä. Kyllä nyt näillä säillä kelpaa pyöräillä. Vähäkankaalla kurvasin Kyläpuistoon, jossa en ollut aiemmin vielä käynytkään. Siellä kuvailin paikkoja ja hörpein juotavaa, meinasin myös päästä pyörästäni ;)

Perjantaina olikin sitten rantsupäivä Kalajoella tyttäreni Miran kanssa. Nyt on sitten todistettavasti käyty tälle kesää meressä uimassa. Ja olihan lämmin vesi.


Juoma maistuu.

Top, top!


Haluan pyöräni takaisin!