sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

KYMPIN TESTI

Niin on ollut kiireellistä tämä elämä, että ei ole tännekään ehtinyt  kirjoittelemaan. Eikä oikein ole harjoittelukaan edennyt suunnitelmien mukaan, kun kaiken maailman juttuja pukkaa yhtä aikaa. Tai tämähän on tietenkin itsestä kiinni, mitkä jutut asettaa etusijalle. Töissä on tietenkin pakko käydä, mutta sitten työpäivän jälkeen on ollut keväisiä hommia kotona ym. Ikkunoiden pesut ja pihan siivous odottavat vielä keskeneräisenä, sitten oon yrittänyt tehdä vähän enemmän harjoittelua tuon jäsenkorjauksen parissa ja tanssikurssit on vieneet perjantai-illat. Ja tietenkin on sitten vaan yksinkertaisesti niin laiskottanut, ettei ole itseään lenkille saanut. Mutta kuntohan kasvaa levossa, eikös sitä niin sanota.
Tuo asia taisi tulla tänään todistettua, sillä niin hyvin kulki 10 km testijuoksussa. Olen kyllä tosi iloinen omasta juoksusta, että henkseleitä paukuttelisin jos sellaiset olisi. Oma enkka tuolla reitillä parani yli kahdella minuutilla. Siis aikani oli nyt 44.03. Tämän vuoden yksi tavoite aikalailla saavutettu, kun olin asettanut sen 44 min tavoitteen kympille. Tokikin tuo 44 minuuttia pitäisi tietenkin jossain kisoissa saada juostua, niin silloin se olisi "virallinen". Mutta tämä riittää mulle suuriin ilon aiheisiin, on se kuitenkin mitattu kympiksi tuokin reitti. Kevättä kohti kaikkien kunto on nousussa, sillä niin tuli hyviä aikoja jokaiselle viidelle juoksijalle tämän päivän testissä. Parasta antia oli Haapajärvisen miehen juoksu 38.26 ja Kipinän naiset Virve ja Minnakin juoksivat reippaasti alle 50 min.
Palkitsin itseäni onnistuneesta juoksusta, tietenkin Polly-pussilla ja uusilla kengillä. Satuin City-marketissa kenkähyllylle, jossa oli alennettuja vapaa-ajan kenkiä ym. Siellä oli 5:llä eurolla 40 euron kengät juuri mulle sopivaa kokoa, joten "pröystäilin" ja palkitsin itseni niillä :)


Ensi viikolla olisi meidän työporukan Cooper ja jos saan siihen jonkun ottamaan aikaa niin voisin sitten juosta itsekin.

maanantai 6. huhtikuuta 2015

PÄÄSIÄINEN OHITETTU

Aijai, miten oli mukava eilispäivänä lenkkeillä auringon helliessä lähes tuulettomassa kelissä. Suunistin joelle, pitkän peltotien päähän, katsomaan joko siellä jokipenkan tietä pääsee juoksemaan kuivin jaloin. Ja pääsihän sitä. Joten juoksentelin sitä sitten Aittoperän sillalle saakka. Sieltä sitten Haapaperän kautta kotiin. Loppua kohti kiihtyvänä lenkkinä 20 kilometriä. Niin oli taasen joutsenet ja töyhtöhyypät pelloilla keväästä ilmoittamassa. Saas nähdä milloin se kuovi kuikahtaa ja siitä se sitten alkaa kesä tulla joutuisasti. Kun kuovin äänen kuulee ensi kerran keväällä, niin se saa tällaisessa kesäihmisessä ihmeitä aikaan. Kuin toppatakki heitettäis nurkkaan ja juoksijan "laidunkausi" alkaisi sekä maisema muuttuisi hetkessä vihreäksi. Mutta tuota pitänee vielä odotella...

Lankalauantaina piti käväistä vähän trullin lentoa kokeilemassa kokolla. Kovin oli heppoinen meidän luuta, ei jaksanut kahta trullia lennättää  https://www.facebook.com/urheiluseuraLaKi
Kuten tuosta linkin kuvasta näkee, niin ei noussut kiitoon. Joten täytynee jatkaa juoksemista, että pääsee paikasta toiseen, kun ei noista luudista ole apua. "Noitumiset" on nyt takanapäin ja pitänee palata tähän normaali päiväjärjestykseen eli huomenna sitten loman jälkeen taasen kuntohoitajan rooliin. Tai voisko nuot yhdistää, niin silloin vois hakea parannusta kipeälle selälle ja paukahtaneelle polvelle loitsuilla ja noitataioilla. Vaikka taitais siinä potilaat olla ihmeissään, kun velhon hattu päässä tepastelisin hoitamaan :)




torstai 2. huhtikuuta 2015

VIELÄ ON LOMAA JÄLJELLÄ

Viimeisiä talvilomapäiviä viettelen. Viime perjantaina lähdettiin aamusella ajelemaan kohti Yllästä. Reissussa oltiin me Tapion kanssa sekä hänen poikansa ja tytär perheineen. Majoituimme huoneistohotelli Saagassa, josta oli todella lyhyt matka rinteeseen eikä hiihtolatukaan kaukana ollut.
Lauantaina paisteli aurinko, muuten päivät olivat pilvisiä ja lunta sateli välillä melko runsaastikin. Tiistaina ajelimme sitten sieltä pois. Urakkahommiksi meni meikäläisen hiihto, kun olin PÄÄTTÄNYT, että siellä hiihtelen sen aikomani tuhat kilometriä täyteen. Ja eihän siellä koko aikaa voinut olla ladulla, kun piti ehtiä tehdä vähän muutakin ja nauttia toistenkin seurasta.
Yhtenä päivänä käytiin porukalla pikku hiihtolenkki läheisellä laavulla makkaran paistossa. Meea (6kk) oli miehillä vuorosiinsa ahkiossa vedettävänä. Pikkuisen se pisti heitä puuskuttamaan Ylläksen ylämäissä. .
Viimeisenä aamuna piti lähteä ennen aamupalaa, vartin yli seitsemän, hiihtämään tavoite täyteen, kun siitä puuttui vielä 17 km. Kun pääsin ladulle, niin hetken mietein, että ei tuu mitään, sillä latuja ei oltu vielä ajettu mihinkään suuntaan ja lunta oli yön aikana satanut kymmenisen senttiä. Siinä sitten luistelin melkoisessa pöpperössä suksia korkealle nostellen, mutta luisto onneksi oli melkoisen hyvä. Suomalaisella sisulla päätin mennä. Kerkesin kyllä jo ajatella, että tällä kelillä voin kyllä hieman lyhentää kilometrejä, kun rasitusta tulee tuplasti. 4,5 km ehdin hiihtää ns. Aurinkotuvalle saakka, ennen kuin tulin ajetulle baanalle. Ja sittenhän meno jo helpotti niin paljon, että ei edes tullut mieleenkään "lintsata" siitä 17:sta kilometristä. Toki tuon urakan jälkeen oli ihana mennä suihkuun ja aamupalalle. Oli kyllä voittajafiilis. Eli neljässä vuorokaudessa mulla tuli hiihtoa 148 km

Meillä oli tällä kertaa hyvä suunnitelma ruuanlaittoon, sillä päätettiin jo ennen lomalle lähtöä, että meistä neljä (Tapio, Kirsi, Petri ja minä ) tehdään jokainen vuorollamme kolmen ruokalajin illallinen. Näistä sitten annoimme pisteet toisillemme ja Tapion poika Mika toimi virallisena pisteiden laskijana ja valvojana. Ruuanlaitto vuorot arvottiin ja minä sain viimeisen illan ateria vuoron.
Täytyy sanoa, että todella maistuvia ja hienoja ruokia saimme syödä. Astiasto ja yleensä muut puitteet toivat omat haasteet kisaan. Toki joka kerta tuli jotain petrausta. Esimerkiksi ensimmäisellä ruuanlaittajalla ei ollut lautasliinoja, toinen teki viimehetken vedon ja taitteli vessapaperista käden käänteessä sopivat lautasliinat. Seuraavaksi sitten löytyikin jo lautasliinaksi talouspaperia auton takaikkunalta jne..
Listalta löytyi mm. tortilloja, savuporokeittoa, perunamuusia kera poron, kanaa eri muodoissa, leipäjuustoa lakkahillolla, puolukkarahkaa, tyrni-valkosuklaajälkkäriä. Että nam, nam.
Tuo oli niin hyvä keksintö, että ehdottomasti tuota kannattaa suosia toistekin. Lisäksi se ei sido kaikkia sinne keittiöön joka päivä vaan sillä aikaa kun yhdellä on ruuanlaittovuoro toiset saapi tehdä mitä haluavat. Tokihan siinä omana päivänä meni aikaa, kun piti hankkia kaupasta tarvikkeet ja suunnitella sekä toteuttaa ateria. Oli kyllä kiva aina odottaa, että mitähän hyvää sitä tänä iltana saadaan.
Kirsihän sen kisan sitten loistokkaalla ja maistuvalla ruualla voitti. Palkintona oli paluu päivänä toisten kustantama ja voittajan itsensä valitsema ruoka siellä paikassa missä sitten pysähdyttiin syömään. Tällä kertaa pysähdyimme Tornion Apsilla ja Kirsi valitsi itselleen jonkun kokolihapihvi-aterian.

Tänään olenkin viettänyt täydellistä lepopäivää noiden hiihtohulluttelu päivien jälkeen. Nyt sukset sitten saavat mennä varastoon odottamaan ensi talvea.