sunnuntai 22. tammikuuta 2017

ULKOILUA

No niin, tautihan siitä tuli päälle. Ensimmäinen viikko oli kurkkukipua sen verran, että lenkkeilemään ja liikkumaan ei uskaltanut lähteä. Viime viikko oli sitten todella rajua flunssaa. En edes muista, milloin olisin ollut noin sairas. Pientä lämpöä, mutta voi armoton sitä joka paikan särkyä. Särki niin luita kuin lihaksiakin, varpaista nokkavarteen saakka. Liikkuminen jäi totaalisesti. Lähes kahden viikon tauko. Nyt perjantaina uskaltauduin sitten eka kerran ulos ja kävin sellaisen puolen tunnin hölkkä-/kävelylenkin. Ja voitte kuvitella, miten oli mahtavaa päästä tuon taudin jälkeen ulos. Suupielet korvissa koko tuon puolituntia.
Lauantaina sitten jo Vähämäessä luisteluhiihtoa rauhalliseen tahtiin hiihdellen 15 km. Ja tänään sunnuntaina juoksulenkki. Tälle päivälle olin alun perin suunnitellut sitä 42 km pitkistä, tuolla Kipinä-maratonin reitillä. Mutta enhän nyt sellaista uskaltanut lähteä toteuttamaan vielä näin lähellä sairastelua. Onneksi toimii tuo itsesuojeluvaisto vielä sen verran. Vaikkakin kyllä oli niin mahtavan hyvä juoksusää, että olisi tehnyt mieli enemmänkin hölkkäillä. Mutta pakotin itseni pois radalta kahden juostun kierroksen jälkeen eli puolikkaan ( 21 km ) verran tuli tälle päivälle hölkkää.

Ensi viikon sunnuntaille olisi nyt sitten suunnitelmissa yrittää toteuttaa tuota 42 km lenkkiä. Toivotaan yhtä loistavaa säätä kuin tänäänkin. Pakkasta oli asteen verran ja lähes tuuleton sää. Liukkautta ja jäisiä teitä, mutta nastat purivat oikein hyvin. Hieman tuntuu jaloissa tuo nastakengillä juoksu ja varmasti muutenkin nyt, kun on ollut niin pitkään juoksutaukoa noiden pitkien lenkkien suhteen. Mutta jospa tämä tästä taas alkais rullaan.

keskiviikko 11. tammikuuta 2017

LENTSUA YRITTELLÖÖ

Kurkkukipuilua ja kutittavaa yskää ollut jo useampana päivänä, mutta nyt ei sovi tautia ottaa vastaan. Ensi viikonlopulle ois meno Haukiputaalle jäsenkorjaus viikonlopulle ja eipä nyt muutenkaan tekis mieli kipeeksi tulla. Munkintippoja ja kuumaa juotavaa on kulunut jo melkoisesti. Kaikki aerobinen liikunta on myös ollut tauolla maanantaista asti. Joskus aiemmin luin juoksija lehdestä, että kun on kurkkukipua, niin silloin on syytä pidättäytyä lenkkeilystä ja rasituksesta jottei salakavala sydänlihastulehdus pääse iskemään. Monestihan sitä jäädään lenkiltä pois vasta sitten, kun on kuumetta ja oikein kunnolla flunssa. Lenkkeilyn suhteen toimitaan samoin, kun työpaikallakin eli jos ei ole kuumetta painetaan vaan eteenpäin. Tai ehkä nuorempi sukupolvi on jo oppinut tuossakin suhteessa, että sairaslomat on tehty sairastamista varten :)

Viime viikolla aloitin rempan tuossa huoneessa, missä mulla on hoitopöytä. Se huone on alun perin ollut keittiönä. Tässä talossa tuolla paikalla on ollut postipankki ja tämä kyseinen huone on ollut ilmeisesti niiden henkilökunnan taukotilana. Siinä on ollut pienehkö tiskipöytä ja astiakaappikin. Tuon astiakaapin olen jo aiemmin ottanut pois ja nyt oli tiskipöydänkin vuoro väistyä uusien tuulien tieltä. Ensin pientä purkuhommaa, laattojen naputtelua irti ja vanhan laminaatin purkamista. Sitten kittaukset, maalaukset ja tapetointi sekä lattian laittoa. Nyt ollaan siinä vaiheessa, että hoitopöydän sain sinne viedä jo takaisin, mutta käsienpesuallas sieltä vielä puutuu. Tietenkin siinä on vielä muutakin sisustamista, mutta pääpiirteittäin alkaa olla valmista ja suurempaa "törkystä" hommaa ei enää ole. Laittelen sitten kuvia, kun se huone kunnolla valmistuu :) Voipi mennä aikaa, kun iltoisin ei paljon ehdi ja nyt tuleva viikonloppukin menee siellä Haukiputaalla.

No niin, nyt oiskin sitten tämän päivän spagaattiharjoitusten aika!

lauantai 7. tammikuuta 2017

SUKLAATA

Huh, kohta pursuaa suklaa jo korvistakin. Vyötäröltä se on pursunnut jo joulun jälkeen ja nyt synttäreiden jälkeen tosiaan tuntuu olevan koko keho melko täynnä tuota ihanaa sokerimössöä.
Nooh, syödään nyt vielä tämä viikonloppu, että saadaan pöydille ja kaappeihin kertyneet suklaat hävitettyä. Töissä sitä kyllä vielä on muutama rasia tuhoamatta, mutta ne saa nyt minun puolestani olla rauhassa. Tai tietenkin, jos ihan hätätapaus tulee, niin silloin voin ihan vähän ottaa. Tai ei, nyt EI sitten lipsuta päätöksestä. Eli ensi maanantaista alkaa mun herkuttelulakko, joka sisältää ylenpalttisen makeiden syömisen lopettamisen. Perjantaipullat saa säilyä ohjelmassa, mutta karkkilakko astuu voimaan.

Vuoden alusta aloitin uudelleen sen spagaattihaasteen, joka jäi viime talvena kesken. Sehän oli jo hyvinkin yli puolen välin ja muutoinkin hyvällä mallilla, mutta sitten tuli se minun "hiihtotapaturma". Tuo takalisto kärsi silloin kaateessa sen verran vaurioita, että spagaatti harjoittelu tyssäsi siihen. Nyt on uudelleen sen aika. Täytyy kyllä sanoa, että jotain tuonne häntäluun seutuun kuitenkin vaivaksi jäi. Esim. perinteisiä vatsalihaksia istumaan nousuin ei kyllä edelleenkään kärsi kunnolla tehdä.
Nuorimman tyttären kanssa sitä spagaattia alettiin muutama päivä sitten harjoittelemaan https://www.sportyfeel.fi/spagaatti sivujen ohjeistuksen mukaan. Kaukanahan se vielä on, mutta jos kuukauden päästä katsotaan uudestaan. Kyllä tää ikä tekee sen, että notkeutta pitäs vaalia ja lihaskuntoa ylläpitää. Nimittäin huomaa tuon oman kankeutensa nuorempien ja varsinkin lasten seurassa.


Tästä kuvakulmasta näyttäis, että ei se niin kauna ole.


On se melko kaukana sittenkin, kun kuvakulma on oikea.


Tuli tuossa loppu vuodesta heitettyä ilmoille myös jotain sellaista, että jos "kostoksi itselle" juoksis
maratonin kerran kuussa. Katselinkin noita tulevia maratontapahtumia jo sillä silmällä. Mutta huonosti näyttää maratoneja olevan näillä seuduin. Tykköötä ensin ajattelin, mutta samalle viikonlopulle sattui mun jäsenkorjaus viikonloppu ja eikä tammikuussa sitten muuta näyttäis olevankaan kuin ihan etelässä jotakin. Samoin maaliskuun hallimaraton sattuu Lahden MM-kisojen kanssa samoihin aikoihin. Eli täytyi keksiä jotain muuta.
Yhdellä iltalenkillä, kun olin selvinnyt minua jahtaavasta koirasta, hoksasin että voinhan juosta kerran kuussa ns. oman maratonin. Tuossa on valmiiksi virallisesti mitattu matka tuo Kipinä-maratonin reitti, mikisipä en hyödyntäisi sitä. Ja kun en ole mikään maraton keräilijä, niin ei kisojen tarvitse olla mitään virallisia vaan voin ihan oman kunnon vuoksi juosta ja sen takia että saisin sitä tarpeeksi pitkää lenkkiä tehtyä. Kesäkuukausina saattaa sattua joku kuukausi, että juoksen sitten jossakin maraton tapahtumassa kyseisen kuukauden maratonin.

Nyt tammikuulle olen varannut juoksupäiväksi sunnuntain 22 pv ja kello aika on 10. Tarkoitus on se, että tämä minun lenkki toimisi samalla Kipinän yhteislenkkinä. Eli lähtöpaikka on Haapalan koulu ja yksi kierros on n. 10,5 km. Jokainen lenkille mukaan lähtenyt voi kiertää haluamansa määrän kierroksia, juosta vaikka puolikkaan verran tai enemmän tai vähemmän. Vauhdin voi säädellä itse tai juosta minun matkassa. Jokainen voi kellottaa itselleen ajan ja jos mahdollista yritän saada Tapionkin sinne pyörimään kellon kanssa. Oma vauhtini tulee olemaan todella rauhallinen. Jokainen huolehtii omat huoltonsa itse, juomat ym. Vilukissana mulla kuitenkin on pakkasraja n.-15 astetta. Toki jonkin moinen yhteislenkki kuitenkin juostaan vaikka pakkasta olisi enemmänkin, mutta silloin en lähde tuota maratonmatkaa juoksemaan.
Seuraavat juoksuajankohdat olen suunnitellut olevan 19.2 ja 19.3. Siitä seuraavat juoksupäivät tarkentuvat lähempänä.
Alla on kopio tuosta juoksureitistä, mitä tulen juoksemaan. Ja toivon tosiaankin seuraa tuolle lenkilleni.


maanantai 2. tammikuuta 2017

TÖIHIN, TÖIHIN

Joulun jälkeinen lomaviikko pidetty ja päivä jo töissä oltu. Nopsaan viikko meni, eipä ehtinyt kaikkea tehdä, mitä oli ajatellut. Uusi vuosi vastaan otettu Kärsämäen Katajalla tanssien. Tästä se lähtee uuden vuoden valloitus ja pakkasten kanssa taisteleminen.
Sen verran eilen sain jo esimakua pakkasesta, kun kävin iltalenkin juokseen pimeässä ja pakastuvassa illassa. Kukkopuhdon peilikirkkaalla tiellä juoksentelin nastakengät rapisten vain otsalampun valokeila ja läheisten talojen valot apunani. Koiria tuntui haukkuvan siellä sun täällä, välillä haukunta kuului lähempänä ja välillä kauempana. Yht´ äkkiä minusta tuntui, että takaani kuului jäiseen tiehen painuvien kynsien rapina. Ja sekös minut sai suorastaan kauhusta kankeaksi, en päätäni uskaltanut kääntää vaan kuuntelin ja kuuntelin, että kynnen rapinaa se on. Samalla tuntui jotain tökkimistä oikeaan pohkeeseeni ja kuinka kengän kannat kopsahtelivat jotain vasten. Mielessä pyöri, että kohta mua joku elukka purasee pohkeesta. Yritin soperrella sille jotain "top, top" ja sinne päin sanoja, mutta en uskaltanut pysähtyäkään. Sitten sain pääni käännettyä oikean olkani yli ja otsalampun valo varmaan säikäytti tai jopa häikäistytti seuralaiseni. Siihen se jäi paikoilleen seisomaan, semmoinen hieman ajokoiraa pienempi koiru.
Pian olinkin Kukkopuhdon viimeisten talojen kohdalla, josta olin ajatellut kääntyä takaisin. Mietein siinä kyllä, että miten uskallan takaisin juosta, jos se koira on edelleen siellä mun pohkeita himoitsemassa. Mutta en kyllä uskaltanut jatkaa matkaakaan toista kautta, joka olisi vienyt useita kilometrejä asumattoman tien kautta.  Sen verran säikähdin tuota koiraa, että minustahan alkoi tuntumaan, että seuraava vastaantulija siellä olisi varmaan susi. Pakko oli kääntyä takaisin.
Ja totta kait se koira oli siellä jossain pimeässä mua odottelemassa. Sama toistui, kuono kiinni pohkeessa mentiin ja minä sopertelin sille jotain vallan herttaisia sanoja vaikka mielessäni ajattelin ihan toista.
No jättihän se minut sitten rauhaan, kun oli hetken mua seurannut. Silloin arvelin, että tänne perälle en mahda ainakaan pimeään aikaan tulla. Kiertelin sitten muita reittejä niin, että sain 17 km lenkin aikaiseksi. Sumua ilmaantui ja pakkanen kiristyi sen verran, että olin ihan huurteessa kun pääsin kotiin.

Kärkkäisen alemyynistä löysin viikolla muuten sellaisen heijastavamman takin, josta taisin jo viime talvena haaveilla. Väritys ei kylläkään ollut juuri sellainen, kuin olin suunnitellut. Musta perusväriltään, joten olisi voinut olla värikkäämpikin. Mutta sehän ei haitannut, kun puoleen hintaan sain. Ja tarkoitushan on kuitenkin näkyä tuolla tien päällä. Kaksi tuollaista takkia oli enää tarjolla, koot M ja L. M-koko oli ihan kuin minua siellä odottamassa, koska olin ajatellut numeron isompaa takkia kuin normaali kokoni on. Tuo onkin nyt juuri sopiva talvivarustuksen päälle ja riittävän ohut siihen. Hyvin heijastaa ja kun nuot heijastavat osat ovat tuolla hihoissakin eivätkä vain vartalo-osassa, niin käsien liike saa heijastamisen vielä paremmin näkyväksi. Huomasi kyllä tuolla tiellä juostessa, että taitaa tulla paremmin huomatuksi, kun jopa takaa tulevat autotkin saattoivat vaihtaa lyhyille valoille.

Tästä kuvasta huomaa, että heijastaa se tuo takki melko hyvin