sunnuntai 27. syyskuuta 2015

KALAJOELLA TREENAAMASSA

Todella mukava viikonloppu takana hyvässä seurassa. Nimittäin sain jokin aika takaperin kutsun sellaiseen ryhmään kuin JASKAN URHEILEVAT JÄLKELÄISET. Itse en suoranaisesti kuulu noihin jälkeläisiin, mutta mieheni kautta tähän ryhmään pääsin, koska tuo kyseinen Jaska oli mieheni edesmennyt isä. Ja mitä olen kuullut hänestä, niin hän on ollut todella urheiluhenkinen ja innostanut niin omia kuin kylän lapsiakin urheiluun sekä ollut aktiivisesti mukana järjestämässä urheilutoimintaa. Joten ilmankos lapsista on sitten tullut kovinkin urheilullisia ja lastenlapsista jne.
Ja nyt viikonloppuna olimme yhdeksän hengen porukalla Kalajoella perjantai-illasta tähän sunnuntaihin saakka. Yövyimme kahden sisaruksen omistamassa loma-osakkeessa keskeisellä paikalla, jossa kaikki harrasteet oli lähellä.

Perjantai-ilta aloiteltiin tunnin yhteislenkillä, jonka päälle venyttelyt ja saunominen.

Tällaisella porukalla sitä oltiin ja kameran takana on vielä Alma.

Perjantai-illan lenkki.

Venyy ja paukkuu ;)


Lauantaina aamupäivästä suunnistettiin Siiponjoki varteen ulkoilureitille, jonka mitta on noin 20 km Tapion tuvalta lähdettäessä. Osa porukasta lähti tätä kulkemaan sieltä kävely/juoksu mallilla evästykset mukana. Sitten meitä oli kolme, jotka lähdimme majapaikasta asti. Jaana ja Suvi lähtivät siitä tarkoituksena juosta/kävellä ja minulla oli sitten aikomuksena juosta tuo koko matka. Joten suunniteltiin lähtöajat niin, etttä oltaisiin aikalailla yhtä aikaa siellä Pleunan laavulla, jossa oli tarkoitus paistella makkarat ja juoda kahvit. Niinpä minä lähdin hännän huippuna matkaan. Ja melko hyvin tuo ajoitus onnistui, sillä sain pääporukan kiinni noin 1,5 km ennen nuotiopaikkaa ja toisen porukan saavutin vajaa kilometri ennen määränpäätä. Nuotio piti sytytellä ja siinähän hieman tuli kostealla paidalla jo kylmäkin, joten eipä juoksuporukka voinut jäädä makkaran kypsymistä odotteleen vaan keskityimme juomapuoleen ja taisipa siinä Jaana ja Suvi vetasta kylmät makkarat ääntä kohti.
Ollilla oli tullut koko kesän vihotellut polvi tulomatkalla kipeäksi, joten tehtiin suunnitelma, että juoksen kämpille ja tuun sitten autolla jostakin sopivasta paikasta häntä hakemaan, niin ei tarvitse sitä ihan piloille kävellä. Joten lähdinpä siitä sitten juoksentelemaan paluumatkalle. Mahtava oli keli ja hyvät maastot juosta, hieman liukkaita pitkospuita oli matkan varrella, mutta enimmäkseen reitti oli hyvä alustaista polkua. Kämpille päästyä matkaa kertyi mulle kaikkinensa pikkaisen yli 25 km. Laitoin saunan lämpiämään ja kävin poimimassa Ollin auton kyytille. Kun toiset sitten saaapuivat oli meillä heille jo sauna ja ruoka lämpimänä.


Näin ihana juostava polku ja juuri pääjoukko saavutettu.

Lauantaipäivän toiset treenit olivat sitten Merisärkillä Souvareiden ja Taikakuun tahdeissa.

Porukka valmiina päivän toisiin treeneihin.

Sunnuntaina tehtiin vielä lenkki neljän naisen voimin Hiihtomajan maastoihin pururataa pitkin. Siitä tuli sellainen reilu 10 km mittainen. Käytiin katsomassa samalla, kun siellä juostiin Kalajoki- hölkkä. Loppu porukka piti lepopäivän ja he tulivat autolla sinne hölkkää seuraamaan ja tyytyivät vain leppoisaan käveleskelyyn ja juoksijoide kannustamiseen.

Paikoillenne - valmiit - hep!


Peukut onnistuneelle lenkille ja koko viikonlopulle.


sunnuntai 20. syyskuuta 2015

KIIREESTI KIPAISTIIN KIIMINGISSÄ

Melkoista haipakkaa on taas ollut tämäkin viikonloppu. Kukahan ehtis nuot kotihommat tehdä?
Onneksi tänään oli mieheni velipoika yökylässä ja hän näytti samalla huoneiston puhdistuslaitetta, jota oli menossa esittelemäään Kalajoelle päin. Siinäpä tuli sitten vähän pölyjä imuroitua, mattoja tampattua, petivaatteita vakumoitua ja huoneilmaa ionisoitua. Ois vaan viipynyt pidempään, että ois ehtinyt koko talon hällä siivouttaa ;) Mutta pitää olla tyytyväinen tähän vähäänkin.

Perjantai-iltana ajelin itse Ouluun yökylään ja sieltä sitten lauantaiaamusella Kiiminkiin. Siellä oli vuorossa puolikkaan juokseminen. Reittiähän oli mainostettu tasaisena ja nopeana. Tasainen se kyllä oli, mutta nopeudesta voi olla montaa mieltä. Nimittäin olipas niin mutkainen reitti että ja mutkat oli välillä melko tiukkoja. Tuli vähän sellainen nykivä vaikutelma koko juoksusta, kun joka välissä joutui jarruttelemaan käännöksissä ja sitten taas uudelleen kiihdyttämään. Muutoin oli kyllä kiva reitti siellä asutuksien keskellä suojaisilla kujilla, ei ollut pitkistä tuulisista suorista tietoakaan.
Ilma oli lämmin, noin +14 astetta, tuulista kylläkin, mutta lämmintä sellaista.
Tällä kertaa aloitin tarkoituksella vähän maltillisemmin, edelleen jalkoja kuulostellen. Hieman ennen puolta väliä yritin jonkin verran lisätä vauhtia. Ja ilmeisesti siinä jotenkin onnistuinkin, koska pystyin vauhdin pitämään melko tasaisena eikä viimeisillä kilometreilläkään tullut selkeää hyytymistä. Loppuaikani oli 1.38.13. Tällä irtosi N50 sarjan voitto ja seitsemäs sija kaikista naisista. ( tuon tiedän, kun puolikkaalla seitsemän parasta aikaa palkittiin vielä erikseen lahjakorteilla ja minä olin juuri se viimeinen palkittu)
Mutta sitten on meidän liikunnallinen sukumme saanut uuden juoksijan. Nimittäin minun siskoni Sirpa, joka on meidän sisarussarjan vanhin, juoksi eilen Kiimingissä elämänsä ensimmäisen puolimaratonin. Voitto sarjassa N60, jossa hän oli ainoana osallistujana. Mutta olisi siinä saanut kyllä juosta toisetkin kovaa, jos olisivat meinanneet hälle pärjätä, nimittäin aika oli niin loistava kuin 1.59.07. Arvostan tuota suoritusta kovasti, että heti ekalla alle kahden tunnin. Ja suorituksen arvoa lisää vielä sekin, että kahden vuoden kuluttua sisareni täytää 70 vuotta. Hän jäi eläkkeelle pitkäaikaisesta työstään nyt kesällä ja tuossa viime äitienpäivän aikoihin hän leikkisästi totesikin, että: "Pitää varmaan alkaa juokseen maratoneja, että saa aikansa kulumaan kun eivät anna enää töissäkään olla". Näin se on nyt aloitus tapahtunut ja tuostapa on hyvä lähteä jatkamaan. Onnittelut hienosta juoksusta vielä tätäkin kautta ja samalla myös synttärionnittelut.

No, tuolta Kiimingistä ajoin sitten renkaat melkein soikiona Nivalaan ja tein pikaiset valmistautumiset illan juhliin Haapajärvelle Someron majalle yhden tuttavan 50-vuotispäiville. Siellä menikin ilta rattoisasti hyvässä seurassa. Tämä päivä onkin sitten mennyt lähinnä vieraiden kanssa seurustellessa ja eilisestä elpyen. Huomisesta alkakoon sitten jälleen uusi viikko uusin kujein.

keskiviikko 16. syyskuuta 2015

HÖLKÄLLÄ

Tulihan se Ruskahölkkä sunnuntaina juostua vaikkakin vähän epäilytti noiden jalkojen suhteen. Enpä niitä käynyt kokeileenkaan ennen kuin sitten Honkamajalla sen jälkeen, kun olin ilmottautunut jo kisaan. Laitoin kompressiosukat jalkaan, jotka mulla on kyllä melkoisen tiukat. Mutta ajattelin, että kun matka ei ole kuin seitsemän kilometriä, niin ne varmaan pelittää sillä matkalla. Verryttelyssä oikea pohje tuntui selvästi kipeältä, mutta kun kokeili hieman vauhdikkaampaa juoksua se ikään kuin hieman helpotti. Eli matkaan vain ja vauhti mahdollisimman reippaaksi :) Ruskahölkässähän lähdetään heti alamäkeen, joten eka kilometri lähtikin sitten vauhdikkaasti liikkeelle. Arvelin, että antaa mennä kun on alamäki vaan.... ja eka km aika oli 3.50. ( mulle todellakin liian kova) No, eipä mitä kyllä se siitä hidastui, kun seuraavalla kilsalla olikin sitten pitkä ylämäki. Ja sille kilometrille tulikin sitten 4.39 ajaksi. Loppumatka oli sitten pientä nousua ja laskua ja tietenkin siellä ennen maalia se samainen mäki noustavana, mikä oli lähtiessä lasketeltu alas. Loppuaikani oli 30.46.  Tänään tuon ajan vasta sain tarkistettua, kun tuloksia en ole löytänyt mistään. Nyt olivat ilmestyneet Oulaisten Tarun sivuille. Viime vuotiseen aikaan parannusta 1min 6 sek.
Ja kyllä pitää sanoa, että kompressiosukat olivat paikallaan. Suosittelen ainakin tuollaisille lyhyemmille matkoille. Ja varmaan pidemmillekin. Mulla itellä on myös kompressiosäärystimet, joita suunnittelin kokeilevani mahdollisesti tulevana viikonloppuna Kiimingin puolikkaalla. Ne eivät ole ihan yhtä napakat kuin nuot kompressiosukkani.

tiistai 8. syyskuuta 2015

RUSKAN AIKAA

Voi kurjuus, kun tuo syksy painaa täysillä taas päälle. Illat alkavat pimetä ja samoin aamut. Nyt vielä näkee aamusta pyörällä polkaista töihin, mutta kun katselin noita auringon nousuaikoja niin kovin nopeasti se tilanne muuttuu. Tällä viikolla oonkin joutunut ihan miettimään, miten tuonne töihin menis ja miten tulis. Maanantaina menin pyörällä ja päätinkin tulla juosten kotiin. No, siitähän seurasi se, että pyörä jäi työpaikalle :)  Tänään menin sitten autolla töihin, kun en taas heti aamusta viitsinyt uudelleen 15 km juosta. Töistä tulin sitten pyörällä. No, siitähän seurasi se, että auto jäi työpaikalle :)  Ja huomenna ois sitten pyörällä menon vuoro ja autolla takasi, joten taas jää pyörä työpaikalle :) Ja kyllähän sitä sitten jo torstaina joutuu meneen juosten, että saa sen pyöränkin sieltä kotiin. Mielenkiintoista säätämistä välillä tämä kuntoilijan elämä.

Kyllä vaan kesti melkoisen monta päivää palautella noita pohkeita normaali vireeseen. Pyöräilyä ja sauvakävelyä oli aluksi ohjelmassa ja nyt sitten oon jo kolme juoksulenkkiä tehnyt. Sunnuntaina olisi Oulaisissa Ruskahölkkä, jonne olisi tarkoitus mennä seiska juoksemaan. Mukavaa säätäkin olisi tiedossa näillä näkymin. Syksyn kalenteria selatessa huomasin, että viikonloput täyttyvät jos jonkinlaisista tapahtumista. On useampia synttäreitä, juoksutapahtumia, mökkeilyä ym. Tuolla menolla luulisi loppuvuoden koittavan pian. Toivotaan kuitenkin pitkää ja lämmintä syksyä paikkaamaan alkukesän menetyksiä.