sunnuntai 24. toukokuuta 2015

MYRSKYISÄÄ TERVAKYMPILLÄ

Eipä voi eilistä säätä paljon kehua. Nimittäin sattuipas melkoinen myräkkä Ouluun just Tervamaraton päivälle. Viime vuonna siellä oli todella lämmin hellesää. Mutta nyt ei tarvinnut meikäläisen edes haaveilla juoksevansa t-paidalla ja shortseilla. Olin aidosti onnellinen, kun olin eiliselle ilmoittautunut vain kympille. Oikein sääliksi kävi niitä juoksijoita, joilla oli kokonainen mara taivallettavana. Nimittäin ihan oli riittämiin tuossa kympissäkin puskemista vastatuuliosuuksilla. Vettä tuli taivaalta tasaiseen tahtiin, mutta ei onneksi rakeita, joita kylläkin sitten maratonin juoksijat saivat osakseen. Aivan mahottomia tuulen puukia, jotka lähes pysäyttivät juoksijan, kun oikein vastaan iskivät. Niin sitä kuitenkin maalin asti pääsin ja todella tyytyväisin mielin. Ajaksi sain 45.05 ja naisten sarjan seitsemäs sija tuli tuosta aherruksesta palkkioksi.

Tästä on nyt sitten viikon päivät Tukholman maratonille aikaa. Nyt vain lepoa ja ravintoa sopivassa määrin. Huomenna olis aika urheiluhieroja Palolalle, joka sitten pehmittelee lihakset iskukuntoon lauantaiksi. Alkuviikosta täytyis hieman laatia suunnitelmaa tuolle juoksulle. Olenkin viimeksi juossut Tukholmassa vuonna 2010, joten johan tuo on aika siellä taasen kirmata. Kolme kertaa tuon reitin olen kiertänyt peräkkäisinä vuosina ja jokainen kerta olen alle neljän tunnin päässyt. Paras saavutus on just tuolta viimeiseltä vuodelta ( 3.36.15 ). Ja nyt tämän kevään juoksujen perusteella minun pitäisi olla aikalailla siinä kunnossa, että tuosta ajasta ei kovin kauaksi pitäisi jäädä. Tietenkin edellyttäen, että kaikki menee nappiin niin valmistautuminen kuin itse juoksukin.
On tää vaan melko hassua, kun ihan jännittää lähteä tuota juoksemaan. Viime vuonna maratoneja tuli kerran kuussa ja se ei ollut sen kummempaa kuin leivän syönti. Mutta annas olla nyt, kun on kulunut lähes puoli vuotta viimeisestä maratonista, niin jännittää ja miettii että mitenkähän tuosta selviää.

maanantai 11. toukokuuta 2015

KEVÄISTÄ

Ah, näitä ihania kevään tuoksuja. Varsinkin sateen jälkeen on niin happirikasta ulkoilmaa maailma pullollaan. Huomasin itsekin virittäytyneeni niin keväisiin väreihin. Samaa lehtivihreää, mitä avautuvissa koivun lehdissä oli myös minun asusteissa ja kaiken kruunasi tietenkin samaan sävyyn sattuneet kävelysauvat. Joten oli pakko ikuistaa.


Sauvakävelyn ja pyöräilyn merkeissä olen palautteluja tehnyt perjantai-illan Kokkola City Runin jäljiltä. Kävin siellä juoksemassa puolikkaan. Hieman oli jalat vielä edellis lauantain juoksusta kankeat, mutta ei vaivaksi asti. Sopivasti sattui kaatosade kuurojen väliin se meidän juoksu, joten eipä edes kastuttu. Ajaksi sain 1.38.46 ja sijoitus naisten puolikkaalla oli neljäs. Reilut 5 ja puoli minuuttia hävisin voittajalle. Tapahtumana todella mukava ja leppoisa. Kivaa oli, mutta reitti ei ollut paras mahdollinen juoksun kannalta. Paljon pientä pykälää ja mutkia, joten askelta joutui kovasti sovittelemaan. Ja viimeiselle kierroksella ehtivät juuri lähteä, tuntia myöhemmin matkaan saatetut, seiskan ja 14 km:n juoksijat että kävelijät edelle. Näitä joutui sitten koukkimaan koko viimeisen kierroksen eli 7 km. Välillä nurmikon kautta ohittaen ja välillä ajoradan puolelta kaartaen. Onneksi siellä ei mitään suurempia kompurointeja tainnut kellään tulla.
Nyt sitten alkavasta kesästä nauttien pitänee jatkaa treeniä kohti Tukholmaa.

lauantai 2. toukokuuta 2015

PIDISJÄRVEN YMPÄRIJUOKSU

Eilen niin tuulisessa, mutta lämpimässä säässä pidettiin Kipinän juoksukauden avaus. Vajaa kympin lenkki heitettiin alle ja sitten sai saunoa ja herkutella simalla sekä munkilla. Sekä tietenkin asiaan kuului makkaranpaistoa. Siinä sitten arvottiin tulevien päivien säätä.

Onneksi tänään, kun oli Pidisjärven ympärijuoksu sekä siinä samassa Savulan lenkki niin säitten haltija suosi. Aurinkoa vaan ei saatu, lämpöä oli alle 10 astetta ja tuuli onneksi eiliseen verrattuna pientä. Kipinän juoksijoita olikin mukana, molemmat lenkit huomioiden, ilahduttavan paljon.
Pientä flunssan poikasta on mulle yritellyt ja minä olen laittanut kovasti hanttiin, niin päätinpä lähteä sitä karkottamaan ja juoksemaan tuon puolimaratonin.
Sainkin jo lähtöviivalta seuraa Honkalan Jarmosta, kun meidän aikasuunnitelmat osuivat yksiin. Eli alle 1.40 aikaa lähdettiin tavoittelemaan. Alkumatka sujuikin myötätuuleen suunniteltua nopeammin, Järvikyläntielle käännyttäessä, jolloin oli juostu 5 km, alkoikin sitten vastatuuliosuus. Ja tämän kyllä huomasi. Joutui melkoisesti pinnistelemään, että sai vauhdin pidettyä. Mutta niin se taisi olla muillekin vaativa pätkä. Ainakin siinä saatiin heti kiinni mun sarjan juoksija Överstin Elli, joka jäikin sitten aikalailla heti meidän matkasta. Lampoperän tienhaaraa odotettiin jo hartaasti, että tuuli vähän kääntyisi paremmaksi. Siinä olikin sitten mukava soratie osuus, joka toi kivaa vaihtelua juoksuun. Pahoin pelkäämämme Aittoperän aava olikin sitten yllättävän tuuleton ja pikkuhiljaa tie kääntyi niin, että saatiin juosta loppumatka myötäiseen.
Paljon oli tuttuja reitin varrella kannustamassa ja siitä kiitosta heille. Ikävät pikku nousut tuntuivat loppupuolella matkaa jo raskailta. (Vaikka eihän Nivalassa mitään nousuja edes ole)
Puolitoista kilometriä ennen maalia sanoin Jarmolle, että annahan mennä nyt loppu nuoruuden innolla ja juokse tuo edellä menevä mies vielä kiinni. Tuossa meille tuli sitten pikkuisen eroa, kun en pysynyt enää hänen matkassa. Loppumatkalla minua tuli vastaan vanhempi nainen potkupyörällä ja hän huikkasi minulle, että olet ensimmäinen tyttö. Tuosta lauseestahan mulle jäi soimaan korviin vaan tuo sana TYTTÖ ja askellus muuttui vielä kepeäksi. Maaliviivan ylitin ajassa 1.37.13. erittäin tyytyväisenä tämän päivän juoksuun ja tavoitteen saavuttamiseen. Kiitoshalaukset maalissa juoksukumppanille, josta oli merkittävä apu.
Niinpä naisten kiertopalkinto lähti vuodeksi Karvoskylälle, koska olin nopein TYTTÖ ja sain tietenkin vielä pokaalin oman sarjan voitosta (tytöt 50 v.)
Naiset 70 v-sarjassa tehtiin uusi suomen ennätys, kun Saaren Leena alitti 1.45. Hurjan paljon Onnea hänelle tuosta ennätyksestä. Tuo on todella kova aika. Ajatella, että Leena on minua päivälleen 19 vuotta vanhempi ja juoksee tuollaisia aikoja. Siinäpä tavoitetta  meille nuoremmille. Mihin kaikkeen tuo nainen olisikaan pystynyt, jos olisi aloittanut juoksemisen jo yleisessä sarjassa. Hänhän aloitti vasta kypsällä iällä oman tyttärensä innoittamana.

No, tästäpä on nyt sitten hyvä jatkaa kohti muita koitoksia. Harkinnassa on vielä, että juoksenko Kokkola City Runilla tulevana perjantaina. Aika näyttää.


Tällaiset pokaalit