perjantai 7. syyskuuta 2018

SYKSYÄ KOHTI MENNÄÄN

Tälle viikonlopulle on luvattu viimeiset oikein lämpimät päivät ja sitten alkaisi kylmempää jaksoa pukkaamaan. Onhan ollut kyllä niin huiput ilmat, että ei paremmista väliä. Yötkin tosi lämpöisiä, lukuun ottamatta muutamaa viileämpää yötä toissa viikolla.
Haastoin itseni elokuussa Sm-maratonin jälkeen sellaiseen hullutukseen kuin, että 100 yötä ulkona vuoden aikana. Harmittelin sitä, etten keksinyt tuota alkaa jo aiemmin toteuttamaan. Kesähän olisi ollut mitä mainiointa aikaa ulkona nukkumiseen. Toki nyt ei ole ollut kyllä ainuttakaan itikkaa yhtenäkään yönä ja kuitenki öitä ulkona on kertynyt jo yli 30. Makoisat unet on ollu, kun pieni tuulen vire kasvoja hipoo ja vähän on raikkaampaa.
Iltaisin vain peitto ja tyyny kainaloon ja tuohon terassille katoksen alle, ettei sade haittaa, jos sattuu sellainen yöllä tulemaan. Makuupussiin asti ei ole vielä tarvinnut mennä ja ilman pipoakin on pärjännyt. Toki piti muuttaa lattiatasosta korkeammalle, kun kissa alkoi eräänä yönä kantamaan emännällekkin evästä. Huolehtivainen kisu tuo meidän Liinukka :)
Pitää katella, miten pitkään haluttaa nyt syksyllä nukkua ulkona ja jatkaa sitten keväällä loput. Mutta oon kyllä paljon pirteämpi aamulla ja kellolla torkuttaminen on jäänyt pois. Toivotaan, että kylmän sietokin hieman paranisi. Tiedä häntä, mutta ainahan voi yrittää.

Muuten oon nyt vietellyt ihan leppoisaa lepokautta urheilun puolella. Sm-maratonilla sen verran jalkaa kramppasi, että tuntui vielä pari viikkoa melko ilkeästi lenkille yritellessä takareidessä pistosta, joten suosiolla oon tauottanut juoksutreenit. Sauvakävelyä ja suolenkkiä maltillisesti ja harvakseltaan oon tehnyt sekä lempeää venyttelyä, eipä juuri muuta. Antaa ajan parannella vaivat ja sitten taas voi aloitella uutta harjoittelukautta.
Suomi-Ruotsi maaottelussa tuli käytä tsemppaamassa Suomen miehet voittoon. Olihan se makoisa voitto, kun vasta viimeinen laji ratkaisi. Ääni käheäksi piti huutaa. Onneksi tuo on nyt jo palautunut :)