lauantai 28. helmikuuta 2015

PUOLIKAS BOTNIAHALLISSA

Niinhän minä sitten päädyin kuitenkin lähtemään sinne Mustasaareen Botniahalliin juoksemaan puolimaratonia. Ratahan on siellä onneksi 400 metriä pitkä, niin se tiesi kierroksia 52 ja 300m päälle. Aamulla lähdin ajelemaan 6.20 ja ilma oli melko mukava, pikkuisen sateli välillä räntää/vettä. Kokkolassa kävin vielä kahvittelemassa ja haukkaamassa sämpylää, että jaksoi ajella lopun matkankin. Juoksut alkoivat klo 10.30 ja olin perillä aikalailla 9.30, joten sopivasti jäi aikaa valmistella itsensä juoksukuntoon.
Juoksijoita oli edellisvuoden malliin melkoisen paljon niin puolikkaalla kuin kokonaisellakin. Koitin siinä ennen starttia vähän juosta alle, että olisi saanut vatsan toimimaan, mutta turhaan :(
Joten niinhän siinä kävi, että aika varhaisessa vaiheessa juoksua vessa alkoi kutsumaan. Yritin pitkittää sinne menoa ja aina kierros kierrokselta mietein, että kestäisköhän vielä yhden kierroksen kiertää. Lopultahan sinne oli sitten mentävä. Vessat onneksi sijaitsivat siinä juoksuradan sivustalla olevissa tiloissa, joten ei tarvinnut kauaksikaan lähteä. Äkikseltään katsoin, että siinä touhussa tuhlaantui aikaa reilu 1,5 min. (Siis ikinä ei selviä kotona noin nopeesti vessareissusta.)
Hyvin siellä toimi ajanotto, sillä koko ajan tuli kierrosajat valotaululle ja samalla näki siitä myös, että monesko kierros tuli täyteen. Huoleton oli juosta, kun kaikki pelasi. Vessareissu sekoitti sen verran omaa suoritusta, että ei oikein tiennyt toisten kilpasiskojen kierrosmääriä, kun ei ollut varma, että moniko meni sillä aikaa ohi. Ja sitten, kun olin vielä yksin liikkeellä, niin ei ollut ketään radan varressakaan antamassa väliaikatietoja. Mutta eipä tuo haitannut, kun lähinnä juoksu oli testi itselle eikä niinkään kilpailu toisia vastaan.
Todella tyytyväinen olin omaan suoritukseeni, sillä loppuajaksi sain 1.40.24. Ja sekös antaa paljon lisää motivaatiota harjoitteluun. Eli tuosta voisin päätellä, että hiihtokilometrit ovat olleet hyväksi. Eikä eilisillan sprinttikään tainnut muuta kuin avata viikolla tukkoon hiihdetyt lihakset.

Eilinen sprinttihän oli vain 1,6 km tuossa Karvoskylän valistulla. Toki siihen mahtui se yksi isompi nousukin ja mulle niin vaativat kaksi alamäkeä. Hyvin siitä kuitenkin selvisin, kun olivat onneksi käyneet juuri ladun ajamassa ja se ei ollut ihan "pääkallo" kunnossa. Yllättäen tämä maratoonari olikin naisten nopein. 10 sekuntia jäi eroa Eveliinaan, joka tuli kakkoseksi. Rauni kolmas, Leila neljäs.

Mustasaaresta palatessa pysähdyin Kokkolan Apsille MM-hiihtoja katsomaan, siis naisten 30 km. Harmittavasti Kerttu jäi just neljänneksi ja mitalikolmikon ulkopuolelle. Sitkeä oli ajeleskella yksin loppumatka, kun alkoi niin väsyttämään. Pakko oli pysähtyä vielä Eskolan kohdilla happihyppelylle. Nyt pitänee sitten alkaa suunnitteleen, että miten tästä harjoittelua jatketaan kevättä kohti. Mieli on kyllä ainakin positiivinen ja sain keskivauhdin lasketuksi  (4.46/km).

perjantai 27. helmikuuta 2015

LOMATUNNELMIA

Kylläpäs tuo aika menee lomaillessa joutuisasti, kun ei ole ehtinyt mukamas tännekään käydä mitään kirjoittelemassa. Yhtä hiihtämistähän tämä lomani on ollut, kun on aamupäivästä käynyt itse hiihtään ja sitten on seurattu suomalaisten suorituksia MM-Falunissa. Tulihan sieltä eilen se ensimmäinen mitalikin ja toivottavasti tänään miesten viestistä saadaan jatkoa mitalitiliin.

Alkulomasta oltiin Levillä neljä vuorokautta minun vanhimman veljeni ja hänen vaimonsa kanssa. Siellä meitä hiihtokelit kyllä suosi täydellisesti. Parina päivänä saatiin nauttia ihan auringonpaisteestakin ja pakkasta oli kaikkina päivinä vain muutama aste. Ladut siellä oli tietenkin loistokunnossa ja reittivaihtoehtoja löytyi runsaasti. Kovasti me sielläkin kisastudioa pidettiin ja älämölö oli kyllä melkoista, mahtoivat siinä seinänaapurit olla ihmeissään. Sanoinkin, että kovaa on tämä hiihtäminen, kun aamupäivät pitää lykkiä itselle vauhtia ja iltapäivät joutuu sitten sauvomaan suomalaisille apua kaikin jäljellä olevin hartiavoimin.

Kotiin tultiin maanantai-iltana ja täällä kelit onkin olleet sitten plussan puolella jatkuvasti. Kovin oli lumet sulaneet noina muutamina päivinä. Mahtaakohan kohta enää päästä edes Aurinkoladulle hiihtämään. Oonkin käynyt nyt tuossa Haapajärven puolella hiihtämässä Sauvi-Somero lenkkiä. Tiistaina kävin siellä lipsuvin suksin perinteistä hiihteleen ja samalla tutkin sieltä väliltä Oksavalle päin lähtevän ladun. Arvelin tarkistaa, että josko se veisi ihan Oksavan koululle saakka tai ainakin jonnekkin sinne Parkkilaan menevälle tielle.  Aikani sitä hiihdettyä se tuli loppujen lopuksi jonkin vihreän talon porraspieleen, joten eipä auttanut muu kuin kääntyä siitä takaisin.
Eilen meillä oli sitten Tapion veljen tytön kanssa hiihtotreffit samaisella Sauvi-Somero ladulla. Keli oli sen verran luistava, että käytiin sitten pari kertaa tuo latu kiertään luistellen, joten matkaa saatiin lähes 30 km.

Juokseminen on jäänyt nyt loman aikana todella vähiin. Yksi 5 km aamulenkki pohjoisessa ollessa ja sitten keskiviikkoiltana juoksumatolla 12 km. Kovasti tekisi mieleni lähteä huomenna juoksemaan puolikas hallimaratonille. Eli sinne samaiseen paikkaan, missä viime maaliskuussa juostiin kokonainen. Kokemus oli niin positiivinen, että ihan nytkin tekis kovasti mieli sinne juoksemaan. Yritin tuossa viime viikolla kysellä Leilaa sekä Hilkkaa kaveriksi, mutta kumpikin olivat kuulemma juosseet niin vähän tälle talvelle etteivät asiasta innostuneet.
Vähäiset ovat kyllä omatkin juoksut ja varsinkin nyt on jalat täysin tukossa, kun on tullut peräkkäisinä päivinä hiihdettyä pitkiä lenkkejä. Laskeskelin tuossa eilen, että yli 170 km oon hiihtänyt nyt näiden lomapäivien aikana. Tänään meinasinkin pitää vapaata hiihtämisestä, mutta illallahan on tietenkin ne Kipinä Cupin viikkokisat. Eli pitäneehän se käydä tietenkin hiihtämässä. Tänään vuorossa on sprintti 1,6 km, joten onneksi vain lyhyt rypistys. Ihan oon kahden vaiheilla siitä huomisesta Botniahalliin lähtemisestä, mennäkkö vaiko ei. Jotenkin ois vaan niin kiva koittaa miten jaksaa puiolikkaan tässä vaiheessa juosta ja tulisihan siitä tosi hyvä harjoitusjakso määrällisesti ja rasituksillisesti tästä hiihtoloma viikosta. Ja sitten voiskin pitää vähän palauttavamman viikon ja odotella kuinka kunto nousee kohisten ;) No, onhan tässä vielä tämä päivä aikaa miettiä, mitä tekis.

Kyllä lomalla on sitten mukava olla. Tätä vois jatkaa pidempäänkin, mutta nyt pitää vielä nauttia näistä kolmesta päivästä sillä maanantaina alkaa taasen tavallinen arki. Varasin lomalukemistakin sekä tietenkin neulomuksia ja virkkauksia myös oon ehtinyt harrastamaan. Tänään täytynee koittaa ehtiä siivota huusholli ennen ku alkaa se miesten viesti ja kaupassakin täytyis viel käydä. Pitäisköhän ostaa varalta jotain kahvi hyvää, jos vaikka sais juoda tänäänkin mitalikahvit.






 



tiistai 17. helmikuuta 2015

KIPINÄ CUP JATKUU

Vaikeeta oli hiihto tänään Kipinä cupin kolmannessa osakilpailussa. Matkana vapaa 5 km ja vieläpä arvio omasta loppuajasta. Lähimmäksi omaa loppuaikaa arvannut saa 5 sekunnin lisähyvityksen viimeiseen ns. taka-ajokisaan. Pakkasta ei ollut nimeksikään, varmaan siinä juuri ja juuri miinuksen puolella. Latu oli hieman pöpperöinen, kun sitä ei ollut ajettu viikonlopun pienen lumisateen jälkeen ollenkaan. Mutta se ei menoa kyllä haitannut, päinvastoin, uskalsi ne "suuret" mäetkin laskea kohtuu hyvin.
Alku lähti minultakin omasta mielestä rivakasti liikkeelle, mutta se pidempi ylämäki matkan varrella vei hetkessä jalkalihakset täysin hapoille. Tuntui sen jälkeen koko matkan jalat niin väsyneiltä että. Ei löytynyt tästä naisesta kyllä yhtään paukkuja enempää ja loppuaikakin jäi omasta arviosta selkeästi. Olin nääs ajatellut niin, että kunto olisi jopa hieman parantunut aiemmasta vapaan hiihdosta ja laitoin arvioajaksi noin 10 sek paremman ajan kuin mikä minulla oli edellisessä kisassa. Mutta mitäpä sitä hulluja. Olisiko sitten keli ollut myös tänään heikompi, sillä kaikki me jäätiin aiemmista tuloksista jonkin verran. Nämä ovat kyllä todella hyviä harjoituksia ja kehittävät varmasti hapenottoa. Ehkä kannattaa ajoittaa noita harjoituksia hieman tarkemmin tulevilla viikoilla, ettei tulisi vedettyä kahtena peräkkäisenä päivänä VK-lenkkejä. Sillä osansa jalkojen voimattomuuteen varmastikin oli eilinen juoksumattotreeni. Mutta nyt on kyllä sellainen olo, että onpahan tullut jotain tehtyä.
Eveliina viilletti tänäänkin hurjaa vauhtia vaikka olikin vasta flunssasta toipunut. Hälle ykköspaikka, minulle kakkos sija, Raunille kolmas ja toinen flunssan kourista selvinnyt nainen, Leila olikin sitten neljäs. Miesten puolella oli myös vipinää ja uutta verta kehissä. Tarkempia tuloksia löytyy taasen Kipinän kotisivuilta http://lakeudenkipina.blogspot.fi/p/blog-page_2108.html

maanantai 16. helmikuuta 2015

LOMAA ODOTELLESSA

Tulevana torstaina alkais mulla talviloma. Ajotus on tietenkin järjestetty tuohon Hiihdon MM-kisoja silmällä pitäen. Eli saapi seurata sitten hiihtoja rauhassa, kun ei ole työt häiritsemässä :) Muutoinhan ne jäisivät aina uusintojen varaan, kun päiväsaikaan näkyvät. Eikä niitä sitten ole ollenkaan niin jännittävä enää seurata, kun tulokset on kuitenkin jostain kautta päässyt jo kuulemaan.
Lähdetään tuolloin torstaina aamuvarhain ajelemaan Leville, niin ehtii sinne sitten MM-kisoja katsomaan. Maanantaihin saakka ollaan siellä, että jos ilmat on suotuisat, niin ehtii jonkin verran siellä hiihdelläkin.

Aurinkoladun kävin lauantaina eka kerran tälle talvelle kiertämässä. Latu olikin hiihdettävässä kunnossa, kun se oli silloin päivällä ajettu. Pikkuisen oli vaan vielä pehmeää, kun jopa meikäläisen työnnöillä sauvat meinasivat upottaa. Siitä tulee aika tarkkaan 20 km, kun Pyssymäeltä lähtee ja palatessa kiertää siinä päällä sen 1 km lenkin kautta lähtöpaikalle. Kohta alkaa näkemään niin pitkään että ehtii käydä töiden jälkeenkin sen kiertämässä.

Tänään olikin koiralenkit vuorossa ja sitten paluumatkalla kävin juoksumatolla juoksemassa 12 km alle tunnin. Sen verran oli lihakset lämmenny koirien kanssa liikkuessa, että ei alkuverryttelyä tarvinnut vaan sillai rauhallisesti alusta kiihdyttäen lähdin tuota 12 km juoksemaan. Juuri ja juuri 57 minuuttiin sen sain rutistettua. Lopussa joutui kylläkin juoksemaan melkoisen reippaasti, kun tuon alun otin liian rauhallisesti.
Eilen lenkkeiltiin yhteislenkin merkeissä 17 km:n lenkki todella rauhalliseen tahtiin, kun oli niin kovasti pakkasta. Onneksi oli tuuletonta, niin yllättävän hyvin tarkeni vaikka mittari lähenteli 20 astetta.

Perjanatina kävin Intersportissa ostamassa luistelusauvoihin uudet käsihihnat. Samalla reissulla sovittelin siellä juoksulenkkareita. Nyt oon niitä Adidaksia vertaillut netissä jo niin useaan otteeseen, että pitihän niitä saada jo jalkaankin sovitella. Ei vain ollut juuri niitä Adidaksen Boosteja, joita olin alunperin tutkinut. Energy Boostit jäi testaamatta samoin kuin ne Boston Boostitkin. Adizero  Adios Boosty tuntui jalkaani melkoisen mukavalta, mutta ehkä haluaisin siitä kuitenkin seuraavaksi tukevamman mallin. Harkitaan vielä.

tiistai 10. helmikuuta 2015

KISAILUA

Kipinän Hiihto Cupin 2. osakilpailu  takana. Tänään olikin sitten pikkusen haastavampi keli. Hiihtotyyli perinteinen ja mittari näytti +4 asteen lämpötilaa.
Suksien voiteluhan ei tosiaankaan ole mulla oikeen hallinnassa, mutta yritystähän kyllä löytyy. Ja eihän se onnistunut nytkään nappiin. Purkkivoidetta siinä suunnittelin, mutta laitoin sitten pohjaan tervalta haiskahtavaa liisteriä. Hyvin se sinne levitty ja olihan siinä liisterissä vähän muutkin ku suksen pohjat.
Pikkusen siinä tuli kiireen poikastakin lähtiessä, niin että olin sitten hiihtopaikalla noin 7 min ennen lähtöä. Ehdin suksia sen verran kokeilla, että sain sinne pohjaan kaikenmoista roskaa ladulta ja tuli samalla todettua, että pieleen meni voitelu (kuinkas muuten).
Arvonnassa sain viimeisen lähtijän paikan, joka olikin nyt mulle aivan soppeli paikka. Sillä sellaista taaperrusta oli hiihtäminen, että toisten ladun tukkonahan olisin ollut, jos olisin aiemmin lähtenyt. Nyt vain muutamat mieshiihtäjät joutui kärsimään mun töpeksinnästä. Tökki niin perusteellisesti ja kun ei uskaltanut mäkiä laskea latu-urassa, niin ladun sivussa ne vasta tökkikin. Kävin siinä heti alkumatkasta metsähallituksen puolellakin ja sitten en enää uskaltanut lykkiä senkään vertaa. Eka kierros oli kyllä melko pelokasta hiihtämistä. Tokalla kierroksella osas jo vähän suksen asentoa kallistella kantilleen pahimmissa paikoissa ja kolmannella kierroksella jo tiesi tarkkaan missä ladun kohdassa varmasti tökkää ja varautua siihen. Mutta pitohan oli loistava. Jyrkimmän mäen sain juosta sukset jalassa suorilla ylös. Sen jälkeen luisto olikin ihan eri juttu.
Maali se tuli tänäänkin vastaan ja sijoitus sen kun huononi viime viikkoisesta. Eveliina jälleen loistavalla hiihdolla ykkönen, Rauni kakkonen ja minä sitten kolmas.
Raunin kanssa hiihdon jälkeen keskusteltiin pitopohja-suksista. Ehkä sellaiset ois aika kätevät, niitä oon joskus miettinyt ja lehdistä arvosteluja lukenut. Niitäkin näytti olevan erilaisia ja eri keleille. Oli ainakin nanoa, zeroa ja skiniä. Siinäpä sitä sitten onkin, mutta varmaan ois kätevät just tällaisilla ongelma keleillä.
Mukavat oli hiihtelyt kaikista vaikeuksista huolimatta. Liisteri ei oo mun juttu totesin ja putsasin sukset kotiin päästyä puti puhtaaksi. Olikin siellä pohjassa melkoinen määrä havuja, naavaa, oksia ym. "oravaa pienempää".
Ensi viikon hiihopäivä on myös tiistai, että sinne pitää yrittää taasen päästä. Sillä tämä on mukavaa vaihtelua tavalliseen lenkkiin verrattuna. Koittakaas tulla muutkin.

maanantai 9. helmikuuta 2015

KEVÄTTÄ ILMASSA

Varma kevään merkki on itsellä se, kun tulee mieleen Aurinkotervehdys. Tuo joogaliikkeistä koostuva pieni sarja, jota itse innostun kevään lähestyessä aamuisin tekemään siinä toivossa, että muuttuisin kissamaisen notkeaksi. Mutta niinhän siinä pakkaa käymään, että tuo liikesarja pääsee unohtumaan kuvioista jo paljon ennen kuin olen sellaisen notkeuden saavuttanut. Mutta nyt päätin taasen aloittaa. Koitanpa saada tähän videonpätkää, josta pääsette näkemään ainakin yhden version Aurinkotervehdyksestä. Niitä löytyy useampia vaikeusasteita, mutta mulle riittää tuo helpoin. Ja lisäksi se ei vie aikaa kovinkaan kauan, joten sen ehtii aamulla hyvin ennen töihin lähtöäkin tekemään.



Nyt pitäisi saada uusi sykemittari, kun mun Garmin tuli määränsä päähän ja herkesi toimimasta. Huonosti oon kyllä juoksulenkkiä tehnyt ja nyt vielä huonommin, kun on niin tottunut tuota kelloa seuraamaan ja nyt sitä ei ole ollut. Oonkin pari viime lenkkiä tehnyt juoksumatolla, kun ei ole voinut noita vauhteja ja matkoja seurailla. Ja juuri nyt, kun olin aloittanut jopa sykkeiden seurannan, niin tuo laite herkesi toimimasta. Ikää sillä onkin jo sen verran, että eipä taida korjuuksille kannattaa edes viedä vaan mahtaa olla parempi hankkia uudempaa.
Tuo mulla ollut malli on ollut aivan riittävä mulle, mutta eihän sitä enää mistään just tuollaista näyttänyt saavan. Mutta varmaan uudistettua versiota tuosta mallista löytyy, kun vaan osaa katsella. Taisi olla Forerunner 110 ja nyt tutkailin, että Forerunner 210 näytti melkoisen samanmoiselta kapistukselta ominaisuuksien puolesta.
Hiihtokilometrejä oon saanut viime viikollakin kuitenkin jonkin verran kasaan. Ja olinhan minä ihan hiihtokisoissakin viime keskiviikkona. Kipinän Hiihto Cup pyörähti käyntiin vapaan kisalla. 5 km oli matkana tuossa Karvoskylän valaistulla, mikä tiesi siinä kolmea kierrosta. Olihan siinä ihan hiihtämistä, kun tuota vapaata ei ole tullut kolmeen edelliseen talveen hiihdettyä, mutta pystyssä pysyin ja maaliin pääsin vaappuvin jaloin. Keli oli erittäin liukas ja ihan tuntui, että mihin väliin ehtis sauvoja maassa käyttämään. Sen verran on heikkoa tuo luistelutekniikka meikäläisellä, että rytmi meinaa seota väkisin., kun vauhtia tulee lisää. Mutta jospa se tästä talven mittaan vielä kehittyis. Paavolan Eveliina korjasi voiton naisten sarjassa, minä olin toinen ja Paanasen Rauni kolmas. Tulokset tuosta iltahiihdosta löytyvät Lakeuden Kipinän sivulta :)
Jospa huomisaamuna suuntais aamulenkille ja illalla ois sitten vuorossa Kipinä Cupin osakilpailu numero 2, perinteisen 5 km.

sunnuntai 1. helmikuuta 2015

HIIHTELYKSI ON MENNYT

Niin on jäänyt tällä viikolla juoksut vähiin. Pari aamulenkkiä tehty, eikä muuta. Mut on sit kyllä tullut jonkin verran hiihdettyä. Loppuviikko oli mulla lomaa, joten ajelin torstaina Rovaniemelle tyttäreni Miran luokse.  Sukset seurasi tietenkin mukana, niin sain siellä sitten hiihdettyä kahtena päivänä.

Menomatkalla pysähdyin Haukiputaalla ihan asiasta tehden. Sillä olin jo aiemmin ajatellut, että seuraavan kerran kun menen siitä ohitse käyn kyllä tutustumassa aikuisurheilijaan nimeltä Maija Kumpula. Tästä naisesta oli juttu Juoksija-lehdessä viime vuonna, kun hän oli menestynyt useammalla matkalla MM-kisoissa muistaakseni naiset 65-vuotiaissa. Hän omistaa Haukiputaalla vaatekaupan nimeltä Maijan Putik. Tuossa lehtijutussa hän kertoi itsestään muun muassa, kuinka hän oli aloittanut juoksemisen vasta vanhemmalla iällä ja juossut maratoneja sekä siitä lyhempiä matkoja. Olipas positiivinen ja energinen nainen. Ihan tuli itsellekin lisää virtaa, kun kuunteli hänen juttujaan ja tavoitteita. Oikein oli mukava häneen tutustuta. Siinä putiikissa mulla sitten vierähtikin aikaa reilu tunti ja juttua olisi piisannut vaikka kuinka. Maija olisi vielä keittänyt kahvitkin, mutta sitten mulla alkoi jo mieltä painaa pitkä matka, joten jätettiin kahvittelu toiseen kertaan. Ja tietenkin sieltä talvialesta tarttui mukaan jokin vaatekin, kuinkas muuten kun naisesta on kysymys ;)

Viikonloppu menikin ihan kuin siivillä Rovaniemen todella lumisissa maisemissa. Lunta piisasi, niin menomatkalla, perillä kuin paluumatkallakin. Tarkoitus oli hieman enemmänkin hiihdellä, mutta lumisade hieman sotki suunnitelmia. Jäipähän enemmän aikaa olla Miran kanssa ja tutustua Rovaniemeen. Ihmiset tuntuu siellä olevan jotenkin paljon avoimempia ja puheliaampia kuin täällä Pohjanmaalla. Jo ekalta hiihtolenkiltä palatessa ehdin tehdä tuttavuutta kolmen erillisen ihmisen kanssa kerrostalon pihapiirissä/rappukäytävässä. Ja kaupungilla ihmiset alkoi puheleen ihan eri malliin kuin täällä päin.

Tänään sitten ajelin kotiin lumisateessa ja melko pöpperöisessä kelissä. Tein pikku koukkauksen ja pysähdyksen Sanginsuussa Peräkyläntiellä Tarjan ja Olli-Pekan luona. Pikku tauon ja tankkauksen jälkeen jaksoikin sitten ajella kotiin. Ja huomen aamulla sitten aamulenkille ja töihin.