lauantai 21. maaliskuuta 2015

LENKKIMAKKARAN VERRAN

Keskiviikko iltana hiihdettiin Nivalan perinteiset puulaakiviestit. Mekin osallistuttiin Kipinän naisporukalla B-sarjaan, jossa hiihtää järjestöt, yhdistykset ym. A-sarjassa hiihtää sitten pelkästään työpaikat. Miehet sai omaan sarjaansa peräti kaksi Kipinän joukkuetta kasaan.
Naisten puolella oli vain yksi työpaikkajoukkue ja meidän sarjassa oli sitten kaikkiaan neljä joukkuetta, joten kaikki viisi joukkuetta laitettiin yhtä aikaa matkaan. Mulle lankesi alotusosuus ja hiihtotyyli oli kaikilla vapaa.
Kovin sattui innokkaita nuoria hiihtäjänaisia pari kappaletta siihen alotusosuudelle. Eihän ne malttaneet odottaa lähtökäskyäkään loppuun asti, kun ampaisivat jo matkaan. Itse tunnollisena ihmisenä odotin maltillisesti lähtöluvan ennen kuin lähdin toisten perään. Sitä on tähän ikään jo oppinut olemaan hötkyilemättä :) Matka oli vain 1 km ja osuuksia kolme. Saavuin vaihtoon kolmantena ja lähetin Leilan matkaan. Leila joutui päästämään yhden tytön ohi ja tuli sitten viimeiseen vaihtoon neljäntenä. Ritva piti tuon paikan, joten oltiin sitten neljänsiä omassakin sarjassa, koska se meidän jälkeen jäänyt joukkue oli niitä työpaikkajoukkueita.
Mitalit saatiin kaulaan ja jumbopalkintona tietenkin HK:n Sininen Lenkki. Ainut mikä meitä jäi hieman harmittamaan oli se, että miesten sarjan jumbojoukkueen kaikki hiihtäjät sai lenkin ja me vain joukkuetta kohti yksi ainoa. Mutta ilmeisesti järjestäjät katsoivat meitä sen verran tarkkaan ja totesivat ettei nuot enää enempää tarvi. No, joka tapauksessa kisan päätteeksi tultiin meille ja laitettiin lenkki uuniin grillivastuksien alle paistumaan. Sopuisasti jaettiin lenkki ja syötiin iltapalana runsaalla sinapilla maustaen kera salaattien. Nam...

Tälle viikolle on tullut yhtenä aamuna käytyä aamulenkki juosten ja toisena aamuna hangilla hiihdellen. Eilen vielä kävin Aurinkoladun kiertämässä, mutta osa matkasta oli melkoisen huonoa ja järven ylitys alkaa olla arveluttavaa. Tänään olikin sitten pakkasta lähes koko päivän, joten iltapäivällä vasta lähdin hangille hiihteleen. 15 km tuli matkaa vaikkakin haastavaa alkoi olla lumen löytyminen. Ojan pohjia piti suurimmaksi osaksi hiihdellä ja välillä ne oli niin jäällä että retkiluistimilla ois paremmin päässyt. Mutta ihana oli luonto tänään. Kaunista ja raikasta. Lisäksi oli parvi joutsenia laskeutunut pellolle lepohetkelle, joten kiersin ne vähän kauempaa, etteivät häiriintyneet. Kauriit olivat myös tänään liikkeellä. Näin niitä yhtenä aamun jo aamuhiihtelylläkin, mutta tänään näin ensin neljän kauriin lauman ja sitten myöhemmin yhdeksän kaurista sänkipellolla. Tämä isompi lauma päästi minut noin 150 m päähän ennen kuin ne loikkivat sitten läheiseen metsäsaarekkeeseen. Kauniisti, ylväästi ja vaivattomasti ne liikkuvat. Ajattelin niitä katsellessa, että kunpa saisi tämänkin kauriin askelluksen yhtä helpoksi, kepeäksi ja kauniiksi.
Huomenna ajattelin käydä vielä kokeilemassa hiihtää Aurinkoladulla, koska pitäisi olla samanmoinen  päivä lämpötilojen suhteen kuin tänäänkin. Sitten loppu viikosta lähdetään lomailemaan viimeisiä talviloman rippeitä Ylläkselle. Eli sen jälkeen naulaan sitten sukset seinälle ja aloitan juoksutreenin kohti Tukholmaa. Jää mulle vielä hiihdettävää sinne Ylläkselle, että saisin tavoittelemani tuhat kilometriä näille lumille täyteen. Tällä hetkellä taitaa olla juuri 800 km pyörähtänyt rikki.

sunnuntai 15. maaliskuuta 2015

AURINGONPAISTETTA

Aurinkoa on onneksi riittänyt monta päivää ja vieläpä tämän viikonlopunkin saimme nauttia tuosta niin ihanaisesta keltaisesta pallukasta, joka lämpöään jo meille jakaa. Mukavasti on ollut kuitenkin yöpakkasia, joten on onneksi noita kestohankiakin riittänyt. Niitä tuli viikolla hiihdettyä muutamana aamuna ja sitten hiihtorintamalla tapahtui perjantai-iltana.
Nimittäin silloin oli Kipinä Cupin viimeinen kisa eli ns. takaa-ajo eli noitten aikaisempien tulosten perusteella oli laskettu meille hiihtäjille taulukon mukaiset pisteet ja sitten paremmuus järjestyksessä lähdettiin noin 10 sekunnin välein matkaan. Naisten puolella ensimmäisenä lähti Eveliina ja minä toisena, Rauni kolmantena ja sitten Leila. Hiihtotyyli oli vapaa, kierroksia kaksi ja latu todella jäinen. Sauvaongelmat jatkuivat, sillä huomasin kun lähdin autolta hiihteleen, että sauvastani puutui "pidin" , joka estää käsihihnaa liukumasta. Mutta "Pahkaperän isäntä" näppäränä miehenä tekaisi puusta siihen pitimen :)
Välineurheilua parhaimmillaan.

Niin sitä sitten jokainen pääsi vuorollaan matkaan. Latu oli niin pelottavan jäinen, että enhän minä uskaltanut juurikaan luistella, kun kokoajan pelotti että kaatuu ja loukkaa tuota huonon polven vielä lisää. Niin tasatyöntö hommiksihan se meni. Hiitolassa on onneksi niin helppo maasto, että tasatyöntö onnistui meikäläiseltäkin melkein koko matkan. Ainut oli pikku mäen nyppylä, jossa täytyi mennä luistellen. Suksen kantit ei pitäneet ja jalat liukui aina vaan leveämmälle, kuin Bambi olisi ollut liukkaalla jäällä. Ekan kierroksen loppupuolella loivassa nousussa sain sitten Eveliinan ohitettua, kun hän luisteli niin itse pääsin hyvin vapaata latua työntämällä ohi. Ja pystyssä pysyin koko loppumatkankin, joten Cupin voitto tuli siten minulle. Eveliina tuli toisena maaliin, Raunin ja Leilan järjestys pysyi muuttumattomana. Miesten puolella nähtiin sitten ihan loppukirikamppailuakin.

Lauantaina sitten lähdin nauttimaan hienosta säästä Aurinkoladulle, kun olin kuullut että sitä oli viel viime viikolla ajettu. Olihan siellä jo latu pettänyt monin paikoin, mutta pystyi sen kokolailla hiihtämään. Innostuinkin lämpimien mehujen siivittämänä hiihteleen siellä sen verran, että sain reilun kolmikymppisen täyteen.
Tänään oli sitten vuorossa yhteislenkki ja pitempi sellainen. Hilkan kanssa lähdettiin tästä meiltä juoksemaan Oksavan koululle, josta yhteinen lähtö oli tällä kertaa. Koko porukalla juostiin noin 15 km ja minä sitten Hilkan kanssa vielä takaisin meille. Saatiin siitä 28 km lenkki aikaiseksi.
Illan suussa alkoi vielä houkuttaa tuo Aurinkolatu. Pikkuisen on sellainen tunne, että siellä ei enää ensi viikonloppuna pysty hiihtään, joten oli PAKKO lähteä vielä tämän talven "jäähyväislenkille" sinne.
Vähän meni myöhäiseksi lähtö, kun Pyssymäeltä starttasin, niin klo oli jo jonkin verran yli puoli kuusi. Vauhdikkaasti piti hiihdellä, jottei kovin pimeä ehtisi tulla. Eipä siellä muita hiihtäjiä enää ollutkaan. Pyssymäelläkään ei ollut auton autoa parkissa. Olihan se jo melkoisen hämärä kun palasin takaisin, mutta reissu meni hyvin eikä talviunilta heränneitä karhujakaan näkynyt.

Niin ja nyt oon sitte ilmoittanut itseni Tukholman Maratonille. Meinasi jäädä kokonaan ilmo laittamatta, kun Tapio ei pysty juoksemaan polvivaivan vuoksi niin en sitten ollut minäkään ajatellut muuta kuin lähteväni katsomaan. Mutta meidän tuttava pariskunta, Ritva ja Raimo, alkoivat muistutteleen, että viime vuonna oltiin luvattu lähteä porukalla juoksemaan. Ja niinhän se oli sovittukin, joten enhän minä voinut olla porukan petturi. Varsinkaan kun mulla ei tällä hetkellä ole mitään juoksua estäviä vaivoja. Eihän se minun juoksemista estä, jos Tapion polvi on kipee. Joten se on nyt sitten tähtäin sinne. Pikkuisen menee alkuperäiset juoksutapahtuma suunnitelmat uusiksi. Täytyy niitä miettiä paremmalla aikaa.


Vinnurvan jäällä alkaa olla vettä.


Siitä se latu menee.


Oiskohan latukonekin hieman uppuroinut?


Oli viel näinkin hyvää keliä.


Sinne se aurinko häipyi suon taakse.


Aurinkoladun huumassa.

tiistai 10. maaliskuuta 2015

KESTOHANGILLA

Voi tätä kevään riemua. Toisaalta on kyllä hiukan harmillistakin, kun nuot lumet näyttää loppuvan ihan yks kaks. Toissa viikolla vielä näytti, että sitä sais jonkin aikaa hiihdellä aurinkoisilla hangilla, mutta nyt joutuu etsimään, että mistä vielä kelvollisen hiihtoladun löytää.
Kelvollinen latu oli vielä viime lauantaina golfeilla, jossa hiihdimme Kipinä cupin pitkän perinteisen kisan. Tuo kisahan oli alun perin tarkoitus hiihtää 20 km lenkkinä Aurinkoladulla, mutta eipä siellä ollut enää kelejä. Kolmena lenkkinä hiihdettiin, joten matkaa saatiin semmoiset 20,5 km, kun yksi lenkki on pikkuista vaille 7 km. Ja keli oli mitä liukkain. Lähes koko matkan sai hiihtää tasatyöntöä, tietenkin ne muutamat nousut joutui sitten vuorotahtia hiihteleen ja loppupuolella, kun pidot kuluivat pois niin jopa haarakäyntinä menemään. Onneksi on tullut tasatyöntöä jonkin verran hiihdettyä, niin jaksoi suhteellisen hyvin tuon matkan pukata. Tokihan se harteissa ja käsivarsissa iltasella tuntui. Yritin hauistakin pullistella, mutta kaukana on vielä Maritin habasta ;)
Kisa meni hyvin ja mun aika tuolla liukkaalla ladulla oli 1.22.05. Eveliina oli kakkonen ajalla 1.31.31. Rauni ja Leila sitten 1.41.05 ajalla seuraavina. Miesten puolella käytiin tiukkaa sekuntikamppailua voitosta. Päivön voittaessa Paulin vaivaisella sekunnilla.
Päätös kisa olisi sitten tulevana perjantaina Hiitolassa, jos nyt vielä tuota keliä sen verran piisaa.

Tuon hiihdon päälle ajelimmekin sitten Tapion kanssa hänen siskonsa luokse Muhokselle. Siellä vietettiin mukava lauantai-ilta Maaritin ja Markun vieraina. Sunnuntaiaamuna käytiin sitten porukalla reilu tunnin sauvakävelylenkki. Muhokselta sitten jatkettiin matkaa Ouluun Ollille ja Tarjalle ja sieltä illaksi kotiin.

Maanantai olikin aurinkoinen kevätpäivä. Silloin ei juurikaan liikuntaa tullut muuta kuin koiraulkoilut tyttären koirien kanssa. Mutta tänä aamuna ennen kello kuutta asettelin jo suksia jalkaan ja suuntasin kestohangille. Tunnin verran ehdin hiihdellä ja voi miten ihanaa se oli, kun aamu alkoi valkenemaan ja hanki suksen alla rapisi. Pupujussit loikkivat kilvan tämän hiihtäjän kanssa pitkin peltoja. Mutta nautinnon pilasi osittain se, että töihinkin piti joutua. Eipä silti, saihan tuosta virkeän mielen koko päiväksi. Töiden jälkeen kävin sitten juoksumatolla kipaseen reipasvauhtisen kympin.
Ja huomen aamulla sitten uudelleen hangille, jos ne vaan kestävät. Niistä pitää nyt nauttia niin pitkään kuin niitä riittää.

sunnuntai 1. maaliskuuta 2015

MAALIS MAATA NÄYTTÄÄ

Ja ajatella se on jo maaliskuu. Eipä oo kauaakaan, kun päästään Juhannuskoivuja porraspieliin laitteleen ja sillai. Niin ja tien reunukset sulaa kovaa vauhtia pyöräilykuntoon. Vaikka kyllähän se vielä lunta heittää, joten eipäs nyt ihan vielä pidä alkaa pyörän kettinkiä rasvailemaan. Mutta mielenhän se tämä kevät virkistää ja lisääntynyt valon määrä saapi energiat virtaamaan.

Kylläpä oli Aurinkoladulla kiva hiihdellä tänään. Seurakseni sain Kopolan Hilkan Kärsämäeltä. Varmuudeksi valittiin luistelusukset menopeleiksi, ettei ainakaan voiteluvaikeuksiin kaadu meidän hiihtolenkki. Pyssymäeltä kun lähdettiin, niin vastaan tuli Kyöstinkieroksen hiihtäjiä, jotka tänään kisailivat että kuntohiihtivät samaista latua. Pari kierrosta Vinnurvan takana olevilla soilla ja takaisin Pyssymäkeen, niin saatiin matkaksi 31 km. Yhdellä juottopaikalla oli suunnistajien porukkaa vielä kasailemassa kamppeita ja heitä siinä jututettiin ja juotiin loppuja mehuja. Sitten kotiin kipin kapin saunomaan ja MM-Faalunin päätösmatkaa, miesten 50 km:n perinteistä, katsomaan. 
Ja kisan päätteeksi sitten lähdettiin vielä  Hilkan ja Arton kanssa "ulos" syömään (juhlistamaan Northugin hienoa hiihtoa).

Pakko kait se on jo alkaa fanittaan noita norjalaisia, kun suomalaiset ei pärjää... niin kerta.... Ja eihän siitä mihinkään pääse, kyllä Peter on kova jätkä ja ansaitsee arvostuksen HIIHTOPUOLELLA. Sen hän osoitti tänäänkin. Olinkin kyllä jo aamulla veikannut hänet voittajaksi. Heija Peter & Marit, heija Norge. Niin on MM-kisat purkissa ja laiha oli Suomen mitalisaalis. Parin vuoden päästä sitten Lahdessa on vara parantaa. Sinne kait sitä sitten pitänee paikan päälle mennä kannustamaan.
Nytpä sitä sitten joutaa huomenna itsekkin töihin, kun ei ole enää kisoja päiväsaikaan seurattavana. Tokihan ne alkavat kohta ampumahiidon puolella samat hommelit, mutta sitten ei minullakaan ole enää lomaa, joten seuraaminen jää vähemmälle.