maanantai 24. marraskuuta 2014

JEE-EE-EE

Nyt se sitten on aloitettu. Nimittäin aamulenkkeily ja vieläpä suunniteltua päivää aiemmin. Kun tuli nuot koulutuspäivät tuohon häiritsemään harjoittelua, niin joutui lähtemään heti maanantaina aamulenkille. Ja sehän oli yllättävän helppo juttu, kun illalla laittoi kaiken valmiiksi ja asennoitui siihen, että nyt mennään. Puol kuudelta olin jo menossa ja 5 km tuli hölkkäiltyä. Ihanasti  tuoksui Tapion keittämä aamukahvi, kun tulin kotiin. Vielä ennen suihkua innostuin tekemään pienen vatsa-ja selkälihas jumpankin. Kyllä se on sitten niin makee tunne, kun on ulkoillut aamutuimaan, saa siitä vaan virtaa uskomattoman paljon.
Työpäivän päälle käväisin muutaman kilsan kävelemässä tyttären koirien kanssa. Vieraat ja pieni laiskotus sopivasti estivät jumpalle lähdön, joten tein sitten illan päälle punttitreenin kohdistuen yläkroppaan.
Eiliset liikkumiset olikin yhteislenkin merkeissä. Naisporukalla juostiin parin tunnin lenkki. Itselleni kertyi kilometrejä 20 kaikkien loppu koukeroiden myötä. Kiireesti suihkussa ja kylätalolle Kipinän syyskokoukseen. Halusin itseni pois urheiluseuran hallituksesta, kun nyt siihen oli mahdollisuus. Sain toisen Mervin tilalleni, joka varmasti on tuohon paikkaan hyvä valinta. Edelleen olen vahvasti mukana seurassa ja sen toiminnassa. Hallituksessa olen ollut alusta asti (2007), joten välillä haluaa siitä hengähdystaukoa ja antaa tilaa uusille tulokkaille, joilla varmasti on jotain uutta tuotavaa seuran toimintaan.
Huomen aamulla pitänee lähteä kuuden maissa kohti Kuopiota, Kunnon Paikkaan Siilinjärvelle pariksi päiväksi koulutukseen ja keskiviikko iltana sitten ajellaan takaisin kotiin.

keskiviikko 19. marraskuuta 2014

HARJOITTELU ALKUUN

Reilu kaksi viikkoa ja jos kaikki menee hyvin, niin sitten olisi se tämän vuoden viimeisen maratonin vuoro. Elikkäs Kuopiossa Itsenäisyyspäivä maraton. Sitte ois tää "maratonhulluttelu" saatettu loppuun ja vois alkaa keskittyyn tulevaan kauteen.
Nyt on tullu muutama viikko vötkisteltyä ja laiskasti lenkillä käytyä. Kuntosaliharjoittelun oon kyllä jo aloittanut, mutta nyt pitäis polkaista käyntiin peruskuntokausi kunnolla. Tuohan tarkoittaisi meikäläisellä sitä, että niitä juoksulenkkejä täytyis saada ohjelmaan säännöllisesti eikä niin että toinen silloin ja toinen joskus aikojen päästä. Mulla vaan tahtoo tuota kaikenlaista ohjelmaa olla noille illoille niin paljon, että joutunee tekemään kunnon suunnitelmallisen harjoitusohjelman, jotta tuon sais toteutumaan. Voi, kun oisin syntynyt aamuihmiseksi, niin sitä vois aloittaa reippaasti aamuharjoituksilla ennen töihin menoa. Mutta ku ei...
Kyllä minä olin oikeesti vähän kateellinen mun yhdelle ystävälle viime viikolla, kun hältä tuli viesti aamulla ennen puolta kahdeksaa, että aamulenkki juostu ja matkaakin oli kertynyt yli 10 km. Minä olin juuri ja juuri saanut itseni raahattua makkarista keittiöön ja toinen silmä oli vasta aukeamaisillaan. Olisin erittäin tyytyväinen itseeni, jos saisin edes muutamana aamuna viikosta aikaiseksi aamutreenin. Kaverit kyllä sanoo, että kun kaksi viikkoa käy säännöllisesti aamulenkillä, niin siitä tulee sitten tapa. Toimiiko?
Maanantai tuntuu kovalta päivältä aloittaa. Lupaan tässä ja nyt aloittaa tuon kokeilemisen ensi viikon tiistaina. Perästä kuuluu.

sunnuntai 9. marraskuuta 2014

MUISTOJA

Ehdinpäs minä käydä hiihtämässä näillä ensilumilla. Perjantaina heti töiden jälkeen tein tuohon pellolle sen oman ladun ja siinä pertsaa n. 7 km sain aikaiseksi taaplata. Lauantai menikin sitten äidin luona Ylivieskassa siivoillessa.
Tänään oli aamulenkki vuorossa, vajaa 10 km kevyttä hölkkää ja heti sen päälle lähdin tuonne ajetulle ladulle kokeilemaan kestäiskö tuo mun leikaattu polvi jo tänä talvena luisteluhiihtoa. Mutta siinähän kävi huonosti. Kun pääsin sinne ladun varteen ja sain sukset jalkaan niin huomasin, että mun toinen sauva on rikki. Korjausyrityksistä huolimatta en saanut siihen käsihihnaa laitettua, kun siitä puuttui yksi pieni osa. Ei sitä osaa löytynyt autosta, eikä mistään siitä pihaltakaan, joten pikkuisen harmissani jouduin lähtemään takaisin kotiin. Tuosta harmistuneena päätin sitten kokeilla onneani kuntosalin suhteen ja siinä onnisti paremmin. Jalkatreeni tuli tehtyä melkoisen tehokkaasti. Sitten saunanlämpöihin nauttimaan hyvästä liikunnan tuottamasta olosta.

Eiliseltä Ylivieskan reissulta toin itselleni hieman ajankulua ja lukemista. Nimittäin kesällä hukkuneen Keijo veljeni kaapin kätköistä löytyy paljon mielenkiintoisia leike- sekä harjoituspäiväkirjoja. Aiemmin en ole noita leikekirjoja katsellut, mutta joskus Keijon vielä eläessä, ollaan kyllä hänen harjoituspäiväkirjoja luettu yhdessäkin. Toin nyt itselleni yhden niistä monista leikekirjoista selailtavaksi. Ja voi, miten sen kanssa aika hurahtaa. Eilen illalla nukkumaan mennessä sitä selailin ja tänään istuin nenä kiinni siinä monta tuntia.
Tuossa kirjassa oli lehtileikkeleitä hiihto- ja juoksukisoista talvelta 1976 kesään 1985. Eka sivun kisat olivat kansalliset hiihdot Nivalassa Aittoperällä ja viimeisen lehden leikkele oli Ylivieskan Vähäkangas-hölkästä. Paljon mahtui noiden sivujen väliin sellaisia kisoja, joista itselläni ei ollut minkäänlaista muistikuvaa. Mutta monta muistoakin tuli vastaan. Esimerkiksi muistan yhdet hiihdon Sm-kisat, joissa Keijo oli hiihtämässä ja sitä kuunneltiin porukalla kotona radiosta (meillä kun ei ollut televisiota tuolloin). Itse olin silloin vielä melko nuori. Kyllä oli jännittävää. Paavo Noponen vieläpä selostamassa. Matka oli muistaakseni 30 tai 50km ja loppujen lopuksi Keijo sijoittui kuudenneksi vai olisiko ollut kahdeksanneksi. Ei mennyt kauaakaan lopullisten tulosten tultua, kun pari Ylivieskan Kuulan miestä tuli tuomaan isälle ja äidille onnittelukukkia. En muista minä vuonna tuo olisi ollut, että sattuiko sitä tuohon leikekirjaan.
Tulipa niin ikävä tuota velipoikaani viikolla ensilumen sataessa ja nyt ikävä vielä lisääntyi noita juttuja lukiessa. Mutta onpahan muistoja kuitenkin olemassa.


Hituran maastoissa.
Tuolloin luisteluhiihto alkoi tulla mukaan kuvioihin.


Usein viestialoittajana.
SM 15 km ja 5 sija.
Vähäkangas-hölkkä 1985.
Juoksuja vaihteeksi.

torstai 6. marraskuuta 2014

PALAUTTELUA

Palauttelua Routa Maratonilta on ollut tämä viikko. Hieman sain tuon "paremman" polven kipeäksi siitä mäkisestä maastosta johtuen ja toinen syy lienee ollut soratien kaltevuus. Sunnuntaipäivä meni ristiäisissä Kokkolassa, joten polvi lähes parani. Maanantaina muutaman kilsan kävelylenkki koirien kanssa ja niinpä polvi kipeytyi uudelleen ja piti jättää sen illan jumppa väliin. Tiistai sekä keskiviikko meni melkein rötväillessä. Ainoastaan keskiviikolle töiden jälkeen puoli toista tuntia lumitöiden parissa touhuilua. Tänä iltana sitten yläkroppa painotteinen kuntosalitreeni.
Huomiselle olisi suunnitteilla käydä kokeilemassa hiihtoa, mitä polvi siitä tykkäisi. Nimittäin saatiin täällä toissayönä semmoinen 15-20 cm lunta. Mutta heti saman tien pukkasi -15 asteen pakkaset. Tänään oli vielä töistä tullessa -16 astetta, mutta nyt juuri äsken näytti enää -6. Eli huomenna vois tareta sitten mennä katsomaan, miten tuolla pääsee hiihtämään. Pitää äkkiä mennä, että kerkiää näillä lumilla käydä, sillä ensi viikolle on jo luvannut lämpöasteita ja vesisadetta.

sunnuntai 2. marraskuuta 2014

HUNNINGOLLA

Otin tietoisen riskin, kun hairahdin Pohjois-Pirkanmaalle Hunninko nimiselle maatilalle. Sen maisemissa järjestettiin Pyhäinpäivänä Routa Maraton. Niinpä vanha nainen Hunningolla vaan suoriutui marraskuisesta maratonistaan.

Aamu kuudelta treffattiin Leilan kanssa Haapajärven ABC:llä ja siitä lähdettiin ajelemaan ensin kohti Jyväskylää. Pakkasta oli lähtiessä noin 7 astetta. Eipä meidän navigaattori löytänyt edes kyseistä paikkaa, joten ajeltiin sitten peruskartan mukaan sinne päin. Jyväskylästä suunnattiin Keuruulle, jossa sitten pysähdyttiin kahvittelutauolle. Sattuipas somasti, sillä samaan paikkaan tuli Häjyjen maratoonareita Timo, Jorma ja Harri, jotka olivat myös menossa samalle maratonille. Meidän reittiongelmat ratkesivat siihen, kun saatiin ajella heidän perässään. Olihan se Hunninko sellaisessa paikassa, että usko olisi loppunut jos itsekseen sinne oltais oltu ajelemassa. Mutta niin vaan perille löydettiin. Meitä vastassa oli touhukasta ja ystävällistä porukkaa, jotka kovaa kyytiä siellä valmistelivat alkavaa juoksutapahtumaa. Punainen talo, jossa todella lämmin vastaanotto. Yläkertaan tehtiin miesten pukuhuone ja kellariin naisten. Saunatilat olivat myös kellarissa ja sitten lisäksi rantasauna. Saunavuorot jaettiin sulassa sovussa miesten ja naisten kesken.

Nimensä veroinen oli Routa maraton, sillä maa oli kuurassa ja routainen kun matkaan lähdettiin. Olisiko mittari ollut siinä vaiheessa pikkuisen pakkasen puolella. Ja voi juukeli, mikä maasto. Aluksi juostiin kilometrin verran peltotietä, joka oli melkoisen huonossa kunnossa. Ja sitten siirryttiin hiekkatielle, joka jonkin matkan päästä muuttui soratieksi. Tämä oli muutoin tosi hyvässä kunnossa, mutta kovasti kalteva. Liikenne oli sen verran hiljaista, että pystyi kyllä juoksemaan vaikka keskitiellä. Mutta, voi järkky niitä mäkiä. Aluksi tuntui, että onpas tämä mukavan vaihtelevaa maasto, sellaista pientä nyppylää. mutta sitten kun matka jatkui, niin mäet suureni. Tällaiselle tasamaan tallaajalle aivan painajaisia. Tollolan Timon kanssa juostiin alkumatka, kun Timollakaan ei nyt ollut aikatavoitteita niin hän malttoi minun matkassa mennä.
Maraton juostiin edestakaisena reittinä. Kympin ja puolikkaan juoksijat myös samalla reitillä. Muutama kilometri ennen käännöspaikkaa alkoi sitten se pahin nousu ja päälle yhtä jyrkkä ja pitkä alamäki. Ja vielä ennen käännöspaikkaa toinen samanmoinen. Hirvitti oikein kääntyä takaisin, kun tiesi mitä on vastassa. Paluu matkalla noissa mäissä pohkeet ja reidet huusi Hoosiannaaaaa. Ei edes eteenpäin voinu katsoa, kun mäki vaan jatku. Timo kyllä sanoi, että voin laittaa silmät kiinni ja juosta vaan, niin hän kyllä ohjaa mäen huipulle :) Oli juostu 25 km, kun tuli seuraava raastava nousu ja mun oli pakko ottaa kävelyaskelia. Siinä sitten yritin saada Timon jatkamaan omaa juoksua. Herrasmies, kun on aina herrasmies, niin hän ei olis jättäny mua yksin taivaltamaan kun kerta yhdessä oli lähdettykkin. Mutta sain kuin sainkin hänet uskomaan, että mun matkanteko hidastuu ja hän kyllä paleltuu ku torakka siinä vauhdissa ja tuossa säässä. Niinpä hän sitten jatkoi omaa tahtiaan ja minä tassuttelin omaani.
Huoltopaikoilla oli tarjottavaa sitten joka lähtöön. Oli sipsejä, mehua, urheilujuomaa, suklaakeksejä, suolakeksejä, suolakurkkua, cokista, rusinoita, hedelmäpastilleja, karkeaasuolaa, banaania, irtokarkkeja jopa kahvia ja pilsneriäkin loppumatkasta. Puhumattakaan tarjoilusta maalissa. Viimeisellä juottopaikalla vaan alkoi olla jo urheilujuoma hiukan jäähileessä ;) Niin minä sitten sain itseni raahattua ne mäet ylös ja loppumatkasta kun ne taas hieman pienenivät pystyin varmaan vauhtia hieman nostamaan. Saavuin maaliin sormet jäässä aikaan 4.08 ja risat. Yhtä rankat olivat mäet olleet myös Leilalle. Mutta reilusti alle viiden tunnin hänkin eli aikaan 4.52 ja risat. Emme näin mäkisissä maisemissa olleet ennen maraa juosseet.

Sitten saunottiin ja syötiin porokeittoa, sämpylää ja päälle sai vielä piirakkakahvit. Oli todella mielenkiintoinen maraton tämä. Erittäin kiva sellainen, mukavia uusia tuttavuuksia tuli taasen mm. Katri naisten sarjan voittaja. Kiva oli hänen kanssa saunoa ja jutella mm."urheilun ihmeellisestä maailmasta". Kiitokset järjestäjille, paljon olitte nähneet vaivaa. Ja joku järjestäjistä siinä sanoikin, että kun olivat hakeneet kaupasta maratonille tavaraa ja kertoneet Routa maratonista, niin kauppias oli sanonut, että sanoitko että Ruoka maraton.

Kotimatka ajeltiinkin sitten jo pimeän vallitessa. Taasen Keuruulla kahvittelutauko ja samalla kuskin vaihto. Siinä sitten hyvästeltiin Häjyjen poijjaat, joista toiset jatkoi Saarijärvelle ja Jorma Jyväskylään.
Tällainen maraton tällä kertaa. Sitten olis viel joulukuun mara juoksematta. Ilmeisesti Kuopiossa Itsenäisyyspäivänä, mikäli kaikki menee suunnitelmien mukaan.
Niin oli routaista, mutta tarjoilu pelas. Kuvassa se ylimmäinen juomanlaskija ;)