ELÄMÄ ON IHANAA, KUN SEN OIKEIN OIVALTAA

Juurikin tuolta on nyt tuntunut. Ensinnäkin on ollut terveyttä, mitä nyt pikkuisen edelleenkin meinaa tuo reipas vuosi sitten loukkaamani häntäluun seutu vaivata ( mutta onneksi vain pikkuisen ). Ja toiseksi kun on saanut olla terveenä, niin on jaksanut tehdä töitä niin kotona Pikku Peukaloisessa kuin päätyössäni Kallioppky:ssä. Tämä pieni elämän muutos viikottaiseen rytmiin on ollut todella positiivinen kokemus.
Kun vuosia paahtaa samaa rataa, niin jotain uutta välillä kaipaa. Ja sen muutoksen ei tarvitse todellakaan olla suuri, jotta siitä saa ihan uutta virtaa ja elämään sisältöä. Tämä yksi päivä viikossa on tuonut mulle paljon ilonaihetta. Ihania asiakkaita, uusia tuttavuuksia ja myös vähän lisääntynyttä vapaa-aikaa. Sopivaa vaihtelua päivään tuo vielä se, että saan tehdä välillä kalevalaista jäsenkorjausta ja välillä on hieronta-asiakkaita. Tää on niin parasta :)

Kalevalainen jäsenkorjaus alkaa jalkapohjista.

Pohjelihasten pehmittelyä hieroen.

On tässä vielä muutakin, mikä mieltä nostattaa. Ensi viikonloppuna pitäis toteutua Vierumäellä Suomen Aikuisurheiluliiton (SAUL) järjestämä Kestävyysjuoksijoiden kevätleiri perjantaista sunnuntaihin. Tuon viikonlopun uskoisin tuovan uutta motivaatiota harjoitteluun. Valojänistestillä se alkaa ja sisältyypä siihen tulevien Sm- maastojuoksun esikisatkin. Kirjoittelenpa sitten tuosta viikonlopusta, kunhan se on eletty.

Pari päivää sitten, sunnuntaina, juoksin tämän kuukauden pitkiksen. Sää oli mitä ihanin kevätsää. Tuuletonta ja välillä tosi aurinkoistakin. Matka taittui tällä kertaa edellis kertoja helpommin. Jaksoin jopa juosta koko 42 km ja pari viimeistä km pikkuisen kiihtyvänäkin. Kyllä oli niin tyytyväinen olotila tuon lenkin jälkeen, kun edelliset pitkät ovat olleet niin haasteellisia.
Huomenna olis mäkivetoharjoitus Onni alias "Cosmoksen" treeni-ohjelman mukaan, mikäli oma muuntuva aikatauluni sen mahdollistaa että pääsen mukaan.