TERVAA JA TUKHOLMAA

Hektistä on elämä, kun ei meinaa ehtiä tännekkään edes pientä raapustusta tehdä.
Tämän kuun maraton tuli juostua viime lauantaina Oulussa Tervamaratonilla. Sää oli mitä parhain juoksusää. Lämpöä siinä 20 asteen paremmalla puolella ja sopivasti mereltä vilvoittavaa tuulta.
Pikkuisen juoksu jännitti mieltä, kun olin saanut oikeaan pohkeeseeni edellis viikon sunnuntaina pikku revähtymän. Ilmeisesti muutama vuosi sitten leikatussa jalassa taisi arpikudokset paukahdella, kun kävin vauhdikkaamman lenkin juokseen ja tietenkin huonolla lämmittelyllä. Tällä iällä pitäisi niin hyvin lämmitellä ja verrytellä ennen kovempi tehoista lenkkiä :). Leppuutin jalkaa koko viikon ja työkaverit vuorosiinsa sitä teippailivat ja sitten vielä hankin kunnon puristusluokkaa olevat kompressiosukat.
Alkukilometrit kuulostelin jalkaa ja pikkuhiljaa nostin juoksuvauhtia. Molemmat puolikkaat meni sitten loppujen lopuksi lähes samaan aikaan. 35 km jälkeen oli pieni vaikea hetki, mutta sain kuitenkin kilometrivauhdit pidettyä alle 6 min. Loppua kohden pystyin sitten taas kiristämään ja loppusuoralla irtosi vielä haasteellinen loppukirikin, jonka niukasti voitin. Ajaksi tuli tällä kertaa 3.54.54. Uskon kompressiosukista olleen apua tuossa pohjevaivassa, vaikka koko matkan oli tuntemuksia siinä, niin missään vaiheessa se ei estänyt juoksemista.

Tämä päivä onkin sitten kuljettu valmistujaisjuhlasta  toiseen ja mässäilty kaikkia herkkuja. Huomen aamulla suunnataan kohti Helsinkiä ja siitä maratonlaivalla Tukholmaan. Nyt mennään sitten kannustamaan toisia Tukholman maratonille ja itse siinä samalla pikku lomalle. Sunnuntaina palataan siltä reissulta ja sitten aloitellaan taasen liikkuminen. Pitänee vähän tehdä jonkinlaista harjoitusohjelmaa ja ottaa jokin päätavoite tuohon syksyyn. Niin alkaahan ne Cooperin-testitkin ensi viikolla. Mutta kunto ei ole kyllä vielä siinä mallissa, että niitä enkkoja tulis, mutta siitäpä sitäkin on sitten hyvä lähteä parantelemaan.

PEURANPOLULLA

Kyllä meitä naisia tänään ilma suosi. Sillä saimme mitä parhaimman mahdollisen sään, kun olimme päivän vaeltamassa Peuranpolulla.
Puoli kymmenen jälkeen pari kappaletta Mervejä tuli hakemaan minua ja sitten otettiin vielä kolme naista mukaan tuolta Haapajärveltä. Auton nokat kohti Reisjärveä ja sieltä Kuivajärven metsäkämpälle. Ritva oli varannut Metsähallituksen kämpän ja saunan meidän käyttöön vuorokaudeksi.
Yllättäen mökillä olikin meitä vastassa koira, joka oli sen oloinen että oli pitkään ollut eksyksissä. Näytti kovasti ilahtuvan meistä ja eipä sitten katsettaan meistä irroittanut vaan olisi lähtenyt mukaamme vaeltamaan. Kovasti oli väsynyt ja nälkäinen joten eipä jaksanut mukana. Siispä soittelemaan tutkapannan numeroon ja huolehtimaan tälle raukalle hakijaa. Hyvin kävi ja omistaja löytyi. Laitettiin koira mökin pihalla olevaan koiranhäkkiin odottelemaan isäntäänsä ja lähdettiin sitten maastoon.
Kyllä oli kauniit maisemat ja mikä keväinen tuoksu. Itikat eivät vielä haitanneet, käärmeitä itse näin kolme kappaletta koko päivän aikana. Vaelsin porukan matkassa vajaan 7 km, jolloin tultiin metsäautotien ylitykseen. Tässä vaiheessa tuohon mun loukaamaani polveen jo pisti sen verran ikävästi, että päätin juoksennella tietä myöten mökille. On se kummallinen tuo mun polveni, kun se ei kestä kävellä mutta juoksemisesta se ei juurikaan tule kipeäksi. Nytkin, kun lähdin juoksemaan, niin ei ollut sen kanssa enää mitään hätää. Matkaa mulla oli mökille reilu 4 km. Olipas mukavan mäkinen mökkitie, joten päätin sitten vielä käydä yhdellä pistolla ottamassa mäkivetoja. Mökille päästyäni mulla oli kertynyt kilometrejä 15 ja risat.
Aloinkin touhuta saunaa lämpimäksi ja kantaa vesiä saunalle. Ehdin vielä sytytellä grillin ja laitella vähän syötäviä pöytään ennen kuin toiset naiset tulivat vaellukselta. Olipas meillä maukas ulkoateri

a, kun jokainen oli tuonut jotain syötävää. Mahat pullollaan oli sitten kiva lähteä saunan löylyihin. Ja ajatella minä kävin NELJÄ kertaa pulahtamassa järvessä. Jos ei sinne flunssan poikanen jäänyt, niin jo on kumma. Saunan päälle keitettiin nuotiolla vielä kahvit ja nautittiin ne ihanan marjapiirakan kera. Nam.
Sitten pikkuhiljaa keräiltiin kamat ja lähdettiin ajeleen kotiin päin. Kiitos taasen ihanille kamuille ihanasta päivästä. Suosittelen Peuranpolkua lämpimästi muillekkin. Käyhän tutustuun  http://www.peuranpolku.fi/

 

 

Muutama tunti vaellettu, ei tunnu missään :)

Kuivajärveä

KY-Ky-ky-kylmää...

KOKKOLA CITY RUN

Eilen oltiinkin juoksemassa Kokkolassa City Run-tapahtumassa. Meiltä lähti Ppky Kalliosta oikein linja-auto lasti reippaita kuntoilijoita joko 7 km, 14 km, tai puolimaratonin matkalle.
Työpäivän jälkeen klo 16 starttasi auto Nivalan tk:n pihasta. Mentiin vielä Ylivieskan kautta ja siellä jouduttiin odottelemaan noin 10 min vielä yhtä lähtijää. Sittenpä alkoi mielessä painaa jo vähän kiirus, kun puolikkaan lähtö oli jo klo 18.15 ja muut lähti sitten vasta klo 19. Minähän olin tietenkin ilmoittautunut tuohon puolikkaalle.
Linja-auto vei meidät Urheilutalon eteen ja aikaa oli noin puoli tuntia mun lähtöön. Onneksi olin ollut kaukaa viisas ja laittanut jo juoksukamppeet valmiiksi päälle. Pikaisesti urheilutalolle vessakäynnille ja siellä vielä pienen mietinnän jälkeen vähensin yhden paidan alta pois, koska näytti että vettä ei kovin paljon sataisi. Ilmahan oli raitis, sateinen ja tuulinen. Vielä linja-autolle sen verran, että ehti ottaa lämmittelykerroksen päältä pois ja sitten juoksujalkaa torille numeroa ja paitaa hakemaan. Lappu rintaa ja loput tavarat säilytykseen. Enpä siinä kiireessä tullut lukeneeksi sen enempää kassissa ollutta ohjeistusta.

Torilla haastateltiin Toni Niemistä ja sitten joku alkoi lauleskelemaan. Itsellä ei tietenkään ollut tullut kelloa mukaan, joten piti mennä mutulla. Jaa, tuollahan näkyy olevan tuo lähtöpaikan ilmatäytteinen kaari, joten sinne. Ihmettelin siinä, että kyllä kello alkaa varmaan olla jo niin paljon että pitäis kohta päästä matkaan ja miten tässä on näin vähän numerollista väkeä. Onneksi siinä eräs nuorimies sanoi mulle; " Sulla näkyy olevan puolikkaan lähtönumero, että niiden lähtö on tuolta " samalla osoittaen sormella sinne kauaksi suoran päähän loivaan ylämäkeen." Minä; " Niinkö." Hän; "Siinäpä tulee sulle hyvä alkuverryttely, lähtevät kohta." Minä; No, voi hemmetti. ( Siis tyypillinen suomalainen Kiitos) Ja eikun juoksupyrähdys sinne sitten. Kun sinne pääsin, niin kuuluttaja ilmoitti, että 30 sekuntia vielä lähtöön. Niinpä, turhaahan sitä lähtöviivalla värjöttelee ;)

Juoksu pääsi käyntiin. Yritin siinä vielä juostessa katsella, että näkisinkö yleisön joukossa sen nuoren miehen joka niin ystävällisesti minua ohjasi, jotta olisin voinut esittää oikean kiitoksenkin. Mutta eipä silmäni häntä löytäneet.
Kyllä tuntui vaikealta juosta, kun ei yhtään kellosta tai kilometrivauhdeista tiennyt. Siinä vaiheessa, kun kädet alkoi puutua, tiesin että anaerobisen kynnys on ylitetty. Silloin löysäilin ja kohta huomasin, että voishan tässä varmaan juosta kovempaakin. Melkoista jojotusta taisi meno olla.
Juostavana oli kolme kierrosta. Kaksi kierrosta jaksoin hyvin, kolmas tuotti jo loppuvaiheessa vaikeuksia. Missään en nähnyt ajanottokelloa tai että olisi joku kuuluttanut väliaikoja. Torin ohi juostessa siellä oli joku musiikkiesitys menossa.  Maaliviivan ylitettyäni katsoin isolta näytöltä ajan 1.46.16. Olin aikaani tyytyväinen. Itsekseni matkan varrella ajattelin että jos sinne 1.50 tuntumaan pääsisin, toki viimeisen kierroksen hiipumisella ajattelin sen ajan jo menneen.

Torilla sitten työkavereita jututtamaan ja siinä selvisi, että linja-auto on siirretty linja-autoasemalle. No, voi itku. Nyt piti sitten lähteä juoksemaan sinne. Toin samalla sieltä myös työkaverin repun, kun hän oli vielä matkalla. Sitten takaisin torille ja siitä urheilutalolle pesulle. Onneksi yksi työkaveri oli omalla autolla liikkeellä, niin hänen kyytillä päästiin sitten takaisin linja-autoasemalle. Sitten mentiin koko Kallion porukalla Pedrinakseen syömään. Nam. Vatsat täynnä oli kiva lähteä paluumatkalle.  Ylivieskan kautta kotiin tulo vei aikaa sen verran, että klo oli lähempänä yhtä kun olin kotona menossa sänkyä kohti.
Kyllä porukassa oli kiva olla reissussa ja sai nauraa monet makoisat naurut, mutta ehkä sittenkin ensi vuonna, jos kyseiseen tapahtumaan menen, lähden omalla autolla.

VAPPUMAISTA

Sää, todellakin vappumainen. Juuri ja juuri tarkenee ulkona, jos koko ajan jotain tekee tai sitten on edelleen muutama kerros housuja ja paitoja, pipo ja toppasormikkaat käytössä. Eipä juuri kärsi mennä vaatetusta vähentelemään.
Tänään heti aamustapäivin suunnistin vanhimman tyttäreni kanssa Ylivieskaan mun äidille pihahommiin. Piha tuli rapsuteltua ja kukkapenkit laitettua kuosiinsa. Munkit ja sima maistui työrupeaman jälkeen tosi maukkailta.
Kotiin päästyä piti pukeutua lämpimästi pyöräilyä varten. Sillä tänään starttasi käyntiin Kilometrikisa, jossa Kipinä on ollut mukana jo parina vuonna aiemminkin. Tuosta leikkimielisestä kisasta löytyy tietoa netistä http://www.kilometrikisa.fi/.
Muutamalle kaupungin järjestämälle pyöräilykampanjan laatikolle kävin myös nimen heittämässä. Tämäkin kisailu alkoi tänään. Siinä kisataan kylien välillä eli mikä kylä kerää eniten suorituksia kesän aikana. Meidän kylä ei tuossa kisailussa ole ollut sieltä parhaasta päästä, mutta yritetään tänä vuonna vähän petrata sijoitusta ;)
Pyöräilykilometrejä kertyi 40. Varpaita paleli, kuinkas muten. Nuot pyöräilykengät ei ole tällaisella säällä meikäläiselle ollenkaan riittävän suojaavat. Mutta onneksi on tilauksessa kengän päälle tulevat suojukset. Kotona kävin sisällä pikaisesti vaihtamassa lenkkarit ja ottamassa pyöräilyhousut välistä pois. Ja sitten siitä juosten pururatalle, jossa yksi lenkki ja takaisin kotiin, jossa piti vielä käydä tien toisella puolella oleva urheilukentän rata testaamassa. Eli juoksua yhteensä 4,5 km, mutta eipäs palellut enää varpaita.
Viime kesänä harrrastin jonkin verran tuota, että kävin pyörällä polkemassa alle ja päälle heitin sitten muutaman kilometrin juoksulenkin. Näin säästelin jalkoja juoksun rasituksilta ja kuitenkin päällimmäiseksi jaloille jäi tunne juoksusta. Vähän niin kuin sellaista korvaavaa harjoittelua juoksijalle.
Huomenna ois sitten pitkän lenkin vuoro, kun viikonloppu menee jälleen Kälviällä kalevalaista jäsenkorjausta opiskellessa.

TESTIKYMPPI

Jee, testikymppi juostu ja oma enkka tuli. Koskaan en ole Karvoskylän raitilla näin kovaa päässyt. Muutama vuosi sitten olen Junganjärven kisoissa kympin juossut kovempaa. Eihän tälläkään ajalla voi rehvastella, mutta on se minulle hyvä suoritus. Kun mulla tahtoo olla melkein sama vauhti oli matka mikä hyvänsä. Eli kyllä pitäis näillä lyhyemmillä matkoilla ja coopperissa pystyä kovempaa kipittelemään. Siis siinäpä tavoitetta tulevalle kesälle - Cooper tuloksen parannus-
No, joka tapauksessa mulla meni nyt kympillä aikaa 46.12. Sää oli mitä parhain juoksusää ja seura myös. Tämän kertaisessa testijuoksussa oli kaikkiaan 7 juoksijaa, osa juoksi vitosen ja osa kympin. Melko reippaasti aloitettiin ja puolivälin aika oli 23.45, joten toinen puolikas tuli sitten 1.18 nopeammin vaikka hieman olin luullut vauhdin loppua kohti laskevan. Nyt on tuon lenkin päälle tehty loppuverryttelyt ja venyttelyt, tankattu ja käyty suihkussa, joten taitaa pihahommat odottaa.

NAISENERGIAA JA MÄKIVETOJA

Voi mahdoton, kun tänään oli kiva päivä. Aamusta jo aurinko paistoi enteillen hyvää päivää. Ensin pikasiivous sisällä, että ennättää nauttimaan aurinkoisesta päivästä ulos. Tekemättömiä töitä kyllä riittää niin ulkona kuin sisälläkin.
Harava käteen ja pihaa rappailemaan. Niinhän tuo oli pitkää kuivaa ruohikkoa pihan laitamilla ojanpientareilla, että jos olisin rohkeampi olisin tuikannut kulovalkean siihen, mutta enpä uskaltanut. Melkoiset kasat sain aikaiseksi ja aika kului kuin siivillä. Toki rapsuttelua vielä jäi huomisellekin, sillä pian huomasin että kello rientää ja Naisenergia-porukan tämän kuukauden kokoontuminen on vajaan tunnin kuluttua Haapajärvellä.  Kipin kapin sisälle vaihtamaan vaatteet ja vielä ehtii nauttimaan terassille kahvikupposen. Ai, että se sitten tuntuu niin keväiseltä, kun tuo kuovi kuikahtelee ja saa vetää keuhkot täyteen raitista ulkoilmaa terassin tuolilla löhöillen. Nam, onko ihanempaa kevään ääntä kuin tuo kuovi. Sillä siitä tietää, että pian on kesä. Mutta enpä siinä paljon ehtinyt nautiskennella kevään äänistä, kun piti kiirehtiä sinne Haapajärvelle. Otin Virven ja hänen tytön tuosta matkan varrelta kyytin ja sitten huristeltiin Pukkilahdentielle Ritvan luokse, jossa tämän kertainen kokoontuminen oli.
Kahdeksan naisen voimin lähdettiin Ritvan johdolla käveleen kohti Haagan pururataa. Ritva asuu reilun puolen kilometrin päässä radalta, joten melko pian oltiin siellä. Aluksi kierrettiin kertaalleen pururata ympäri, josta tuli reilut kolme kilometriä. Sitten katseltiin sopiva mäki, jossa otettiin mäkivetoja. Mäkivedot onnistuivat koko porukalta hyvin ja oltiin kovasti tyytyväisiä itseemme. Sitten hölkkäiltiin vielä sen verran, että saatiin reilu 10 km täyteen ja lähdettiin takaisin Ritvan luokse, missä lämmin sauna meitä odotti. Ritvan mies Raimo oli toiminut sauna-majurina ja lämmittänyt meille ulkosaunan. Kyllä me naiset nautittiin saunomisesta, jonka jälkeen juotiin vielä hyvät kahvit ja suunniteltiin tulevaa yhteistapahtumaa. Tämä onkin sitten toukokuussa Peuranpolku vaellus, joka lähtee Reisjärveltä jne. Jos on halukkaita naisisia mukaan, niin ottakaa minuun yhteyttä. Tuo päivä on la 17.5 ja siellä on yksi mökki ja sauna varattu meille siksi päiväksi, voipi siellä olla myös yötä. Toivotaan sinne vähintään yhtä aurinkoista päivää kuin tänäänkin oli.
Kiitos Ritvalle ja muille mukana olleille naisille tästä mukavasta illasta. Taas tuli virtaa paljon lisää. Joten eiköhän huomenna testikymppi tule juostua reippaasti alle oman enkan ;) (tai sitten ei)

PÄÄSIÄISEN AIKAAN

Olipas kiva Pääsiäisen aika. Pitkänä perjantaina oli tosiaankin tuo maraton Kauhajoella. Lauantaina saatiin ihanat pääsiäisvieraat, Tarja ja Olli-Pekka, taloon. Sen illan "trullittelut" jäivät hieman vähäiseksi vieraiden lisääntyessä. Mutta tosi hauska ilta vietettiin. Sunnuntaina sitten startattiin jo klo 11 kevään ensimmäiselle pyörälenkille. Olli saikin toimia koutsina neljälle naiselle Tapion jäädessä tarkkailemaan miten käy formuloissa. Ensi lenkiksi 28 km oli oikein sopiva. Ilalla sitten vierailtiin Koposperällä ja herkuteltiin talonväen tekemillä "suolaisilla".  Kiitos, hyvää oli. Tänään maanantaina ponkaistiin puolen päivän aikoihin tuonne aurinkoiseen säähän pyöräilemään. Tuuli ei nyt ollut ihan niin kovaa kuin oli eilen. Matkaksi tuli tänään 27 km. Eipä takamus viel ois paljon enempää kestänytkään ;) Jos nyt ilmat alkaa suosimaan, niin täytyy tuota pyöräilyä ottaa harjoitusohjelmaan jonkin verran, niin saapi jalat hieman erilaista harjoitusta. Työmatkapyöräily aina sillon tällön tekis terää. Siitä tulee kuitenkin mulle 30 km päivälle. Nyt soi puhelin ja iltavieraita pukkaa, joten jatkan toiste. Yritän tähän saada muutaman kuvan laitettua pyörälenkiltä ja eräästä laukusta, jonka sain valmiiksi loppuviikolla.



Kevään ensimmäiseltä pyörälenkiltä palattu.



Klipsilaukku.

Istuu se olallekkin.