Hektistä on elämä, kun ei meinaa ehtiä tännekkään edes pientä raapustusta tehdä.
Tämän kuun maraton tuli juostua viime lauantaina Oulussa Tervamaratonilla. Sää oli mitä parhain juoksusää. Lämpöä siinä 20 asteen paremmalla puolella ja sopivasti mereltä vilvoittavaa tuulta.
Pikkuisen juoksu jännitti mieltä, kun olin saanut oikeaan pohkeeseeni edellis viikon sunnuntaina pikku revähtymän. Ilmeisesti muutama vuosi sitten leikatussa jalassa taisi arpikudokset paukahdella, kun kävin vauhdikkaamman lenkin juokseen ja tietenkin huonolla lämmittelyllä. Tällä iällä pitäisi niin hyvin lämmitellä ja verrytellä ennen kovempi tehoista lenkkiä :). Leppuutin jalkaa koko viikon ja työkaverit vuorosiinsa sitä teippailivat ja sitten vielä hankin kunnon puristusluokkaa olevat kompressiosukat.
Alkukilometrit kuulostelin jalkaa ja pikkuhiljaa nostin juoksuvauhtia. Molemmat puolikkaat meni sitten loppujen lopuksi lähes samaan aikaan. 35 km jälkeen oli pieni vaikea hetki, mutta sain kuitenkin kilometrivauhdit pidettyä alle 6 min. Loppua kohden pystyin sitten taas kiristämään ja loppusuoralla irtosi vielä haasteellinen loppukirikin, jonka niukasti voitin. Ajaksi tuli tällä kertaa 3.54.54. Uskon kompressiosukista olleen apua tuossa pohjevaivassa, vaikka koko matkan oli tuntemuksia siinä, niin missään vaiheessa se ei estänyt juoksemista.
Tämä päivä onkin sitten kuljettu valmistujaisjuhlasta toiseen ja mässäilty kaikkia herkkuja. Huomen aamulla suunnataan kohti Helsinkiä ja siitä maratonlaivalla Tukholmaan. Nyt mennään sitten kannustamaan toisia Tukholman maratonille ja itse siinä samalla pikku lomalle. Sunnuntaina palataan siltä reissulta ja sitten aloitellaan taasen liikkuminen. Pitänee vähän tehdä jonkinlaista harjoitusohjelmaa ja ottaa jokin päätavoite tuohon syksyyn. Niin alkaahan ne Cooperin-testitkin ensi viikolla. Mutta kunto ei ole kyllä vielä siinä mallissa, että niitä enkkoja tulis, mutta siitäpä sitäkin on sitten hyvä lähteä parantelemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti