Eilen oltiinkin juoksemassa Kokkolassa City Run-tapahtumassa. Meiltä lähti Ppky Kalliosta oikein linja-auto lasti reippaita kuntoilijoita joko 7 km, 14 km, tai puolimaratonin matkalle.
Työpäivän jälkeen klo 16 starttasi auto Nivalan tk:n pihasta. Mentiin vielä Ylivieskan kautta ja siellä jouduttiin odottelemaan noin 10 min vielä yhtä lähtijää. Sittenpä alkoi mielessä painaa jo vähän kiirus, kun puolikkaan lähtö oli jo klo 18.15 ja muut lähti sitten vasta klo 19. Minähän olin tietenkin ilmoittautunut tuohon puolikkaalle.
Linja-auto vei meidät Urheilutalon eteen ja aikaa oli noin puoli tuntia mun lähtöön. Onneksi olin ollut kaukaa viisas ja laittanut jo juoksukamppeet valmiiksi päälle. Pikaisesti urheilutalolle vessakäynnille ja siellä vielä pienen mietinnän jälkeen vähensin yhden paidan alta pois, koska näytti että vettä ei kovin paljon sataisi. Ilmahan oli raitis, sateinen ja tuulinen. Vielä linja-autolle sen verran, että ehti ottaa lämmittelykerroksen päältä pois ja sitten juoksujalkaa torille numeroa ja paitaa hakemaan. Lappu rintaa ja loput tavarat säilytykseen. Enpä siinä kiireessä tullut lukeneeksi sen enempää kassissa ollutta ohjeistusta.
Torilla haastateltiin Toni Niemistä ja sitten joku alkoi lauleskelemaan. Itsellä ei tietenkään ollut tullut kelloa mukaan, joten piti mennä mutulla. Jaa, tuollahan näkyy olevan tuo lähtöpaikan ilmatäytteinen kaari, joten sinne. Ihmettelin siinä, että kyllä kello alkaa varmaan olla jo niin paljon että pitäis kohta päästä matkaan ja miten tässä on näin vähän numerollista väkeä. Onneksi siinä eräs nuorimies sanoi mulle; " Sulla näkyy olevan puolikkaan lähtönumero, että niiden lähtö on tuolta " samalla osoittaen sormella sinne kauaksi suoran päähän loivaan ylämäkeen." Minä; " Niinkö." Hän; "Siinäpä tulee sulle hyvä alkuverryttely, lähtevät kohta." Minä; No, voi hemmetti. ( Siis tyypillinen suomalainen Kiitos) Ja eikun juoksupyrähdys sinne sitten. Kun sinne pääsin, niin kuuluttaja ilmoitti, että 30 sekuntia vielä lähtöön. Niinpä, turhaahan sitä lähtöviivalla värjöttelee ;)
Juoksu pääsi käyntiin. Yritin siinä vielä juostessa katsella, että näkisinkö yleisön joukossa sen nuoren miehen joka niin ystävällisesti minua ohjasi, jotta olisin voinut esittää oikean kiitoksenkin. Mutta eipä silmäni häntä löytäneet.
Kyllä tuntui vaikealta juosta, kun ei yhtään kellosta tai kilometrivauhdeista tiennyt. Siinä vaiheessa, kun kädet alkoi puutua, tiesin että anaerobisen kynnys on ylitetty. Silloin löysäilin ja kohta huomasin, että voishan tässä varmaan juosta kovempaakin. Melkoista jojotusta taisi meno olla.
Juostavana oli kolme kierrosta. Kaksi kierrosta jaksoin hyvin, kolmas tuotti jo loppuvaiheessa vaikeuksia. Missään en nähnyt ajanottokelloa tai että olisi joku kuuluttanut väliaikoja. Torin ohi juostessa siellä oli joku musiikkiesitys menossa. Maaliviivan ylitettyäni katsoin isolta näytöltä ajan 1.46.16. Olin aikaani tyytyväinen. Itsekseni matkan varrella ajattelin että jos sinne 1.50 tuntumaan pääsisin, toki viimeisen kierroksen hiipumisella ajattelin sen ajan jo menneen.
Torilla sitten työkavereita jututtamaan ja siinä selvisi, että linja-auto on siirretty linja-autoasemalle. No, voi itku. Nyt piti sitten lähteä juoksemaan sinne. Toin samalla sieltä myös työkaverin repun, kun hän oli vielä matkalla. Sitten takaisin torille ja siitä urheilutalolle pesulle. Onneksi yksi työkaveri oli omalla autolla liikkeellä, niin hänen kyytillä päästiin sitten takaisin linja-autoasemalle. Sitten mentiin koko Kallion porukalla Pedrinakseen syömään. Nam. Vatsat täynnä oli kiva lähteä paluumatkalle. Ylivieskan kautta kotiin tulo vei aikaa sen verran, että klo oli lähempänä yhtä kun olin kotona menossa sänkyä kohti.
Kyllä porukassa oli kiva olla reissussa ja sai nauraa monet makoisat naurut, mutta ehkä sittenkin ensi vuonna, jos kyseiseen tapahtumaan menen, lähden omalla autolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti