LEPOKAUSI

Kankaanpään Maratonin jälkeen onkin sitten mulla alkanut ns. lepokausi ja tätä varmaan nyt jatkuu jonkin aikaa.
Nyt olen vain keskittynyt Sm-mitalin tuomiin kahvitteluihin ja lähinnä pitänyt itseni lämpimänä sisätiloissa. Takkatulilla lämmitellyt ja vain pari kertaa pienen lenkin käynyt kävelemässä. Venyttelyitä ja lihaskuntoa tehden, niitäkin minimi määrissä pysyen :)
Reilun viikon päästä olisi sitten seuraavan kuukauden maraton tiedossa. Tuonkin olen ajatellut juosta pitkää lenkkiä toteuttaen. Samoin kun joulukuun maratoninkin. Tämän vuoden "tosi juoksut" on nyt juostu ja seuraavaksi nautitaan juoksemisen riemusta. Samalla pitää alkaa suunnitteleen harjoittelua tulevalle vuodelle, luoda tavoitteet ja miettiä kilpailu ajankohdat. Täytyis varmaan ilmottautua  piakkoin Tukholman maratonille, niin tulis sit käytyä paremmin lenkillä ku tietää mitä varten harjottelee.
Sauvakävelylenkin jos lauantaina kävis ja sunnuntaina suuntais sitten yhteislenkille juosten.

KANKAANPÄÄ JA SM MARATON

Nyt on sitten aika raapustaa kuluneesta viikonlopusta raporttia. Eli Kankaanpään Maraton ja samalla Aikuisurheiluliiton Sm maraton juostiin lauantaina. Kipinältä oli Sm maratonilla joukkue N50 sarjassa.

Perjantaina iltapäivällä lähdettiin ajeleen kohti Kankaanpäätä ja kuskimme suoriutui matkasta reippaasti, joten oltiin jo ennen ilta seitsemää hotellilla. Pikkuisen käytiin Kipinän naisten, Hilkan ja Leilan, kanssa iltalenkkiä hölkytteleen ja matkustamisesta puutuneita jalkoja verrytteleen. Kipinän miehet, Arto ja Tapio, sen sijaan verryttelivät ajosta puutuneita käsiään biljardin merkeissä.

Hyvin nukutun yön jälkeen aamupala maistui. Kankaanpään maratonin yhteydessä juostiin myös kymppi ja puolimaraton. Nämät starttasivat jo aiemmin ja maratonin lähtö oli vasta 12.30. Kopolan Arto juoksi kympin sen verran rivakkaan tahtiin, että hyvin ehti vaimoaan maratonille kannustamaan.  Palolan Lasse veti heti ensimmäisen virallisen puolikkaan loistoaikaan 1.35.27 ja tulikin juuri sopivasti maaliin, kun me naiset oltiin asettautumassa lähtöviivalle.

Juoksua olin alustavasti suunnitellut niin, että tämän kesän parasta aikaa pitää ehdottomasti lähteä tavoittelemaan ja ihan kilpailumielellä olin. Ja tietenkin panoksia lisäsi tuo joukkueosallistuminen.
Heti alusta alkaen aloin pitämään reippaampaa vauhtia ja arvelin, että pari ensimmäistä kierrosta jos malttais mennä noin 5.15 km-vauhdilla ja yrittäis sitten taas toiselle puolikkaalle parantaa vielä hitusen tahtia. Mutta kuinkas kävikään.
Juoksu oli neljänä lenkkinä. Näistähän minä tykkään. Eli vauhti nousi jo pikkuisen toisella kierroksella ja vissiin kolmaskin meni vielä nousujohteisesti. Mutta sitten se viimeinen kierros. Siellä sain vauhdin pidettyä vielä alkumatkasta tasaisena. Sitten vain meno hyytyi pikkuhiljaa. Viimeiset 6 km oli rankkoja ja tavoite oli enää, että km-vauhti pysyis alle 5.30. Ja nippa nappa se siinä pysyi. kolmanneksi viimeinen km taisi mennä harmittavasti 5.32. Taasen vasemman jalan varpaat kramppas loppukilomerteillä. Ei nyt onneksi kuitenkaan niin pahoin, että kävellä olisi pitänyt. Ne sai varpaita kipsistelemällä ja hiukan juoksuaskelta muuttamalla aina palautumaan.
Juoksusää oli minulle ehdottomasti liian kylmä. Siinä nollan pintaan, mutta ei onneksi tuullut kuin loppumatkasta ja sitten alkoi jo sadella luntakin. Välillä tuntui tulevan sellaisia kintaan kokoisia koko silmän tukkivia hiutaleita, niin että näkökenttä sumeni. Mutta niin vaan se maali lopulta tuli vastaan ajassa 3.40.14.
Pukuhuoneessa kramppasi niin etureittä, että eipä meinannut trikoita ja sukkia saada millään pois jaloista. Palvelijan ois tarvinnut avuksi. No, siitäkin selvisin ennen iltaa.

Joukkueemme juoksi loistavasti. Hilkka aikaan 3.51.48 ja Leila 4.28.20, joten näillä yhteistuloksilla me saavutimme SM KULTAA sarjassa Naiset 50!!!



Mitalit saatu kaulaan.

Hienot on mitalit :)

KAUNISTO

Eilen oli Haapajärvellä se Kauniston Maraton, jossa itse juoksin 7 km. Viikon päästä Kankaanpäässä olisi Aikuisurheiluliiton Sm-kisat, jossa olisi sitten seuraava maraton juostavana, joten nyt oli hyvä tyytyä vain tuohon lyhyeen matkaan. Mutta olihan tuota juoksemista tuossakin :)
Sää sattui oikein sopiva, happirikas aamuisen sateen jälkeen ja ihan tuuleton keli. Seiskalla juoksijoita mielestäni aika vähän edellisiin vuosiin verrattuna, mutta vastaavasti maratonilla runsas osanottaja joukko.
Olin suunnitellut juoksua 4.30 km-vauhdilla niin pitkään kuin vain jaksaa. Jaksamista tuolla vauhdilla riitti vaivaiset 4 km ja viidennellä vauhti jo hiipui. Maalissa loppuaika oli 31.51 eli vauhti oli hiipunut 21 sek 3 km aikana. Voi, voi. Ja niin otti voimille tuo juoksu, että kotonakin vielä huokailin ja sanoin avokille että ei kait mua ole väsyttänyt maratonin jälkeenkään näin paljon ku nyt. Niin, sijoitus oli N50 sarjassa olleista neljästä juoksijasta eka.

No, tänään sitten kävin palautteleen kävellen ja hölkäten noin 10 km lenkin. Nauttien syksyisestä säästä riittävässä vaatetuksessa ja uusia lenkkipolkuja katsellen. Totesin siellä, että kyllä mulla vaan on hyvät lenkkimaastot kunhan niitä osaa hyödyntää. Tuossa Karvoskylän pururadan/valaistunladun reitilläkin on niin vaihtelevaa maastoa. Varsinkin, kun siinä kulkee niitä vanhoja latupohjia pitkin, niin saa kunnon nousujakin reitille. Mittailin siihen itselleni 2 km reitin, johon sain sisälletettyä useamman nousun. Tuota täytyy alkaa kiertään, niin saa vaihtelevuutta lenkkeihin. Kyllä palautuminen eilisestä juoksusta ottaa koville, sillä vieläkin on sellainen hoh-hoijaa olo ja jalkoja väsyttää. Vai kaipaavatko ne vaan hierontaa? Onneksi mulla on sellainen jo tiedossa tulevalle viikolle.

JOKIPENKALLA

Tänään sitten sain kuin sainkin aikaiseksi sen pitkän lenkin. Kotoa läksin juoksentelemaan yksi pieni, 2 dl vesipullo matkassa vailla minkäänlaista reittisuunnitelmaa. Pihalla katsoin, että mistä päin tuulee, niin sinne suuntaan en ainakaan aluksi lähde. Ensin pitää saada itsensä lämpimäksi, niin sitten tarkenee juosta vaikka vasta tuuleenkin.
Nivalaan päin lähdin ja Rutkun niittytielle käännyin. Sitähän saikin juosta todella pitkän suoran verran, että pääsi jokipenkalle. Jokipenkalla olikin  mukava tasainen tie juosta. Tätä juoksentelin Nivalaan päin ja aina välillä katsoin erkanevia teitä, että meniskö tuosta tai sitte tuosta. Enpä poikennu minnekkään vaan juoksin penkkatietä pitkin Aittoperän sillalle. Siitä sitten maanteitse Haapaperän ja Kytöpuhdon kautta takaisin Karvoskylälle.
Pikkuisen alkoi jo pimeäkin tulla, mutta niitä karhuja uhmaten kiersin kuitenkin vielä Piimätien kautta ja muutenkin mutkitellen kotia kohti. Ajatus oli käydä vielä yksi pistotie juoksemassa, mutta enpä sitten sinne enää uskaltanut vaan käännyin metsän reunasta takaisin. Kotipihalla Garmin näytti reilua 23 km. Minulle ihan hyvä lenkki. Vesipullo tuli yhtä täynnä kotiin, kuin se oli lähtiessäkin sillä enhän ollut sitä koko matkalla muistanut. Ja ei kyllä ollut janottanutkaan. Sormia paleli vaikka oli villahanskat kädessä, tuuli vissiin meni niistä niin läpi. Pitänee siirtyä kinttaisiin :) Säärystimet oli jo käytössä.

TUULETTUMASSA

Jahas, sitä on taas viikonloppu lähes mennyttä. Viimeisimmät treenit onkin olleet perjantaille soutuvedot, lauantaina pikku lenkki 7km tv reipasta ja siihen yksi 2 km kovempi rypistys väliin ja tänään 2 tunnin kävelylenkki Oulussa Pilpasuon luontopoluilla (jos nyt oikein muistan tuon paikan). Mutta mukava reitti, välillä pitkospuita tipsutellen ja välillä mäntykangasta kiertelevillä poluilla sekä metsäautotiellä kulkien.
Eilen tosiaankin ehdin vain lyhyen lenkin tekemään vaikka olin suunnitellut pitkää. Oli vaan niin paljon kotihommia rästissä, et piti niitäkin välillä tehdä alta pois. Tälle viikonlopulle ois voinut heittää yhden pitkän juoksulenkin, mutta se nyt sitten jäi tekemättä. Pitää katsoa kannattaisko sitä vielä tiistaina tehdä, kun lauantaina meinasin Kaunistolla juosta 7 km kisan. 
Lauantaina iltapäivällä ajelin Ouluun kavereiden luokse ja illan päälle lähdettiin isommalla porukalla Tyrnävälle Souvareita kuunteleen. Siellähän on ne maankuulut naistentanssit. Huh., mitä menoa. Eihän tällainen hidas maratoonari ehtinyt ku yhden askeleen ottaa miehiin päin, niin kaikki miehet oli viety jo lattialle nenän edestä. Yritin jos jonkinlaista lähestymistä eri suunnista, mutta hidas mikä hidas. Sitten jäin siihen kahvilan oven suuhun "kytikselle", niin jopas alkoi ehtimään. Kyllä se käy liikunnasta tuo tanssiminen, kun ahkerasti tanssii monta tuntia. Niin tuli tanssittua jenkat sekä polokatkin ja siinä tuli tuuletettua koko viikon "ressit" taivaan tuuliin. Pitäis vaan käydä vähän useammin tanssimassa, että pysyis tanssitaito jonkinlaisessa tuntumassa. Niin oli vaikeen tuntosta hidasvalssikin, että melkein piti hengittämättä koko kappale mennä. Se on niin kauniin näköistä, kun joku taitavasti sitä menee, mutta mulle niin äärettömän vaikeaa, opinko koskaan :(
Nyt kun on päätä tuuletettu, niin taas uusi viikko alkakoon ja uudet reenit...

SYKSYISTÄ

Kovasti tuntuu ilma syksyiseltä ja ihan "pelottaa", et millon se tekee talven. Niin on mulle  vaikeeta lähteä tuonne viileään säähän ja pimeneviin iltoihin lenkkeileen, että ei oo tosikaan. Tänään sitten sain itseni houkuteltua juoksulenkille. Edellisestä juoksulenkistä olikin kulunut taas liian kauan eli sunnuntaina toista viikkoa sitten. Kyllä tässä pitäis jotenkin saada itseä niskasta kiinni, eikä antaa sään vaikuttaa. Mutta ku, mutta ku... Ensinnäkin tulee jo niin aikasten pimiä, että joutuu lähteen jonnekkin valoihin juokseen tai sitten pitää laitta otsalamppu, jos täällä kotona päin meinaa juosta. Ja toiseksi sitten on vielä ne karhutkin joita on ollut täällä liikkeellä, niin varmaan ne mua tuolla pimeässä Piimätiellä vaanivat :( Hui! Mutta joka tapauksessa tänään tunnin lenkki Haapaperän valoissa.
Toki on kuitenkin tullut hieman kuntosalia ja jumppaa harrastettua, niin ja sisäsoutua myös. On se onni, että löytyy noita sisälajeja silloin kun oikein viluttaa, eikä ole pakko kotoa liikahtaa mihinkään.

Tänään töissä pääsin osalliseksi yhteen mukavaan tiimiin, kun työkaveri oli haastettu liikunnalliseen koitokseen ja hän tarvitsi siihen neljä joukkuejäsentä itsensä lisäksi. Eli hänet oli joukkueineen haastettu ensi vuoden elokuussa juostavalle puolimaratonille, siis tuolle 21,1 km matkalle. Ja ajatella että hän valitsi kaikkien joukosta juuri meidät, lähimmät työkaverit, joten eihän me voitu kieltäytyäkkään tuosta kunniasta. Pieniä paineitahan se aiheutti heti heille, jotka eivät koskaan kyseistä matkaa olleet suorittaneet. Ja niinpä päätimme testata tiimiläisten lähtötason heti alkajaisiksi. Elikkäs sitä sitten juostaan Cooperin testi ensi viikon perjantaina. Minä lupauduin heille kellottajaksi ja tsemppariksi. Onpas meille tulossa mukava ja liikunnallinen vuosi, jonka tiimoilta varmaan hauskaa riittää.

MAAILMANNIITTY

Maailmanniityntie....se kuulostaa minusta niin kauniilta ja kiehtovalta. Ensimmäisen kerran tuo tienviitta osui silmiini varmaan noin kolme vuotta sitten keväällä eräällä juoksulenkillä. En sille tielle heti rohjennut poiketa, kun en tiennyt minne se vie ja olin oman lenkkini suunnitellut hiukan toisin. Kotona sitten katselin kansalaisen karttapaikalta, että mihin tuo tie viekään ja pääsiskö sieltä lenkkiä heittään. Seuraavalle lenkille lähdinkin sitten sinne. Tuolloin oli juuri paras ja vihrein alkukesän aika, joten maisema oli todella kaunis. Suuret peltoaukeat avautuivat edessäni ja aina metsäsaarekkeen kulman takaa se jatkui ja jatkui vaan. Enpä yhtään ihmetellyt miksi tiellä oli nimenä Maailmanniityntie. Mielessä alkoi soida laulu "Maailman pihamaat suuret ja loistokkaat"

Tällä viikolla kävin sitten syksysisemmän lenkin tuolla samaisella suunnalla, taisi olla tiistai päivä.
Laittelen tuossa kuvia siltä reissulta. Sain siitä 19 km lenkin, kun tulin Koskenperän kautta kotiin. Tällä viikolla onkin sitten tullut kolmena päivänä pyöräilyä ja yksi jumppailta sekä pari juoksulenkkiä. Yhden päivän harjoitus oli yhdistetty pyöräily- ja juoksuharjoitus. Alle 20 km pyörällä ja sitten päälle juoksuvedot, niin ei tarvitse juosten niin paljon lämmittelyä ;)

Mutta kyllä se tuo syksy alkoi näkyä jo niin nopeasti pimenevinä iltoina. Eilen illallakin pyörälenkiltä palatessa yhtäkkiä
huomasin, että ilta hämärtyy ja eihän mulla ole pyörässä mitään valoja. Piti polkea jalat maitohapoille, että ehti pois autojen seasta ennen pimeää.