Tänään sitten sain kuin sainkin aikaiseksi sen pitkän lenkin. Kotoa läksin juoksentelemaan yksi pieni, 2 dl vesipullo matkassa vailla minkäänlaista reittisuunnitelmaa. Pihalla katsoin, että mistä päin tuulee, niin sinne suuntaan en ainakaan aluksi lähde. Ensin pitää saada itsensä lämpimäksi, niin sitten tarkenee juosta vaikka vasta tuuleenkin.
Nivalaan päin lähdin ja Rutkun niittytielle käännyin. Sitähän saikin juosta todella pitkän suoran verran, että pääsi jokipenkalle. Jokipenkalla olikin mukava tasainen tie juosta. Tätä juoksentelin Nivalaan päin ja aina välillä katsoin erkanevia teitä, että meniskö tuosta tai sitte tuosta. Enpä poikennu minnekkään vaan juoksin penkkatietä pitkin Aittoperän sillalle. Siitä sitten maanteitse Haapaperän ja Kytöpuhdon kautta takaisin Karvoskylälle.
Pikkuisen alkoi jo pimeäkin tulla, mutta niitä karhuja uhmaten kiersin kuitenkin vielä Piimätien kautta ja muutenkin mutkitellen kotia kohti. Ajatus oli käydä vielä yksi pistotie juoksemassa, mutta enpä sitten sinne enää uskaltanut vaan käännyin metsän reunasta takaisin. Kotipihalla Garmin näytti reilua 23 km. Minulle ihan hyvä lenkki. Vesipullo tuli yhtä täynnä kotiin, kuin se oli lähtiessäkin sillä enhän ollut sitä koko matkalla muistanut. Ja ei kyllä ollut janottanutkaan. Sormia paleli vaikka oli villahanskat kädessä, tuuli vissiin meni niistä niin läpi. Pitänee siirtyä kinttaisiin :) Säärystimet oli jo käytössä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti