SYKSYISTÄ

Kovasti tuntuu ilma syksyiseltä ja ihan "pelottaa", et millon se tekee talven. Niin on mulle  vaikeeta lähteä tuonne viileään säähän ja pimeneviin iltoihin lenkkeileen, että ei oo tosikaan. Tänään sitten sain itseni houkuteltua juoksulenkille. Edellisestä juoksulenkistä olikin kulunut taas liian kauan eli sunnuntaina toista viikkoa sitten. Kyllä tässä pitäis jotenkin saada itseä niskasta kiinni, eikä antaa sään vaikuttaa. Mutta ku, mutta ku... Ensinnäkin tulee jo niin aikasten pimiä, että joutuu lähteen jonnekkin valoihin juokseen tai sitten pitää laitta otsalamppu, jos täällä kotona päin meinaa juosta. Ja toiseksi sitten on vielä ne karhutkin joita on ollut täällä liikkeellä, niin varmaan ne mua tuolla pimeässä Piimätiellä vaanivat :( Hui! Mutta joka tapauksessa tänään tunnin lenkki Haapaperän valoissa.
Toki on kuitenkin tullut hieman kuntosalia ja jumppaa harrastettua, niin ja sisäsoutua myös. On se onni, että löytyy noita sisälajeja silloin kun oikein viluttaa, eikä ole pakko kotoa liikahtaa mihinkään.

Tänään töissä pääsin osalliseksi yhteen mukavaan tiimiin, kun työkaveri oli haastettu liikunnalliseen koitokseen ja hän tarvitsi siihen neljä joukkuejäsentä itsensä lisäksi. Eli hänet oli joukkueineen haastettu ensi vuoden elokuussa juostavalle puolimaratonille, siis tuolle 21,1 km matkalle. Ja ajatella että hän valitsi kaikkien joukosta juuri meidät, lähimmät työkaverit, joten eihän me voitu kieltäytyäkkään tuosta kunniasta. Pieniä paineitahan se aiheutti heti heille, jotka eivät koskaan kyseistä matkaa olleet suorittaneet. Ja niinpä päätimme testata tiimiläisten lähtötason heti alkajaisiksi. Elikkäs sitä sitten juostaan Cooperin testi ensi viikon perjantaina. Minä lupauduin heille kellottajaksi ja tsemppariksi. Onpas meille tulossa mukava ja liikunnallinen vuosi, jonka tiimoilta varmaan hauskaa riittää.