Kulunut viikko onkin ollut palauttelua kahdesta perättäisestä maratonista. Nuot viikon välein juostut maratonit saivat jalkani melko kankeiksi. Kävely oli hiukkasen vaappuvaa, kun lonkat eivät olleet oikein notkeimmillaan. Siksipä palauttelu pyöräillen on sopinut viikon ohjelmaan hyvin. Kolmena päivänä kävin noin 20 km/pv pyöräileen. Torstaina ja lauantaina sitten jo muutaman kilometrin juoksenteleen.
Tänä aamuna sitten tekikin mieli lähteä Oulaisiin Ruskahölkälle, kun ajatuksena oli että saisi väliin vauhdikkaampaakin juoksua. Mun sarjan matkana oli 7 km, joka on tällaiselle maratoniin tottuneelle juoksijalle kuin pikamatka. Mutta just tällaista juoksua kaipaakin, kun yksin lenkillä juostuna ei tahdo tulla otettua riittävän tehokkaita harjoituksia.
Olihan se raskas juoksu, kun maastoakin siellä hiukkasen löytyy. Lähtö tapahtui Honkamajalta. Aluksi oli pitkä alamäki soratiellä ja heti kohta alkoi asfalttiosuus ja loiva pitkä nousu. Aloittelin tuon alun vähän tarkoituksella voimia säästellen, joten näin kuinka oman sarjani pari kilpasiskoa otti minuun kokoajan pientä eroa. Pitkän nousun alkupuolella sain heistä toisen kiinni ja ohitettua. Sitten oli juostu jo kolme kilometriä ja reitti kääntyi jälleen soratielle, mitä olikin sitten loppu matka. Tuossa vaiheessa pystyin kiristämään vauhtia ja sain pian myös toisenkin kilpasiskon kiinni. Pikkuhiljaa kuulin takana tulevat askeleet yhä kauempana ja kauempana. Niittyjen läpi juostiin takaisin kohti Honkamajaa. Loppumatka tuntui olevan nousevaa ja vielä se viimeinen uuvuttava nousu sitä samaa mäkeä, jota oli alussa lasketeltu alas. Siinä vauhti tuntui hyytyvän ja väri pakenevan kasvoilta ;) Maaliviivan ylitettyä olin tullut N50 sarjan ykköseksi ajalla 31.52.
Kaikkinensa olin erittäin tyytyväinen juoksuuni vaikka ei se helppoa ollut. Mutta eihän se saa ollakkaan, jos kilpaa juostaan... Samalla olin positiivisesti yllättynyt palautumisestani. Ilmeisesti kuulun niihin, jotka palautuvat suhteellisen nopeasti rasituksesta. Vaikka vasta viikon päivät oli kulunut edellisestä maratonistani, niin pystyin parantamaan viime vuotista Ruskahölkän aikaa lähes minuutin (57 sek).
Pitää koittaa tässä käydä syksyn aikana vielä ainakin Haapajärvellä Kaunistolla juoksemassa 7 km kisa. Se ehtii ainakin olla ennen seuraavaa maratonia. On se jotenkin erilainen tunne tuollaisen lyhemmän matkan jälkeinen maaliin tulo verrattuna maratonin maaliin tuloon. Molemmat omalla tavallaan tuntuvat rankalta, toisessa elimistö/hengitys kovilla ja toisessa lihaksisto/kroppa, ainakin mulla menee näin.
sunnuntai 14. syyskuuta 2014
lauantai 6. syyskuuta 2014
VAASA MARATON
Syyskuun maraton takana päin. Käytiin Leilan kanssa Vaasassa niin, että lähdettiin ajeleen meiltä jotain 7.40 pintaan ja illalla ajeltiin takaisin.
Aamulla ylös noustessa oli vielä melko viileää vaikka olikin luvattu lämmintä päivää. Pilvistä ja sumuista oli vielä loppumatkastakin. Auton lämpömittari näytti 13 astetta kun oltiin perillä ja edelleen oli pilvistä. Ehdittiin siellä pukuhuoneen penkillä vähän oikoa itseämme ennen starttia. Matkaan meidät lähetettiin klo 13.
Heti ensimmäisen kierroksen alkupuolella alkoi aurinko paistella ja ilma lämpeni, pientä tuulta oli, niin kuin vissiin Vaasassa aina on. Ensimmäinen kierros meni jotain 59 min päälle.
Muiden kierrosten väliajat jäi katsomatta, mutta kilometri aikojen mukaan vauhti ois ollut kiihtyvä joka kierroksella. Viimeinen kierros on vähän epäselvä, miten siinä kävi. En ole vielä purkanut väliaikoja mittarista. Täytyy huomenna tarkastella vähän paremmin.
Aluksi piti vähän kuulostella jalkoja, miten alkavat pelittämään. Suhteellisen hyvin kuitenkin matka lähti taittumaan. Polvikipu ei muistutellut koko matkalla. Lonkat ja reiden yläosat läheltä nivusta kyllä muistuttelivat kovinkin vielä viime lauantain maratonista. Varsinkin kolmannen kierroksen puolen välin paikkeilla alkoi olla alamäkijuoksu melkoisen kankeaa.
Tykkäsin kovasti Vaasan reitistä. Ei ollut mitään kovin pitkiä suoria ja maasto vaihteli sopivasti. Melko paljon oli käännöksiä ja osa aika jyrkkiä. Samoin tunnelin alituksia oli muutama. Ja näissä oli loppumatkasta minun paha juosta kankeitten reisien johdosta. Siksipä tuntui ikävältä, kun jalka kengän sisällä liukui ja varpaat tökki kengän kärkeen kiinni. Olivat sen verran jyrkkiä nuot tunneliin menot. Uskonpa saaneeni pari mustaa varpaan kynttä tuosta syystä (ainakin ovat melkoisen hellän tuntuiset nyt)
No lopputulos oli 3.51.35, josta oon tosi tyytytyväinen. En ollut uskonut palautuneeni näin hyvin. 4.41.53 oli Leilan loppuaika tämän päivän juoksussa. Molemmat saatiin pokata ykköspokaalit sarjoissamme. Paljon oli siellä arvontapalkintoja, jopa autosta pitäen. Mutta eipä osunut arpaonni tänään kohdallemme, joten saatiin huristella vielä kahdestaan takaisinkin :) Ei kun uusia haateita kohti.
Mutta nyt taidan lähteä Nukkumatin unilaivaan. Pikkuisen ois sellaien tunne.
Aamulla ylös noustessa oli vielä melko viileää vaikka olikin luvattu lämmintä päivää. Pilvistä ja sumuista oli vielä loppumatkastakin. Auton lämpömittari näytti 13 astetta kun oltiin perillä ja edelleen oli pilvistä. Ehdittiin siellä pukuhuoneen penkillä vähän oikoa itseämme ennen starttia. Matkaan meidät lähetettiin klo 13.
Heti ensimmäisen kierroksen alkupuolella alkoi aurinko paistella ja ilma lämpeni, pientä tuulta oli, niin kuin vissiin Vaasassa aina on. Ensimmäinen kierros meni jotain 59 min päälle.
Muiden kierrosten väliajat jäi katsomatta, mutta kilometri aikojen mukaan vauhti ois ollut kiihtyvä joka kierroksella. Viimeinen kierros on vähän epäselvä, miten siinä kävi. En ole vielä purkanut väliaikoja mittarista. Täytyy huomenna tarkastella vähän paremmin.
Aluksi piti vähän kuulostella jalkoja, miten alkavat pelittämään. Suhteellisen hyvin kuitenkin matka lähti taittumaan. Polvikipu ei muistutellut koko matkalla. Lonkat ja reiden yläosat läheltä nivusta kyllä muistuttelivat kovinkin vielä viime lauantain maratonista. Varsinkin kolmannen kierroksen puolen välin paikkeilla alkoi olla alamäkijuoksu melkoisen kankeaa.
Tykkäsin kovasti Vaasan reitistä. Ei ollut mitään kovin pitkiä suoria ja maasto vaihteli sopivasti. Melko paljon oli käännöksiä ja osa aika jyrkkiä. Samoin tunnelin alituksia oli muutama. Ja näissä oli loppumatkasta minun paha juosta kankeitten reisien johdosta. Siksipä tuntui ikävältä, kun jalka kengän sisällä liukui ja varpaat tökki kengän kärkeen kiinni. Olivat sen verran jyrkkiä nuot tunneliin menot. Uskonpa saaneeni pari mustaa varpaan kynttä tuosta syystä (ainakin ovat melkoisen hellän tuntuiset nyt)
No lopputulos oli 3.51.35, josta oon tosi tyytytyväinen. En ollut uskonut palautuneeni näin hyvin. 4.41.53 oli Leilan loppuaika tämän päivän juoksussa. Molemmat saatiin pokata ykköspokaalit sarjoissamme. Paljon oli siellä arvontapalkintoja, jopa autosta pitäen. Mutta eipä osunut arpaonni tänään kohdallemme, joten saatiin huristella vielä kahdestaan takaisinkin :) Ei kun uusia haateita kohti.
Mutta nyt taidan lähteä Nukkumatin unilaivaan. Pikkuisen ois sellaien tunne.
keskiviikko 3. syyskuuta 2014
KAHVAKUULAILUA
Varma syksyn merkki on se, kun kaikenlaiset jumpat pyörähtävät käyntiin.
Tänään alkoi Jokilatvan opiston kahvakuula treeni, jonne minäkin itseni sain raahattua. Tarjolla oli kahvakuulaa naisille, joka oli heti ilmoittautumis ajan alkaessa täysi ja sitten toinen jumppa oli kahva kuulaa miehille ja naisille. Siihen jumppaan sopi, joten sinne sitten minäkin ilmottauduin. Jumppaan oli uskaltautunut miehiäkin yksi. Oisko viitisentoista meitä ollut kaikkiaan Toki mukaan mahtuu vielä, vapaita paikkoja on.
Tekniikoita käytiin läpi ekalla kerralla ja pikku treeni otettiin lopuksi. Samoin vielä ensi kerrallakin on tekniikoiden kertausta. En vielä oikein vakuuttunut siitä, että onko tuo mun laji. Taitaa olla ranteet ihan mustana huomenna sillä niin kolisi kuula käsivarsia vasten. Ranteeseen joutuu jotku pehmusteet värkkään, ku ei ole nuilla kohdin pehmustetta omasta takaa. Mutta muuten tuntuu siltä, että taisipa vaikuttaa sinne minne pitikin eli tuonne keskivartalon ja jalkojen lihaksille enimmäkseen.
Kävin ennen jumppaa hölkkäileen kevyesi 8 km, että juoksulihaksetkin taas heräävät henkiin. Ikävästi alkumatkasta, varmaan kolmisen kilometriä, tuo polvi muistutteli vielä kivuillaan. Oisko sitten lämmennyt ja loppumatka tuli lähes kivuttomasti.
Tänään alkoi Jokilatvan opiston kahvakuula treeni, jonne minäkin itseni sain raahattua. Tarjolla oli kahvakuulaa naisille, joka oli heti ilmoittautumis ajan alkaessa täysi ja sitten toinen jumppa oli kahva kuulaa miehille ja naisille. Siihen jumppaan sopi, joten sinne sitten minäkin ilmottauduin. Jumppaan oli uskaltautunut miehiäkin yksi. Oisko viitisentoista meitä ollut kaikkiaan Toki mukaan mahtuu vielä, vapaita paikkoja on.
Tekniikoita käytiin läpi ekalla kerralla ja pikku treeni otettiin lopuksi. Samoin vielä ensi kerrallakin on tekniikoiden kertausta. En vielä oikein vakuuttunut siitä, että onko tuo mun laji. Taitaa olla ranteet ihan mustana huomenna sillä niin kolisi kuula käsivarsia vasten. Ranteeseen joutuu jotku pehmusteet värkkään, ku ei ole nuilla kohdin pehmustetta omasta takaa. Mutta muuten tuntuu siltä, että taisipa vaikuttaa sinne minne pitikin eli tuonne keskivartalon ja jalkojen lihaksille enimmäkseen.
Kävin ennen jumppaa hölkkäileen kevyesi 8 km, että juoksulihaksetkin taas heräävät henkiin. Ikävästi alkumatkasta, varmaan kolmisen kilometriä, tuo polvi muistutteli vielä kivuillaan. Oisko sitten lämmennyt ja loppumatka tuli lähes kivuttomasti.
sunnuntai 31. elokuuta 2014
VENETSIALAISMARATON
Eilen se sitten juostiin tämän kuukauden maraton. Meinasi vaan jäädä viime tinkaan. Eipä sitten ois ollut paljon enää vaihtoehtoja, jos tuo olisi jäänyt kesken. Mutta onneksi kaikki meni kuitenkin loppujen lopuksi hyvin ja maaliin asti pääsin.
Maraton starttasi klo 11 ja oisko lämpöasteita ollut siinä vaiheessa noin 13-14 astetta. Kotoa siinä 8.30 lähtiessä mittari näytti vielä reilusti alle 10 astetta, mutta matkalla Kokkolaan se pikkuhiljaa nousi. Pilvistä oli ja tuulta noin 4 m/s. Eli tuo kelihän tiesi minulle juoksemista pitkissä trikoissa ja pitkähihaisessa urheilupaidassa. Ja tuo varustus osottautui juuri sopivaksi. Nimittäin sen verran tuuli pitkillä suorilla vastaan, että lyhythihaisessa olisin kärsinyt kylmästä.
Ekan kierroksen aloittelin taasen varovaisesti ja varsinkin nyt, kun oli tunne että miten sitä jaksaa juosta kun olin niin huonosti juoksulenkkejä viime kuukauden aikana tehnyt. Noin viiden kilometrin jälkeen alkoi pistämään tuohon mun vasempaan polveen, jonka oon pari vuotta sitten loukannut. Se ei tuntunut menevän ohi, mutta sillä kärsi juosta kun sitä piti pienessä koukussa koko ajan. Ja sitten se jopa hieman helpotti ensimmäisen kierroksen täyttyessä. Juostavana oli neljä lenkkiä eli kierros sen reilun 10,5 km.
Toisen kierroksen alkupuolella polvikipu alkoi tuntua aina vaan häijymmältä ja pikkuisen alkoi hirvittämään, että kuin tässä käy. Mietein jo, että jos kipu vielä yltyy, niin tällä ei kyllä juosta ja pystyykö edes kävelemään. Yritin juosta vielä koukkuisemmalla polvella, mutta se meni sitten jo ihan nilkuttamiseksi. Eipä muuta kuin pysähdyin ja "jäsenkorjasin " hetken aikaa polveani. Sitten varovasti uudelleen liikkeelle. Hieman tuntui polvessa, mutta jes, sillä kärsi taas juosta. Mietein, että montakohan sataa metriä tällä kärsii juosta, kunnes kipu palaa. Mutta onneksi peukalointi auttoi niinkin paljon, että pian huomasin, että polvessa ei juurikaan tunnu kipua. Hieman varovaisesti laskettelin alamäkejä peläten polvikivun palaavan. Puolikkaan aika oli jotain 1.56.
Kolmannelle kierrokselle uskalsin jo kiristää ja se meni ongelmitta.
Samoin neljännelle kierrokselle lähdin reippaasti, kun tuntui voimia vielä olevan. Alkoihan ne voimat kuitenkin ehtyä siellä muutamaa kilometriä ennen maalia. Mutta kun kannustusjoukot ja huolto oli niin hyvää, niin piti viel pinnistellä loppuun saakka. Sainkin hyvän tsempparin Tapion vävystä Petestä, kun hän oli pyörällä liikenteessä ja kannusti mua siinä pitkässä viimeisessä nousussa ja sillä viimeisellä raastokilomertillä.
Niin irtosi naiset 50 sarjan voitto ajalla 3.47.59. Ja samalla naisten maratonin piirinmestaruus. En edes tiennyt, että maratoni oli samalla piirinmestaruuskilpailu, joten tuo oli ihan yllätys. Vissiin vähän huonosti oon lukenu ilmoitukset. Ja jotenkin tuntuu, etten tuota mitalia oikein ole ansainnut. Sillä tulos nyt ei ollut mikään hyvä. Tai siis kyllä se mulle on ihan hyvä, mutta ei piirissä. Sillä piirin parhaat maratoonarit olivat juoksemassa nyt puolimaratonia samaisessa kisassa. Jotenkin nuot piirinmestaruuskisat pitäis saada näkyvimmiksi ja että niissä oikeasti olisi parhaat mukana.
Maratonin päälle mentiin sitten isolla porukalla syömään ja jäätiin Tapion kanssa viettään Venetsialaisia Kokkolan yöhön. Torilla oli illan päälle mm. Paula Koivuniemi ja puoliltaöin upea ilotulitus.
Loistavia suorituksia tuli Lakeuden Kipinän urheilijoilta Ahon Ritvalta ja Raimolta puolikkaalla sekä nykyään Endurancea edustava Onni Vähäaho teki maralla uuden oman hienon enkan. Onnittelut heille.
Maraton starttasi klo 11 ja oisko lämpöasteita ollut siinä vaiheessa noin 13-14 astetta. Kotoa siinä 8.30 lähtiessä mittari näytti vielä reilusti alle 10 astetta, mutta matkalla Kokkolaan se pikkuhiljaa nousi. Pilvistä oli ja tuulta noin 4 m/s. Eli tuo kelihän tiesi minulle juoksemista pitkissä trikoissa ja pitkähihaisessa urheilupaidassa. Ja tuo varustus osottautui juuri sopivaksi. Nimittäin sen verran tuuli pitkillä suorilla vastaan, että lyhythihaisessa olisin kärsinyt kylmästä.
Ekan kierroksen aloittelin taasen varovaisesti ja varsinkin nyt, kun oli tunne että miten sitä jaksaa juosta kun olin niin huonosti juoksulenkkejä viime kuukauden aikana tehnyt. Noin viiden kilometrin jälkeen alkoi pistämään tuohon mun vasempaan polveen, jonka oon pari vuotta sitten loukannut. Se ei tuntunut menevän ohi, mutta sillä kärsi juosta kun sitä piti pienessä koukussa koko ajan. Ja sitten se jopa hieman helpotti ensimmäisen kierroksen täyttyessä. Juostavana oli neljä lenkkiä eli kierros sen reilun 10,5 km.
Toisen kierroksen alkupuolella polvikipu alkoi tuntua aina vaan häijymmältä ja pikkuisen alkoi hirvittämään, että kuin tässä käy. Mietein jo, että jos kipu vielä yltyy, niin tällä ei kyllä juosta ja pystyykö edes kävelemään. Yritin juosta vielä koukkuisemmalla polvella, mutta se meni sitten jo ihan nilkuttamiseksi. Eipä muuta kuin pysähdyin ja "jäsenkorjasin " hetken aikaa polveani. Sitten varovasti uudelleen liikkeelle. Hieman tuntui polvessa, mutta jes, sillä kärsi taas juosta. Mietein, että montakohan sataa metriä tällä kärsii juosta, kunnes kipu palaa. Mutta onneksi peukalointi auttoi niinkin paljon, että pian huomasin, että polvessa ei juurikaan tunnu kipua. Hieman varovaisesti laskettelin alamäkejä peläten polvikivun palaavan. Puolikkaan aika oli jotain 1.56.
Kolmannelle kierrokselle uskalsin jo kiristää ja se meni ongelmitta.
Samoin neljännelle kierrokselle lähdin reippaasti, kun tuntui voimia vielä olevan. Alkoihan ne voimat kuitenkin ehtyä siellä muutamaa kilometriä ennen maalia. Mutta kun kannustusjoukot ja huolto oli niin hyvää, niin piti viel pinnistellä loppuun saakka. Sainkin hyvän tsempparin Tapion vävystä Petestä, kun hän oli pyörällä liikenteessä ja kannusti mua siinä pitkässä viimeisessä nousussa ja sillä viimeisellä raastokilomertillä.
Niin irtosi naiset 50 sarjan voitto ajalla 3.47.59. Ja samalla naisten maratonin piirinmestaruus. En edes tiennyt, että maratoni oli samalla piirinmestaruuskilpailu, joten tuo oli ihan yllätys. Vissiin vähän huonosti oon lukenu ilmoitukset. Ja jotenkin tuntuu, etten tuota mitalia oikein ole ansainnut. Sillä tulos nyt ei ollut mikään hyvä. Tai siis kyllä se mulle on ihan hyvä, mutta ei piirissä. Sillä piirin parhaat maratoonarit olivat juoksemassa nyt puolimaratonia samaisessa kisassa. Jotenkin nuot piirinmestaruuskisat pitäis saada näkyvimmiksi ja että niissä oikeasti olisi parhaat mukana.
Maratonin päälle mentiin sitten isolla porukalla syömään ja jäätiin Tapion kanssa viettään Venetsialaisia Kokkolan yöhön. Torilla oli illan päälle mm. Paula Koivuniemi ja puoliltaöin upea ilotulitus.
Loistavia suorituksia tuli Lakeuden Kipinän urheilijoilta Ahon Ritvalta ja Raimolta puolikkaalla sekä nykyään Endurancea edustava Onni Vähäaho teki maralla uuden oman hienon enkan. Onnittelut heille.
tiistai 26. elokuuta 2014
SYKSY SAAPUU
Pahus, kun lopuivat nuot ihanat kesäilmat. Heti on niin vilu ja väsy, ETTÄ... Kyllä se on kumma, kun tulee ensimmäiset sadekelit ja viileämmät kelit niin heti alkaa palelu ja kurkkukipu. Ei mua oo luotu tänne pohjolaan.
Nytkin on kohta puoli pulloa tiputeltu munkin tippoja kurkunperään ja kuumaa teetä kitattu. En tiiä pitääkö ottaa kovemmat aineet käyttöön, ku ei nyt passais tulla sairaaksi ;) Nimittäin lauantaina ois tämän kuun maraton juostavana siel Kokkolassa. Eikä tälle kuulle sitten enää missään muualla sitä ehdi juoksemaan. No-onpa tässä viel päiviä. Ja jos sattuis se "Perttulin pikkukkesä" viel tulemaan.
Eilen illalla käytiin Onnin järjestämällä yhteislenkillä mäkivetojen parissa. Mukava oli porukalla vetoja ottaa, kun itse tahtoo olla yksikseen niin laiska tuollaisiin rypistyksiin. Vesisade meidät kastoi ja liekö tuo kurkkukipu siitä peräisin. Vaikkakin kotona odotti kyllä lämmin sauna lenkin päätteeksi.
Pitkät lenkit on nyt jääneet tältä kuulta mulla tekemättä, kun oon nyt enemmän keskittynyt tuohon Cooper tuloksen parantamiseen. Eipä juuri yli 10 km lenkkejä oo tullut tehtyä. Se alkukuun puolikas Kuusaalla on ainoa pitkä. Joten viikonloppunapa sen näkee, miten nyt sittten jaksaa juosta maratonin loppuun saakka vai meneekö kävelyksi. Se kuitenkin aina tuntuu kivalta, kun ei tarvi yrittää muuta kuin suoriutua siitä. On paljon helpompi lähteä noihin juoksuihin, kun ei oo aikatavoitteita. Kun juoksee maratonin tai kaksi vuodessa, niin niissä on aina odotukset korkealla ja pikkuine paine sen onnistumisesta. Mutta kun nyt näitä tulee näin tiheään, niin tää on paljon rennompaa ja ei haittaa, jos ei aina niin onnistukkaan. Pääasia, että läpi pääsee.
Lähdenpä taasen lämmitteleen vettä ja penkomaan kaappeja, josko sieltä löytyis mitään naista väkevämpää, että sais kuumantotin ennen nukkumaanmenoa.
Nytkin on kohta puoli pulloa tiputeltu munkin tippoja kurkunperään ja kuumaa teetä kitattu. En tiiä pitääkö ottaa kovemmat aineet käyttöön, ku ei nyt passais tulla sairaaksi ;) Nimittäin lauantaina ois tämän kuun maraton juostavana siel Kokkolassa. Eikä tälle kuulle sitten enää missään muualla sitä ehdi juoksemaan. No-onpa tässä viel päiviä. Ja jos sattuis se "Perttulin pikkukkesä" viel tulemaan.
Eilen illalla käytiin Onnin järjestämällä yhteislenkillä mäkivetojen parissa. Mukava oli porukalla vetoja ottaa, kun itse tahtoo olla yksikseen niin laiska tuollaisiin rypistyksiin. Vesisade meidät kastoi ja liekö tuo kurkkukipu siitä peräisin. Vaikkakin kotona odotti kyllä lämmin sauna lenkin päätteeksi.
Pitkät lenkit on nyt jääneet tältä kuulta mulla tekemättä, kun oon nyt enemmän keskittynyt tuohon Cooper tuloksen parantamiseen. Eipä juuri yli 10 km lenkkejä oo tullut tehtyä. Se alkukuun puolikas Kuusaalla on ainoa pitkä. Joten viikonloppunapa sen näkee, miten nyt sittten jaksaa juosta maratonin loppuun saakka vai meneekö kävelyksi. Se kuitenkin aina tuntuu kivalta, kun ei tarvi yrittää muuta kuin suoriutua siitä. On paljon helpompi lähteä noihin juoksuihin, kun ei oo aikatavoitteita. Kun juoksee maratonin tai kaksi vuodessa, niin niissä on aina odotukset korkealla ja pikkuine paine sen onnistumisesta. Mutta kun nyt näitä tulee näin tiheään, niin tää on paljon rennompaa ja ei haittaa, jos ei aina niin onnistukkaan. Pääasia, että läpi pääsee.
Lähdenpä taasen lämmitteleen vettä ja penkomaan kaappeja, josko sieltä löytyis mitään naista väkevämpää, että sais kuumantotin ennen nukkumaanmenoa.
sunnuntai 17. elokuuta 2014
VIIKKO VIERÄHTI
Viikko meni lähes EM-kisoja seuratessa. Paljon ei tälle viikolle liikkumisia tullut, kun piti katella illat noiden toisten liikkumisia :) Tämä päivä se sitten vihdoin toi Suomelle ensimmäiset mitalit ja mestaruuden. Niin se vaan näyttää olevan, että tuo keihäs se on suomalaisten laji. Sanoinkin tuossa avokille, että pitääkö se lähteä meidänkin ostamaan keihäs. Niin tuntui hyvälle nuot suomailsmiesten heitot, että piti siinä itsekkin jo kuivaharjoitella vauhdinottoa ja askellusta. Kultakahvit juotua suunnistettiin sitten taasen Ronkaalaan "kuulatreeneihin" ( minä, Tapio ja Eveliina ). Mukavaahan meillä siellä oli ja tällä kertaa oli 3 kg kuulakin käytössä.
Aiemmin päivällä kävin reilun 20 km palauttavan pyörälenkin, kun eilis iltana oli niin kova vetoharjoitus pyramidimallilla tuossa viereisellä urheilukentällä. Kenttä olikin nyt hyvässä kunnossa, kun se oli laitettu viikolla olleita nappulakisoja varten priimakuntoon.
Tälle viikolle ei sitten tosiaankaan tullut kuin kaksi juoksuharjoitusta. Toinen harjoitus oli perjantaina 10 km reipas vauhtinen lenkki. Lisäksi tiistaille 41 km pyöräilyä, kun kävin pyörällä töissä ja tulin "toist puolt jokkee" kotiin. Tuolla reissulla tapasinkin yhden uuden tuttavuuden, kun eräs mies polkaisi minut kevyesti kiinni yhdessä ylämäessä vaikka niin luulin olevani kovassa vauhissa ;) Siinä sitten jatkettiin matkaa yhdessä ja jutusteltiin. Hän oli Nivalassa lomailemassa ja harrasti pyöräilyä. Matka menikin rattoisasti urheilullisin keskusteluin, kunnes tultiin tienhaaraan, josta hän poikkesi kesänviettopaikkaansa.
Lauantaina oltiin Pyssymäellä maastopyöräilykisoissa Kipinän porukalla ajanotossa. Niin vaan saatiin ajat kaikille otettua. On se vaan kova laji tuokin ja ei se ihan vaaratonkaan ole. Vauhdit on kovia ja maasto vaikeaa.
Tällainen viikko takana, saas nähdä millainen tulee ensi viikosta.
Aiemmin päivällä kävin reilun 20 km palauttavan pyörälenkin, kun eilis iltana oli niin kova vetoharjoitus pyramidimallilla tuossa viereisellä urheilukentällä. Kenttä olikin nyt hyvässä kunnossa, kun se oli laitettu viikolla olleita nappulakisoja varten priimakuntoon.
Tälle viikolle ei sitten tosiaankaan tullut kuin kaksi juoksuharjoitusta. Toinen harjoitus oli perjantaina 10 km reipas vauhtinen lenkki. Lisäksi tiistaille 41 km pyöräilyä, kun kävin pyörällä töissä ja tulin "toist puolt jokkee" kotiin. Tuolla reissulla tapasinkin yhden uuden tuttavuuden, kun eräs mies polkaisi minut kevyesti kiinni yhdessä ylämäessä vaikka niin luulin olevani kovassa vauhissa ;) Siinä sitten jatkettiin matkaa yhdessä ja jutusteltiin. Hän oli Nivalassa lomailemassa ja harrasti pyöräilyä. Matka menikin rattoisasti urheilullisin keskusteluin, kunnes tultiin tienhaaraan, josta hän poikkesi kesänviettopaikkaansa.
Lauantaina oltiin Pyssymäellä maastopyöräilykisoissa Kipinän porukalla ajanotossa. Niin vaan saatiin ajat kaikille otettua. On se vaan kova laji tuokin ja ei se ihan vaaratonkaan ole. Vauhdit on kovia ja maasto vaikeaa.
Tällainen viikko takana, saas nähdä millainen tulee ensi viikosta.
sunnuntai 10. elokuuta 2014
JÄSENKORJAUSTA VIIKONLOPPUNA
Niinhän siinä mun Coopperissa sitten kävi, että jäin vaivaiset 10 metriä siitä 2800 tavoitteesta. Yritin siinä loppusuoralla kovasti viel saada kiriä irti ja koko ajan katoin, et millon siel kellomies nostaa sormet vihellykseen. Ja niin jäi paljon noita metrejä, ettei auttanut syöksyäkkään ;) No jäipäs nälkää sitten vielä syyskuun Coopperiin. Eli pitää harjoitella!
Viikonlopun olin Haukiputaalla taasen Kalevalaista jäsenkorjausta lisää oppimassa. Opettajana oli tällä kertaa Anne Maj Lassila. Kotoisin hän on muistaakseni Pellosta. Todella osaava ja mukaansa tempaava kouluttaja. Paljon tuli uusia hyviä juttuja ja eväitä omaan tekemiseen, kunhan ne nyt saa sisäistettyä. On se niin mukavaa touhua tuo ihmiskehon tutkiminen ja virheasentojen korjailu. Kylläkin aikaa vievää, sillä varmaan meni noin kolme tuntia kun minutkin tutkittiin päästä varpaisiin ja löysättiin kireät lihakset sekä korjattiin virheasennot. Välillä käytiin kerran kahvilla. Toki nämät koulutushoidot onkin niin perusteelisia ja opetuksellisia, että siksikin niissä aikaa kuluu. Mutta nyt tunnen olevani taas kuin uudesti syntynyt :) (Kiitokset hoitajalleni Ritalle Rantsilaan)
Lenkkeilyt jäi tiiviin lauantain ja sunnuntain osalta kokonaan pois, mutta pitää taasen huomenna tehdä jotain liikunnallista. Nyt nukkumaan.
Viikonlopun olin Haukiputaalla taasen Kalevalaista jäsenkorjausta lisää oppimassa. Opettajana oli tällä kertaa Anne Maj Lassila. Kotoisin hän on muistaakseni Pellosta. Todella osaava ja mukaansa tempaava kouluttaja. Paljon tuli uusia hyviä juttuja ja eväitä omaan tekemiseen, kunhan ne nyt saa sisäistettyä. On se niin mukavaa touhua tuo ihmiskehon tutkiminen ja virheasentojen korjailu. Kylläkin aikaa vievää, sillä varmaan meni noin kolme tuntia kun minutkin tutkittiin päästä varpaisiin ja löysättiin kireät lihakset sekä korjattiin virheasennot. Välillä käytiin kerran kahvilla. Toki nämät koulutushoidot onkin niin perusteelisia ja opetuksellisia, että siksikin niissä aikaa kuluu. Mutta nyt tunnen olevani taas kuin uudesti syntynyt :) (Kiitokset hoitajalleni Ritalle Rantsilaan)
Lenkkeilyt jäi tiiviin lauantain ja sunnuntain osalta kokonaan pois, mutta pitää taasen huomenna tehdä jotain liikunnallista. Nyt nukkumaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)