VAASA MARATON

Syyskuun maraton takana päin. Käytiin Leilan kanssa Vaasassa niin, että lähdettiin ajeleen meiltä jotain 7.40 pintaan ja illalla ajeltiin takaisin.

Aamulla ylös noustessa oli vielä melko viileää vaikka olikin luvattu lämmintä päivää. Pilvistä ja sumuista oli vielä loppumatkastakin. Auton lämpömittari näytti 13 astetta kun oltiin perillä ja edelleen oli pilvistä. Ehdittiin siellä pukuhuoneen penkillä vähän oikoa itseämme ennen starttia. Matkaan meidät lähetettiin klo 13.

Heti ensimmäisen kierroksen alkupuolella alkoi aurinko paistella ja ilma lämpeni, pientä tuulta oli, niin kuin vissiin Vaasassa aina on. Ensimmäinen kierros meni jotain 59 min päälle.
Muiden kierrosten väliajat jäi katsomatta, mutta kilometri aikojen mukaan vauhti ois ollut kiihtyvä joka kierroksella. Viimeinen kierros on vähän epäselvä, miten siinä kävi. En ole vielä purkanut väliaikoja mittarista. Täytyy huomenna tarkastella vähän paremmin.

Aluksi piti vähän kuulostella jalkoja, miten alkavat pelittämään. Suhteellisen hyvin kuitenkin matka lähti taittumaan. Polvikipu ei muistutellut koko matkalla. Lonkat ja reiden yläosat läheltä nivusta kyllä muistuttelivat kovinkin vielä viime lauantain maratonista. Varsinkin kolmannen kierroksen puolen välin paikkeilla alkoi olla alamäkijuoksu melkoisen kankeaa.

Tykkäsin kovasti Vaasan reitistä. Ei ollut mitään kovin pitkiä suoria ja maasto vaihteli sopivasti. Melko paljon oli käännöksiä ja osa aika jyrkkiä. Samoin tunnelin alituksia oli muutama. Ja näissä oli loppumatkasta minun paha juosta kankeitten reisien johdosta. Siksipä tuntui ikävältä, kun jalka kengän sisällä liukui ja varpaat tökki kengän kärkeen kiinni. Olivat sen verran jyrkkiä nuot tunneliin menot. Uskonpa saaneeni pari mustaa varpaan kynttä tuosta syystä (ainakin ovat melkoisen hellän tuntuiset nyt)

No lopputulos oli 3.51.35, josta oon tosi tyytytyväinen. En ollut uskonut palautuneeni näin hyvin. 4.41.53 oli Leilan loppuaika tämän päivän juoksussa. Molemmat saatiin pokata ykköspokaalit sarjoissamme. Paljon oli siellä arvontapalkintoja, jopa autosta pitäen. Mutta eipä osunut arpaonni tänään kohdallemme, joten saatiin huristella vielä kahdestaan takaisinkin :) Ei kun uusia haateita kohti.
Mutta nyt taidan lähteä Nukkumatin unilaivaan. Pikkuisen ois sellaien tunne.