VENETSIALAISMARATON

Eilen se sitten juostiin tämän kuukauden maraton. Meinasi vaan jäädä viime tinkaan. Eipä sitten ois ollut paljon enää vaihtoehtoja, jos tuo olisi jäänyt kesken. Mutta onneksi kaikki meni kuitenkin loppujen lopuksi hyvin ja maaliin asti pääsin.

Maraton starttasi klo 11 ja oisko lämpöasteita ollut siinä vaiheessa noin 13-14 astetta. Kotoa siinä 8.30 lähtiessä mittari näytti vielä reilusti alle 10 astetta, mutta matkalla Kokkolaan se pikkuhiljaa nousi. Pilvistä oli ja tuulta noin 4 m/s. Eli tuo kelihän tiesi minulle juoksemista pitkissä trikoissa ja pitkähihaisessa urheilupaidassa. Ja tuo varustus osottautui juuri sopivaksi. Nimittäin sen verran tuuli pitkillä suorilla vastaan, että lyhythihaisessa olisin kärsinyt kylmästä.

Ekan kierroksen aloittelin taasen varovaisesti ja varsinkin nyt, kun oli tunne että miten sitä jaksaa juosta kun olin niin huonosti juoksulenkkejä viime kuukauden aikana tehnyt. Noin viiden kilometrin jälkeen alkoi pistämään tuohon mun vasempaan polveen, jonka oon pari vuotta sitten loukannut. Se ei tuntunut menevän ohi, mutta sillä kärsi juosta kun sitä piti pienessä koukussa koko ajan. Ja sitten se jopa hieman helpotti ensimmäisen kierroksen täyttyessä. Juostavana oli neljä lenkkiä eli kierros sen reilun 10,5 km.
Toisen kierroksen alkupuolella polvikipu alkoi tuntua aina vaan häijymmältä ja pikkuisen alkoi hirvittämään, että kuin tässä käy. Mietein jo, että jos kipu vielä yltyy, niin tällä ei kyllä juosta ja pystyykö edes kävelemään. Yritin juosta vielä koukkuisemmalla polvella, mutta se  meni sitten jo ihan nilkuttamiseksi. Eipä muuta kuin pysähdyin ja "jäsenkorjasin " hetken aikaa polveani. Sitten varovasti uudelleen liikkeelle. Hieman tuntui polvessa, mutta jes, sillä kärsi taas juosta. Mietein, että montakohan sataa metriä tällä kärsii juosta, kunnes kipu palaa. Mutta onneksi peukalointi auttoi niinkin paljon, että pian huomasin, että polvessa ei juurikaan tunnu kipua. Hieman varovaisesti laskettelin alamäkejä peläten polvikivun palaavan. Puolikkaan aika oli jotain 1.56.
Kolmannelle kierrokselle uskalsin jo kiristää ja se meni ongelmitta.
Samoin neljännelle kierrokselle lähdin reippaasti, kun tuntui voimia vielä olevan. Alkoihan ne voimat kuitenkin ehtyä siellä muutamaa kilometriä ennen maalia. Mutta kun kannustusjoukot ja huolto oli niin hyvää, niin piti viel pinnistellä loppuun saakka. Sainkin hyvän tsempparin Tapion vävystä Petestä, kun hän oli pyörällä liikenteessä ja kannusti mua siinä pitkässä viimeisessä nousussa ja sillä viimeisellä raastokilomertillä.
Niin irtosi naiset 50 sarjan voitto ajalla 3.47.59. Ja samalla naisten maratonin piirinmestaruus. En edes tiennyt, että maratoni oli samalla piirinmestaruuskilpailu, joten tuo oli ihan yllätys. Vissiin vähän huonosti oon lukenu ilmoitukset. Ja jotenkin tuntuu, etten tuota mitalia oikein ole ansainnut. Sillä tulos nyt ei ollut mikään hyvä. Tai siis kyllä se mulle on ihan hyvä, mutta ei piirissä. Sillä piirin parhaat maratoonarit olivat juoksemassa nyt puolimaratonia samaisessa kisassa. Jotenkin nuot piirinmestaruuskisat pitäis saada näkyvimmiksi ja että niissä oikeasti olisi parhaat mukana.

Maratonin päälle mentiin sitten isolla porukalla syömään ja jäätiin Tapion kanssa viettään  Venetsialaisia Kokkolan yöhön. Torilla oli illan päälle mm. Paula Koivuniemi ja puoliltaöin upea ilotulitus.

Loistavia suorituksia tuli Lakeuden Kipinän urheilijoilta Ahon Ritvalta ja Raimolta puolikkaalla sekä nykyään Endurancea edustava Onni Vähäaho teki maralla uuden oman hienon enkan. Onnittelut heille.