Perjantaina satoi maan valkoiseksi ja maisema valostui kerralla. Mutta ilo oli lyhytaikainen, sillä eipä ehtinyt edes suksia alle laittaa, kun se jo oli sulannut pois.
Lauantai aamuna herätessä arvelin, että jos kävis ureheilukentän ympärille nurmelle ladun tekeen, mutta vilkaisu ikkunasta ulos sai toisiin ajatuksiin. Lämpöasteita ja vesisade, joka oli vienyt lumet lähes kokonaan. Eli pitäydyin alkuperäisessä suunnitelmassa - sauvakävelylle.
Aamupäivällä tulikin mukava tekstari ystävältä (joka oli huomannut blogistani minun suunnittelevan sauvakävelylenkkiä), että kelpaako seura lenkille. Mieluusti kelpasi. Niinpä laitettiin märänsään vaatetus ja suunnattiin Karvoskylän kuntoradan maastoon. Sivutiet olivat niin liukkaalla jäällä ja asfalttitiet sohjossa, joten valinta oli täydellinen. Kahdeksan kilometriä me saatiin siellä kierreltyä ja sitten mulle tuli vielä menot ja tulemiset siihen päälle, joten reilu 10 km tuli mittariin kotiin päästyä. Kiitos mukavasta seurasta. Pitänee toistekkin etukäteen laittaa lenkkisuunnitelmia tänne, niin jos sattuu muitakin innokkaita olemaan, niin voi lähteä huoletta mukaan.
Eipä olisi uskonut, miten se äkikseltään tuo sauvakävely otti tuonne kylkiin. Tänä aamuna sängystä noustessa mietein, että jopa oon huonossa asennossa nukkunut yön, ku on niin selkälihakset kipeänä. Tarkemmin analysoitua ja keikisteltyä huomasin, että nuot "jenkkakahvan" alueethan ne kipeimpänä on ja "alleissa" tuntemuksia myös. Eli sen verran tehokkaasti tulee mulla kierrettyä vartaloa sauvoillessa, että tuntemus on kuin ois päivän haravoinut. Liekö lenkkikaverilla tuntunut missään? Tätä pitää nyt alkaa harrastaan niin kauan ku saadaan hiihtokelit.
No, sitten tänään olikin pitkästä aikaa yhteislenkin vuoro. Kipinän yhteislenkit on olleet tänä vuonna kesätauolla ja pitkällä sellaisella. Itse tulin kyllä kesän aikana siihen tulokseen, että tämä ei ole ollut hyvä homma. Vaikka kesällä porukka on melko pieni ja hajallaan, mutta siltikin itse kaipasin sunnuntai aamun lenkkejä. Säännöllisyys oli siihen lenkkeilyyn tullut ja nyt varmaan joutuu taasen sitä hetken opetteleen. Joten, minun mielipide tuleville vuosille olisi se, että yhteislenkit pyörisivät ympäri vuoden. Kesäksi siihen ei ehkä tarvitsisi lenkkivastaavaa laittaa vaan ne menis, jotka milloinkin pääsee, vaikka yksinkin.
Neljän naisen porukalla aloiteltiin tänään ja käytiin juoksemassa Koskenperän suunnalla. Siellä oli ihan sulat tiet, eikä liukkaudesta tietoakaan. Tanssilavan tarkistus, miten talkooväki oli saanut sen grillikatoksen valmiiksi siinä pihapiirissä. Sitten juostiin takaisin Karvoskylän koululle, mistä oli lähdettykkin. Matkaa mulle tuli kaikkinensa 17 km.
Ensi viikolle näyttäisi tulevan lämpimmintä keliä, joten lenkkeily jatkukoon. Kellot on käännetty talviaikaan ja illat pimenevät joutuin, joten pitää olla heti töiden jälkeen liikkeellä, jos jotain meinaa valoisaan aikaan nähdä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti