MC RUKALLA

Viime viikonloppu meni Kuusamon Rukalla maailmancupin hiihtoja seuratessa. Mikäs niitä oli seurata, kun suomalaisillakin hiihto kulki. Vaan kyllähän me kannustettiinkin niin, että äänijänteet oli lujilla. Oltiin vieläpä isolla porukalla, mun kaks veljeä vaimoineen ja Tapion veli avovaimon kanssa. Sää suosi niin, että ei minunkaan liiemmin tarvinnut palella. Tietenkin sormet oli ihan jäässä, mutta sehän kuuluu asiaan mulla aina muulloin paitsi keski kesän helteillä. Sellaisia kinttaita, joilla minä tarkenisin, ei ole vielä tullut vastaan. Nyt ei oo kuvia hiihtäjistä, ku menivät niin lujaa ettei osunut kohille😂 Meidän porukka oli sen verran rauhallisempaa, että niitä saatiin kuviin (ei kylläkään kaikkia).

Osa porukasta pääsi kuvaan😊

Lauantain sprinttikisat alkamassa ja huutosakki valmiina.

HARJOITTELU KÄYNNISTYY

Nyt on sitten uusi harjoituskausi polkaistu käyntiin. Hiihtämäänkin oon päässyt jo Vinnurvan jäällä. Toki Pyssymäelle on lumitettu 1,5 km verran latua, mutta eipä se oikein kiinnosta. Puolet matkasta alamäkeen ja takaisin tullessa ylämäki, joten tasamaan hiihtoa ei siinä juurikaan tuu. Liian kovaa hommaa meikäläisen ensimmäisiksi hiihdoiksi. Siksipä oonkin nauttinut jälleen Vinnurvan jäällä hiihtämisestä. Mutta tänään säätila menikin jo plussan puolelle, joten hiihtokelit kärsii.
Juoksua oon myös aloitellu. Pari kertaa 8 km juoksumatolla ja muutama hidas lenkki ulkona. Tästä se lähtee. Sunnuntaille kun sais nyt ne pitkät juoksulenkit vakiinnutettua, niin hyvä tulis.
Aikuisurheiluliiton sivuilla oli ilmoitus Tanhuvaarassa Joulun jälkeen pidettävästä parin päivän urheiluleiristä. Tuo kyllä alkoi kiinnostaa, kun on sopivasti lomakin siihen tiedossa. Noista jutuista se motivaatio saadaan ja kovasti uutta virtaa tekemiseen. Pitääpä alkaa kyselemään, saisko tuonne Savonlinnaan ketään seurakaveria mukaan☺
Aikaiseksi pitäis myös saada uuden harjoitusohjelman tekeminen ja tietenkin ne tavoitteiden asettelut tulevalle vuodelle.

SUOLLA

Oon viettänyt nyt sitä helpompaa jaksoa harjoittelun suhteen. Ylimenokausi, leppkausi, mikä kausi lieneekin menossa, mutta nyt oon liikkunut vain fiilisten mukaan. Fiilikset onkin olleet lähinnä sellaiset, että sauvat käteen, kumpparit jalkaan ja suolle tarpomaan.

Viikko sitten lauantai-iltana pidin viimeisen kerran omaa äitiäni kädestä, kuulin hänen vaimean hengityksen ja sain painaa hänen paljon elämää nähneet silmänsä kiinni. Saattohoito kesti vajaan viikon ja nuot päivät olivat raskaita hänelle ja myös omaisille nähdä kuoleman saapuvan päivä päivältä lähemmäksi.  Toki kaikki tämän tiesimme ja olimme valmistautuneet siihen, mutta rakkaitaan ei kukaan antaisi pois.
Tämänkin vuoksi suolenkit ovat maistuneet minulle ja siellä on ollut hyvä antaa ajatusten vaeltaa. Se "erämaan" hiljaisuus ja puhdas luonto rauhoittaa mieltä, suo imee itseensä surua  ja kyyneliä. Huomaan niin kiintyneeni tuohon suolenkkeilyyn, että siitä on tulossa kohta mun ykkösharrastus.

Nyt taisin onnistua saamaan nämmät viime aikaiset kuvat siirrettyä tästä puhelimesta blogiin. 

KAUSI PURKISSA

Nyt on tämän  vuoden kisat juostu. Kausi oli hieman rikkinäinen kaikkine kommelluksineen, sairasteluineen ja hölmöilyineen. Maratonin jäi kokonaan tälle vuodelle juoksematta. Tuossa jo tulin sanoneeksi, että pitääkö ensi vuonna  "kostoksi" juosta se joka kuukausi. Siinähän sitä tulis taas samalla tehtyä kuukauden pitkä lenkki.

Kaunistolla kävin viime lauantaina juokseen vain 7km, kun olin flunssaa sairastanut lähes kolme viikkoa. Loppu kesän matkat tosiaan oli lyhyitä. Pyhännällä vajaa seiska ja Ruskahölkässä myös 7 km. Mutta mukaävahan tuo oli itseä noilla lyhyilläkin rääkätä.

Juoksukauden päätös Kipinällä oli viime viikonloppuna Kalajoella. Mukava lauantai-ilta ja sunnnuntain aamulenkki kruunasivat tuon viikonlopun. Kotimaisemissa vielä sunnuntaina illan suussa käytiin tyttären kanssa lenkkiä  heittään ja samalla paukutettiin  muutamia kuvia. Luonto auringonlaskuineen oli niin kaunis.

MUISTO VAIN

Nyt jalassani olleet rakot ovat enää pelkkä muisto vain. Sen verran ohuen ihokerroksen olivat ehtineet Venetsialaimaratoniin menessä vasta kasvattaa, että sinne en kokonaiselle vielä uskaltanut lähteä. Tyydyin juoksemaan siellä neljänneksen eli 10,5. Nenän pää valkoisena juoksin, kun happi ei meinannut tuollaiselle pikataipaleelle riittää. Naisten sarjan kolmas olin ja aikaa kului 47.45. Ihan tyytyväinen olin juoksuuni.
Nyt pitäis sit miettiä, että missä sen tämän kesän kokonaisen maratonin sitten juoksisi. Vaihtoehtoja olis Jyväskylä, Kiiminki ja Haapajärvi. Tuota tarvii hiukan miettiä.

HOH-HOIJAA

Ollaan kuljettu nyt Kipinän porukan kanssa kerta viikkoon suolla. Itse olen tuota tehnyt jo pidempään keväästä alkaen ja saanut kesän aikana innostettua muitakin mukaan. Se vaan on niin kivaa  touhua rämpiä siellä. Kumisaappaat "köytettynä" jalkoihin ja sauvat käsiin, niin tehoja tulee.
Toki siitä saa kevyempää, jos laittaa lenkkarit. Ja vastaavasti raskaampaa vauhdeilla. Suo vetää siksikin puoleensa, kun se on niin moninainen. Se käy reippaasti mennen voimaharjoittelusta, rauhallisemmin mennen palauttavana sekä vieläpä hyvin polttaa rasvojakin. Ja koskaan siellä ei tule lihakset kipeiksi vaikka ne voimattomiksi kyllä saadaan. Se on hoitoa lihaksille ja mielelle. Luonnon rauha  ja kauneus mukaan lukien.
@
No, nyt viime viikon keskiviikon suolenkki olikin mulle pikku kärsimys. En tiedä miten mun sukkavalinta kiireessä lähtien saattoi mennä niin pieleen. Olisi pitänyt laittaa pitkävartiset tiukemmat sukat,  mutta mullahan oli jalassa lyhytvartiset juoksusukat. Nämäthän oli ensimmäisen sadan metrin jälkeen rullalla saappaiden kärjessä. Siis eivät pysyneet yhtään paikoillaan. Eihän siinä mikään auttanut muu, kuin mennä vaan sukat syttyrällä. Alku matka meni ihan hyvin, mutta puolivälin jälkeen alkoi kumisaapas-iho kontakti tekemään tehtävänsä. Kirvelyä, pakotusta, loppumatkasta jo tuntui kuinka palkeenkieli kantapäässä liikkui ylös alas joka askeleella. Pysähtyä ei kannattanut, koska entuudesta tiesin että siitä liikkeelle lähtö on tuskallista. Ja pakkohan sieltä suolta oli pois tulla, joten hammasta purren tein tuon lenkin. Aikaa kului noin 1h20min. Autolle päästyä saapas pois jalasta ja tarkistus, kuin oli käynyt. Kantapäässä ja sisäkehräsen seudussa kunnon hiertymät ja ihan saapas veressä.
Loppuviikko onkin sitten kuljettu sandaaleissa niin töissä kuin vapaa-aikanakin. Haavahoitaja ohjeisti mua töissä hoitamaan sellaisilla ihon näköisellä lappusilla. Noita pidin muutaman päivän, mut minusta se haava vain oli kostea eikä meinannutkaan umpeutuu, joten siirryin "omaan hoitoon". Kaivoin eilen illalla pihkavoiteen kaapista ja aloin kokeileen sen tehoa.
Ens lauantaina olis mulla suunnitelmissa koko maraton Kokkolassa, mutta saapa nähdä pystyykö tuota toteutetaan Aika pitkä juoksutaukokin tähän alle tulee. Pitää koittaa "sandaalipyöräilyä" tänään, kun ei tuohon oikeen kenkää kannata yrittää tukkia vielä.
Onhan toki juoksuja tälle syksylle vielä muitakin, jos tuo Kokkola ei nyt toteudu. Voidellaan tässä😄.