LIIKUNTAVIIKONLOPPU

Liikuntaa tuli nyt viikonloppuna niin sisällä kuin ulkonakin.
Perjantai-iltana kävin 10 km hiihteleen luistelua tuossa oman kylän ladulla. Mutta hieman meinasi olla hiihdon aikana vasemmassa polvessa tuntemuksia, joten enpäs sitten yhtään enempää ahnehtinut.

Lauantaina heräilin hyvissä ajoin kuulostelemaan polven tilannetta ja edelleen oli tuossa sääriluun päässä kipeää tuntemusta, joten siinä hieman arvoin hallipuolikkaalle lähtemistä. Mutta kun niin kovin teki mieli juoksemaan, niin lähdin puol seitsemän jälkeen ajeleen kohti Mustasaarta. Yhden pysähdyksen taktiikalla olinkin oikein sopivasti perillä varttia vaille kymmenen. Juoksu starttasi puol yksitoista. Sitä ennen ehdin testailla vähän polvitukea, että laittaisko sitä vaiko eikö. Mulla on sellainen kevyt elastinen polvituki, joka vedetään sukkamaisesti jalkaan. Se ei ole todellakaan mikään massiivinen, mutta silti se siinä testaillessa tuntui jotenkin kankealta. Niinpä päätin jättä sen pois. Laitoin sen kuitenkin siihen radan lähettyville kassiin odottelemaan, että jos vaikka matkan aikana alkaisikin tuntumaan siltä että sitä tarvitsee.
No sitäpä ei onneksi tarvinnut. Itseasiassa matkan edetessä polvikipukin häipyi ja juoksu kulki vallan mainiosti. Krampeista, joita viime vuonna usein oli, ei nyt ollut tietoakaan. Ainoastaan etureidet alkoivat loppumatkasta väsymään ja lantio samalla tippumaan turhan alas.
Maalikin tuli vähän niin kuin yllättäen, sillä tänä vuonna siellä ajanottopuolen kuulutus ei oikein ollut huipussaan. Nimittäin aiempina vuosina ovat aina viimeistään viimeiselle kierrokselle lähtiessä ilmoittaneet kuulutuksella sen, jotta itse juoksijakin sen tietää. Nyt sitä ei tapahtunut. Itse ei kunnolla pystynyt juoksun lomassa omia juostuja kierroksia näkemään, kun taululla rivit vaihtuivat ja hyppelivät kokoajan, niin eihän siinä meikä pysynyt rätingissä. Kovasti joutui kuulutus huutelemaan juoksijoiden perään, että: "Juoksija sinä ja sinä voit jo lopettaa juoksemisen, olet tullut maaliin". Oli vähän kyllä minusta outoa touhua.
No, kuitenkin hyvillä fiiliksillä juoksin ja loppuaika olikin sitten paljon odottamaani parempi. 1.37.50 talvikauden juoksuksi tuntuu tosi makoisalta ja antaa taas uutta intoa harjoitteluun. Tuolla ajalla N50 sarjan voitto ja kaikista naisista toinen. N45 sarjasta löytyi tämän päivän paras naisjuoksija Merja Honkonen-Pohjonen ajalla 1.37.11.

Tänään kävin sitten hiihtämässä Tapion kanssa Ylivieskassa  Rieskaretken, joka oli 32 km. Hiihtotavaksi valitsimme tällä kertaa luistelun. Lähtö oli Huhmarista ja edestakaisena lenkkinä hiihdettiin. Hyvin jaksoin tuon lenkin tehdä. Toki minulla oli niin luistavat sukset, jotka Tapio oli aamusella laittanut menokuntoon. Ja hiihtoseuraakin saatiin, joten matka taittui rattoisasti.

Viikonlopun rasitukset kävin sitten vielä illan päälle hoidattamassa pois kurssikaverillani Kalevalaisen jäsenkorjauksen tapaan.
Tuleva viikko onkin vähän rauhallisempi liikkumisten suhteen, sillä tiistai-keskiviikko pukkaa koulutusta Helsingissä ja muutoinkin näytti kalenterissa olevan jos jonkinlaista tekemistä eri illoille.

Ja pitäähän mun hieman ottaa vielä takaisin tuota jalkahoito juttua. Kun tuossa aiemmin kirjoittelin, että eipä se jalkahoito, jonka kotona tein juurikaan jalkoja pehmentänyt. Niin kommenttini oli liian aikainen, sillä nyt on tapahtunut paljon. Toki siinä luvattiinkin noin viikkoa vaikutusajaksi. Nimittäin ihan KAUHEESTI on jaloista lähtenyt nahan riekaleita ja ihon palasia. On kuin uusi nahanluonti menossa. Vanhan karhean tilalle tulee ihanan pehmeää uutta ihoa. Koko ajan on oltava sukat jalassa, yötä-päivää, sillä niin on sotkuista touhua tämä. Tästä tulee hyvä.