VIELÄ ON LOMAA JÄLEJLLÄ

Monenlaista on kuluvaan lomaan sisältynyt ja lomaa olisi vielä melkein kaksi viikkoa jäljellä.
Paljon ollaan oltu reissussa, joten kotihommat ei juurikaan edisty. Matot sain viime viikolla pestyä.

Perjantaina veljen hautajaisten jälkeen suunnistettiin illalla kohti Yllästä, jonne oltiin jo aiemmin lomahuoneisto varattu yhden tuttava pariskunnan kanssa. He menivät sinne jo päivää aiemmin, joten lämmin sauna ja kahvit odotti meitä matkalaisia, kun me hieman ennen puolta yötä sinne saavuttiin.
Lauantaina siellä juostiin Äkäslompolon ympärijuoksu ja johan oli taasen hellejuoksu. Lämpötila taisi ehtiä nousta lähelle 29 astetta juoksun aikana. Minä juoksin 8,5 km lenkin ja toiset ( Ritva, Raimo ja Tapio) 5,5 km lenkuran. Reitti kulki asfaltti- ja sorateillä ja hiekka- sekä metsäpoluilla. Nousujakin oli ihan riittämiin. Aikaa mulla kului tuolla reitillä 40:14.
Sunnuntaina me jatkettiin Tapion kanssa vielä matkaa Leville, jossa yövyttiin yksi yö. Maanantaina kyläiltiin paluumatkalla Oulussa ja Ylivieskassa. Samalla tehtiin veljen vaimon kanssa pikainen matkasuunnitelma; eli päätettiin lähteä seuraavana aamuna Iisalmen kautta Kuopioon. Reissu kutistui kylläkin yhden yön reissuksi, koska takaisin piti joutua jo torstaiksi. Mutta nopeina naisina me ehdittiin tuossa ajassa kierrellä ihan riittävästi. Ikea tuli koluttua läpi ja monta muuta paikkaa. Kiva paikka oli Kuopio vaikkakin hotellihuone oli kyllä turhan lämmin :)

Liikunta puoli on jäänyt vähäiseksi käveleskentelyksi nuitten reissujen yhteydessä, joten tänään piti sitten jo hypätä pyörän selkään. Polkaisin aamupäivästä Ylivieskaan Murronperälle äidin luokse. Ja kun oli niin sopivan lämmin päivä, niin ruohoin hälle kasvimaan, jota hän oli jo edellis päivinä aloitellut. Siinä helteessä kyykkiessä mietein, miten saamaton sitä itse onkaan. Äitini ( 89 v. ) laittaa perunaa, porkkanaa, punajuurta, tilliä ja sipulia sen verran, että saapi siitä loppukesän syödä ja mitä minä monta kymmentä vuotta nuorempi tytär laitan. Just joo...kokonaisen yhden tomaattiamppelin, josta ei edes tarvi ruohoja kitkeä :)
No, polkaisin sitten iltapäivällä takaisin Nivalaan ja päätin lähteä huomenissa katselemaan löytyisikö mustikoita ja vadelmia. Ihan kaikkia paarmoja ja sääskiä uhmatakseni.
Tasan sata kilometriä tuli pyörän mittariin, ilman mitään lisälenkkejä, kun kaarsin kotipihalle. Ja vaikka näin vähäiset ovat olleet mun pyöräilykilometrit tähän mennessä, niin ei edes tuntunut kankkaroissakaan pahalta.
Juoksulenkkiä täytyis varmaan tehdä huomenna, jos jossain välissä ehtis. Huomis iltana ois meidän naisporukalla kirkkovenesoutu suunnitelmissa.