VIIKONLOPPUUN MAHTUU NIIN PALJON

Viikonlopun vietto alkoi itselläni perjantaina, kun lähdin töistä ja suuntasin autoni kohti Kalajokea. Sinne loma-asuntomessuille astuin portista isään noin klo 15. Paljon oli nähtävää, toinen toistaan upeampia loma-asuntoja. Vaikkakin monet taisivat olla ihan koteja, joissa tullaan asumaan ympäri vuoden. Joka tapauksessa hienoja olivat. Iltaa vietimme Rantakallassa karaoketanssien merkeissä ja yövyimme sitten Tapion sisarusten omistamassa loma-osakkeessa.
Lauantai-illaksi Leilan kanssa ajelimme sitten sinne Untamalaan  juoksemaan kesäkuun maratonia. Iltamaraton Poutunrannalla oli paikallisen kyläyhdistyksen järjestämä mielenkiintoinen tapahtuma.  Maraton juostiin neljänä lenkkinä, jossa alussa oli vajaa kaksi kilometriä päällystettä ja sitten alkoi soratie. Huh, kun se oli pikku mäkejä täynnä ja mutkaa sinne jos tänne. Ensimmäisellä kierroksella tuntui, ettei ne mutkat ja kaltevuus lopu ikinä. Toinen kierros tuntui jo paljon lyhyemmältä, kun tiesi mitä odottaa. Aloittelin taasen varovasti ja puolikkaan aika oli jotain 2.03. Toisen puolikkaan sitten juoksin rivakammin ja loppua kohti onnistuin pitämään vauhdin ihan jopa noususuunnassa. Loppuaika oli 3.56. Mutta kylläpäs mäet otti etureisiin. Ihan oli jalat tönkkönä, kun tallusteltiin kisapaikalta autolle. Leilalla myös onnistunut juoksu ja jos ajan oikeen muistan niin jotain 4.38. Ilta viileni niin kovasti ja joutuin, että ihan viimeisellä kierroksella meinasi jo käsivarsia paleltaa. Startti oli klo 19, joten aurinkohan se jo alkoi laskea ennen kuin oltiin juoksut juostu. Sitten yön päälle ajelemaan kotiin päin. Minä jaksoin ajaa Kaustisen ja Toholammin puoleen väliin, jolloin alkoi niin väsyttää, että piti Leila herätellä siitä jatkamaan. Kohtapa oltiin sitten jo Sievissä, josta minä suuntasin takaisin Kalajoelle ja Leila jatkoi kohti Haapajärveä. Aamuyön tunteina hiivein sitten kullan viereen nukkumaan.
Sunnuntaiaamu alkoi lämpimänä ja aurinkoisena, mutta se muuttui kohdallani ennen puolta päivää kylmäksi ja harmaaksi. Sillä sain sinne Kalajoelle viestin Keijo-veljeni poismenosta ja läksin ajelemaan murheellisin mielin Ylivieskaan iäkkään äitini luokse. Niin paljon voi mahtua yhteen viikonloppuun; ...INTOA ...ILOA ...SURUA ... KIPUA