AAMULENKKI

Tänään se sitten on lunastettu, se uuden vuoden lupaus. Onnin aamulenkillä mukana klo 5.30. Kuvitella,  minä sain itseni jo ennen viittä ylös ja olin Uikon pihalla hyvissä ajoin valmiina keskiviikko aamun juoksuun. Pirjo tuli kans ja sitten tietenkin tuo vakiokaksikko Onni ja Jani. Todella hyvin valittu aamu, sillä ilma oli mitä parhain juoksuun. Mittari pari astetta lämpimän puolella ja tuulikaan ei haitannut menoa. Minulle tuli koko lenkin mitaksi 6,5 km, kun vähän kierreltiin "ylimääräistä" odotellessa. Olipa siitä sitten mukava lähteä työpaikalle suihkuun ja valmistautumaan työpäivään. Virkeä mieli ja reipas olo palkkiona koko päivän. Mutta en siltikään ole niin aamunvirkku, että tästä tapaa tulisi. Yritän kuitenkin ryhdistäytyä kevättä kohti ja käydä ainakin joskus ennen töihin lähtöä pikku lenkin. Sillä mikäs sen ihanempaa, kuin alku keväästä olla aamusta liikkeellä. Siinä on jotain taianomaista tuntua, ilman raikkautta, heräävien lintujen viserrystä ja alkavan päivän sarastusta.


Varokaa aamuautoilijat täältä tullaan!

JUOKSUN ILO

Tänään tunsin juoksun iloa, kun pääsin Naisporukan kanssa juoksulenkille. Meillä oli tämän kuun yhteistapaaminen Päivikin luona ja käytiin juokseen  "Kiekon lenkki". Alun perin meillä oli tarkoitus mennä lumikenkäilemään tällä kertaa, mutta tämä talvi on ollut niin merkillinen etteihän se onnistunut. Joten muutettiin se jo hyvissä ajoin juoksulenkiksi. Matkaa tuli reilut 7 km ja se oli juuri sopivasti meikäläiselle, joka nyt on vielä toipilas. Tauti otti niin koville, etten ole käynyt ulkona juoksulenkillä kuin eilen 5 km ennen Kipinän jumppaa. Juoksun päälle Päivikki tarjosi meille proteiinipitoisen smoothien ja kahvit. Kyllä maistui ihanalle. Katsottiin sitten porukalla vielä vähän jalkaanalyysia ja mietittiin millaista tukea itse kunkin kenkäänsä kannattisi ajatella tai olla ajattelematta. Vähän ainakin saatiin osviittaa siitä millaisen jalan omistaa, onko korkea vai matala jalkaholvi vaiko peräti normi.
Kyllä hieman hirvittää, kun tuli vajaa kaks viikkoa taukoa juoksemiseen. Niinhän tuo on hengitys tukkoisen oloista ja jalat raskaat. Ja viikon päästä pitäis olla jo juostuna se hallimaraton. Ei oikein ole uskaltanut vielä ajatusta päästää sinne, ilmoittauduttu kuitenkin on. 
Jos nyt kuitenkin sitä vähän ajattelis, niin 105 ja puoli kierrosta tuntuu pahalta kiertää 400 m rataa. Alusta on Mondo, että sitäkin hieman pitäis miettiä mitkä lenkkarit tuolle alustalle ois sopivat. Äkkiseltään ajattelis, että ei tarttis olla kovin iskunvaimennetut. Voihan jalat kyllä tuota alustaa vieroksua ja tulla kovasti kipeiksi. Täytynee kysyä neuvoa kokeneemmalta hallijuoksijalta Onnilta :)
Se hyvä puoli tuossa juoksussa on, että siellä ei ole kylmä eikä tuule. Jos nyt jotain positiivista etsii. Lämpötila on siinä +18-20 astetta. Tällaisin miettein tänään.

ISKI SE SITTENKIN

Voiton vei tauti kuitenkin vaikka niin vastaan kovasti pyristelinkin. Ja mikä siinä aina tahtoo olla, et kun sulla on töistä vapaata niin silloin yleensä tuut sairaaksi. Olin varannut pari lomapäivää tähän loppuviikkoon, että saan rauhassa kisoja katsella ja välillä sopivasti ulkoilla.
Eipä tarvinnut ulkoilla, mutta kisoja kyllä sain rauhassa katsella. Ihan on kylet kippeenä tästä makaamisesta. Niin on kuume päällä ja lihakset ja nivelet "tulessa", et kuumana käy ilman noita suomalaisten niukkoja mitalitaisteluiden häviämisiäkin.
Pitäis itsensä saada sen verran kuntoon, että kykenis huomenna lähtemään Kälviälle kalevalaisen jäsenkorjauksen kurssi viikonloppuun. Siitä kun ei millään haluais olla pois.

LAISKOTTELUA

Melkoista laiskottelua on ollut muutamana päivänä. Lauantai aamuna ei innostanut hiihtämään lähtö, kun oli plussakeli ja lumisade sekä lisäksi nivuset kipeänä ensimmäisestä hiihtokerrasta johtuen. Niinpä harjoittelu kallistui kevyeen kuntosalitreeniin.
Sunnuntaina sitten olin virkeämpi ja suunnistin Kipinän yhteislenkille Uikkoon. Jouduin heittämään yksin alle jo reilun vitosen, jotta ehtisin olympialaisten hiihtoja katsomaan. Tämä taisi olla minun onneni ;) Sillä juoksuseura oli niin kovaa (Lasse ja Keijo), etten heidän matkassa olisi pitkää lenkkiä jaksanut juostakkaan. Heidän sellainen pikä kevyt lenkki vastaa mun  reipasta/kovavauhtista menoa. Miehet suunnitteli noin 19 km lenkkiä ja mulla oli päivän tavoite juosta noin 15 km. Eli kun lähdettiin porukalla liikkeelle mulla oli vielä vajaa kymppi juostavana. Lähdettiin Ahteelle päin ja sieltä Pajuperälle jatkaen Siljamaan suuntaan. Sellaiset 4 km juoksin heidän matkassa ja sitten erkanin takaisin keskustaa kohti miesten jatkaessa Niskakankaalle. Kiersin takaisin Kissametsän kautta ja sitten pikku lenkki vielä Uikolta K-kaupan suuntaan. Siitäpä mulle sitten tulikin 15 km täyteen ja olin tosi tyytyväinen lenkkiin.
Alku lenkki oli mulle hyvää verryttelyä, niin oli lihakset lämpimänä lähteä miesten kyytiin. Mokomat juoksivat kevyesti rupatellen 5min km-vauhtia lumisista ja jäisistä teistä piittaamatta. Oli kyllä tosi kiva juosta hyvässä seurassa, kevyt askelisten miesten kanssa. Niinpä sain hyvän vauhdin päälle loppulenkin ajaksikkin. Vaikka kyllähän mun km-vauhti tippui heti 20-30 sek, kun heistä erkanin. Eipä sitä tuu yksin noita reippaampia paljon juostua.
Tänään sitten niin maan perusteellisesti laiskotti, että en edes jumppaan jaksanut lähteä. Vaan sohva ja olympialaiset kutsuivat jälleen. Pientä flunssan poikasta edelleen vastustan. Karmoliittan Munkin Yrttitippoja kurkkua kohti, niin kyllä se siitä. Ja eikun nukkumaan.

HIIHTOKAUSI AVATTU

Vapaapäivä töistä, joten ilman ollessa suotuisa, arvelin heti aamusella laittaa sukset autoon ja pyyhkäistä Hiitolaan katsomaan oisko siellä hiihtokelit. Luistelusukset valitsin ja heti perille päästyä huomasin, että oishan siellä ollut pertsan latukin. Joten tulipa sitten testattua pystyykö tuolla reilu kaksi vuotta sitten loukatulla polvella jo tänä talvena harrastamaan luisteluhiihtoa. Eipä pystynyt. Jos hiihti Mogrenia niin, että työntö tuli huonon jalan liukuun, niin tämä ei tuntunut polvessa pahalta. Mutta eipä sitä meikäläinen jaksa mennä koko aikaa niin. Ja kuormittaishan se kroppaakin toispuoleisesti, jos koko ajan samallalailla menis. Joten lipsuttelinpa sitten 10 km luistelusuksilla pääsääntöisesti pertsaa. Kyllä oli kiva hiihtää. Täytyy varmaan mennä huomenna uudestaan.
Illalla ois sitten Haapalassa "Lassen loikat". Jos yrittäis siihen alle käydä vähän hölkytteleeen. Vois vaikka juosta kotoa sinne ja jospa sitten pääsis jonkun kyytillä takas tai sitten hölkyttelis myös pois.

PALAUTTAVAA

Vieläkin lauantainen maraton painoi sen verran, ettei viitsinyt juoksulenkille lähteä. Joten otin tälle illalle puolen tunnin palauttavan soutuharjoituksen ja kevyen jumpan. Eilen tuli sellainen jälkiväsy, että kun pääsi töistä ja kotona joi kahvit ja vähän söi, niin jo alkoi sohva kutsua puoleensa. Siihen vääntäydyttyä siinä sitten otinkin kunnon torkut-lähes kaks tuntia. Ja hyvin maistui uni vielä yölläkin. Jos vielä huomisen päivän ottais löysin rantein, kun on tuota iltamenoakin huomiselle ihan riittävästi.

Helmikuun alusta aloitin kyykkäys/punnerrus/lankku-haasteen, jota nyt olen toteuttanut sitä jo neljä päivää. Eli kun se kestää helmikuun, niin eipä olisi kuin 24 päivää jäljellä :) Itse aina jotenkin innostuu johonkin uuteen juttuun näin talven kääntyessä pikku hiljaa kevät puolelle. Viime helmikuussakin muistan, ku aloitin jonkun punnerrus-jutun. Eli se lisääntyi kans päivittäin aina muutamalla ja välillä otettiin vähän aikaa samoja määriä. Mutta niinhän sekin sitten lopahti, ku lähdettiin reissuun ja MM-hiihtojen seuraaminen vei kaiken muun mielenkiinnon. Toissa vuonna taisin hurahtaa johonkin aamuiseen Aurinkotervehdykseen. Se kyllä kestikin sen aikaa, että huomasi jo notkistuvansa. Saas nyt nähdä miten tässä haasteessa käy.

 

SANONPA, ETTÄ HUH

Nyt on reilu vuorokausi kulunut siitä, kun sain juostua läpi tämän vuoden toisen maratonin. Eilen aamulla nousin ylös ja totesin ikäväkseni että lunta sataa aikalailla ja tuulee. Onneksi tuo lumisade ehti juuri sopivasti loppua ennen starttia, mutta pakkasta oli - 9 astetta ja tuuli 3-4m/s. Juostava reitti oli suurimmaksi osaksi aavaa, juurikaan metsäosuuksia ei reitillä ollut. Onneksi olin tietoinen reitistä ja tulevasta säästä, joten varauduin siihen jo ennakkoon hankkimalla kunnon kypärämyssyn suojaamaan kasvoja kovalta viimalta. Siinäpä sitä sitten vaatepinon kanssa arvoin, että mikä olisi riittävä määrä housuja ja paitoja tuohon urakkaan. Kisapaikalle päästyä lisäsin vielä yhden paidan väliin ja heijastinliivin päällimmäiseksi tuomaan vähän tuulensuojaa ylävartalolle.



Tässä edellispäivänä hankkimani varustus itse juoksuun ja sen jälkeiseen palkitsemiseen ;)

Ennakkoilmoittautuneista oli osa jäänyt pois, joten matkaan meitä lähti kolme naista; Leila, Rauni ja minä.
Tälle maratonille en ollut asettanut muuta tavoitetta kuin suoriutua siitä. Ja muutama sata metriä juostuani olinkin varma siitä, että tästäpä tuli kova urakka. Nimittäin tiet olivat auraamattomia yöllisen lumipyryn jäljiltä. Soratie osuudella oli vain autojen ajamat urat, asfaltti osuudella oli suuremmilla aavoilla tuuli hieman vienyt enintä lunta pois, mutta vain autojen urat oli sielläkin muutoin ja sitten se haastavin kilometri oli sellaista "peltotietä", josta oli yksi auto mennyt. Siinä oli kyllä vanhoja kovettuneita traktorin jälkiä, jotka ikävästi muljuivat jalkojen alla, kuten myös osittain pinnassa olevat suurikokoiset murskeen palat. No, näillä piti mennä tällä kertaa.
Reitillä osui tuuli niin, että ensimmäiset noin viisi kilometriä se tuuli aikalailla vastaan ja sitten loppumatkan olikin myötäisempää. Kyllä tuntui aina mukavalta kun pääsi siihen kohtaan, missä tuuli kääntyi myötäiseksi. Maratoni juostiin neljänä kierroksena eli yksi kierros oli noin 10,5 km.

Ensimmäinen kierros meni siinä hieman tuskaillessa sitä peltotietä, kun se niin ikävästi otti tuohon leikattuun polveen. Toinen kierros eteni vähän ensimmäistä nopeammin. Sitten joutui käymään mutkan puuwc:ssä ja sekin oli "kylmä ryyppy", mutta selvisin siitä :) Matka jatkui kolmannelle kierrokselle ja siihen päätin vähän koittaa kiristää vauhtia, ettei tarttis niin kauan palella. Tämä kierros olikin sitten se nopein, jopa juottopaikalla meinasi tulla kiirettä kun pääsin yllättämään niin varhaisella saapumisella. Ja osansa oli kiihtyvälle vauhdille siinäkin, kun työkaveri ajoi autolla ohi ja peukutti. Siitä tuli kummasti hyvä mieli ja lisää virtaa. Meikäläisessä tuo kannustus auttaa aina.Mutta tällä kolmannella kierroksella tuli kyllä hieman nestehukkaakin, kun en ollut varannut omia juomia välille ollenkaan. Ja mua alkoi jo janottamaan siellä niin, että matkaa oli vielä reilu 3,5 km huoltopaikalle. Samoin kävi myös viimeisellä kierroksella. Ja sillä kierroksella mun  piti myös kävellä osa siitä peltotiestä, koska polveen sekä nilkkaan otti niin kipeää se epätasaisuus ja kaltevuus. Loppuajakseni tuli 4.32.55.
Kaikkinensa se pöppeöinen ja osittain lipsuva sekä epätasainen alusta vei jaloista voimat. Koskaan aiemmilla maratoneilla ei jalat ole tulleet tuollalailla kipeiksi. Toki ennenkin on tullut lihakset normaali kipeiksi. Nyt otti nivusiin ( ilmeisesti se että jalkoja joutui nostelemaan tavallista korkeammalle) ja polven taakse tuli kunnon patti (bakerin kysta?) ja nilkat kipeytyi (akilles). Eli vaivojahan siitä tuli, tietenkin tuon nyt saattoi arvatakkin tuolla kelillä.
Samoin kävi myös Leilalle, kävellä oli hänkin joutunut sen peltotien. Ja vaikka hän ei mikään polvivaivainen ole, niin valitteli myös polvikipua.
Rauni juoksi urheasti ajan puolikkaalle sekä jatkoi vielä Leilan matkassa muutaman kilometrin, kunnes kääntyi sitten takaisin heittäen tällä kertaa kokonaisen kesken.
Eli saimme Leilan kanssa molemmat helmikuun maratonin suoritettua, josta ollaan tosi tyytyväisiä.

Eilisilta menikin siinä itseä sulatellessa ja osittain uudestaan jäädyttäessä. Saunoessa ja kylmällä polvea ja akillesta hoidellen. Vielä saatiin mukavat yövieraat, joiden kanssa oltiin tänään Pietarsaaressa maakuntaviestejä seuraamassa. Siellä nuotiolla makkara ja kahvi maistui. Ja muistettiin me seurata kisojakin. Polvikaan ei siellä maastossa kävelyä haitannut. Oikein mukavat kisat oli seurata vaikka tietenkin se harmitti, ku taas Uusikaarlebyy voitti. Mutta onneksi saatiin Haapajärvi kakkoseksi ja Nivala oli sitten kahdeksas. Nivalan joukkue oli hieman muuttunut alkuperäisestä sairastumisten ja yhteensattumien vuoksi, mutta hienosti hiihtivät joka tapauksessa.



Just, tältä se tuntu juoksun jälkeen.

Nyt helpottaa ja Pollyt odottaa :)