SANONPA, ETTÄ HUH

Nyt on reilu vuorokausi kulunut siitä, kun sain juostua läpi tämän vuoden toisen maratonin. Eilen aamulla nousin ylös ja totesin ikäväkseni että lunta sataa aikalailla ja tuulee. Onneksi tuo lumisade ehti juuri sopivasti loppua ennen starttia, mutta pakkasta oli - 9 astetta ja tuuli 3-4m/s. Juostava reitti oli suurimmaksi osaksi aavaa, juurikaan metsäosuuksia ei reitillä ollut. Onneksi olin tietoinen reitistä ja tulevasta säästä, joten varauduin siihen jo ennakkoon hankkimalla kunnon kypärämyssyn suojaamaan kasvoja kovalta viimalta. Siinäpä sitä sitten vaatepinon kanssa arvoin, että mikä olisi riittävä määrä housuja ja paitoja tuohon urakkaan. Kisapaikalle päästyä lisäsin vielä yhden paidan väliin ja heijastinliivin päällimmäiseksi tuomaan vähän tuulensuojaa ylävartalolle.



Tässä edellispäivänä hankkimani varustus itse juoksuun ja sen jälkeiseen palkitsemiseen ;)

Ennakkoilmoittautuneista oli osa jäänyt pois, joten matkaan meitä lähti kolme naista; Leila, Rauni ja minä.
Tälle maratonille en ollut asettanut muuta tavoitetta kuin suoriutua siitä. Ja muutama sata metriä juostuani olinkin varma siitä, että tästäpä tuli kova urakka. Nimittäin tiet olivat auraamattomia yöllisen lumipyryn jäljiltä. Soratie osuudella oli vain autojen ajamat urat, asfaltti osuudella oli suuremmilla aavoilla tuuli hieman vienyt enintä lunta pois, mutta vain autojen urat oli sielläkin muutoin ja sitten se haastavin kilometri oli sellaista "peltotietä", josta oli yksi auto mennyt. Siinä oli kyllä vanhoja kovettuneita traktorin jälkiä, jotka ikävästi muljuivat jalkojen alla, kuten myös osittain pinnassa olevat suurikokoiset murskeen palat. No, näillä piti mennä tällä kertaa.
Reitillä osui tuuli niin, että ensimmäiset noin viisi kilometriä se tuuli aikalailla vastaan ja sitten loppumatkan olikin myötäisempää. Kyllä tuntui aina mukavalta kun pääsi siihen kohtaan, missä tuuli kääntyi myötäiseksi. Maratoni juostiin neljänä kierroksena eli yksi kierros oli noin 10,5 km.

Ensimmäinen kierros meni siinä hieman tuskaillessa sitä peltotietä, kun se niin ikävästi otti tuohon leikattuun polveen. Toinen kierros eteni vähän ensimmäistä nopeammin. Sitten joutui käymään mutkan puuwc:ssä ja sekin oli "kylmä ryyppy", mutta selvisin siitä :) Matka jatkui kolmannelle kierrokselle ja siihen päätin vähän koittaa kiristää vauhtia, ettei tarttis niin kauan palella. Tämä kierros olikin sitten se nopein, jopa juottopaikalla meinasi tulla kiirettä kun pääsin yllättämään niin varhaisella saapumisella. Ja osansa oli kiihtyvälle vauhdille siinäkin, kun työkaveri ajoi autolla ohi ja peukutti. Siitä tuli kummasti hyvä mieli ja lisää virtaa. Meikäläisessä tuo kannustus auttaa aina.Mutta tällä kolmannella kierroksella tuli kyllä hieman nestehukkaakin, kun en ollut varannut omia juomia välille ollenkaan. Ja mua alkoi jo janottamaan siellä niin, että matkaa oli vielä reilu 3,5 km huoltopaikalle. Samoin kävi myös viimeisellä kierroksella. Ja sillä kierroksella mun  piti myös kävellä osa siitä peltotiestä, koska polveen sekä nilkkaan otti niin kipeää se epätasaisuus ja kaltevuus. Loppuajakseni tuli 4.32.55.
Kaikkinensa se pöppeöinen ja osittain lipsuva sekä epätasainen alusta vei jaloista voimat. Koskaan aiemmilla maratoneilla ei jalat ole tulleet tuollalailla kipeiksi. Toki ennenkin on tullut lihakset normaali kipeiksi. Nyt otti nivusiin ( ilmeisesti se että jalkoja joutui nostelemaan tavallista korkeammalle) ja polven taakse tuli kunnon patti (bakerin kysta?) ja nilkat kipeytyi (akilles). Eli vaivojahan siitä tuli, tietenkin tuon nyt saattoi arvatakkin tuolla kelillä.
Samoin kävi myös Leilalle, kävellä oli hänkin joutunut sen peltotien. Ja vaikka hän ei mikään polvivaivainen ole, niin valitteli myös polvikipua.
Rauni juoksi urheasti ajan puolikkaalle sekä jatkoi vielä Leilan matkassa muutaman kilometrin, kunnes kääntyi sitten takaisin heittäen tällä kertaa kokonaisen kesken.
Eli saimme Leilan kanssa molemmat helmikuun maratonin suoritettua, josta ollaan tosi tyytyväisiä.

Eilisilta menikin siinä itseä sulatellessa ja osittain uudestaan jäädyttäessä. Saunoessa ja kylmällä polvea ja akillesta hoidellen. Vielä saatiin mukavat yövieraat, joiden kanssa oltiin tänään Pietarsaaressa maakuntaviestejä seuraamassa. Siellä nuotiolla makkara ja kahvi maistui. Ja muistettiin me seurata kisojakin. Polvikaan ei siellä maastossa kävelyä haitannut. Oikein mukavat kisat oli seurata vaikka tietenkin se harmitti, ku taas Uusikaarlebyy voitti. Mutta onneksi saatiin Haapajärvi kakkoseksi ja Nivala oli sitten kahdeksas. Nivalan joukkue oli hieman muuttunut alkuperäisestä sairastumisten ja yhteensattumien vuoksi, mutta hienosti hiihtivät joka tapauksessa.



Just, tältä se tuntu juoksun jälkeen.

Nyt helpottaa ja Pollyt odottaa :)