sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

AIKA RIENTÄÄ

Kevät on sitte jo pitkällä ja tämä naikkonen on ihan unohdellut tänne kirjoittelut tässä kevään huumassa.
MM-Lahdessakin tuli lähes viikko oltua. Olihan huikeat kisat. Järjestelyt täydelliset, puhumattakaan siitä tunnelmasta, joka paikan päällä vallitsi. Ilmat sattui tälle vilukissalle ihan kohilleen. Palellut ei, kuin ihan pikkuisen viimeisenä päivänä. Mutta veret alko kiertään silloinkin Heikkisen upeaa hiihtoa seuratessa ja äänijänteitä venyttäessä.
Meitä oli kahdeksan hengen porukka yhdellä mökillä noin 12 kilometrin päästä kisapaikalta. Mökki täytti hyvin meidän vaatimukset ja tilaa oli riittämiin.. Sattui niinkin, että saatiin saatella yksi porukan jäsen tuolloin lauantaina uudelle vuosikymmenelle. Laitanpa tähän vähän kuvia tuolta viikolta.

Ensiksi tärkein. Kisakynnet, nehän on olennainen asia :)

Leijona naiset lähdössä Norjan kaatoon:) Tuolloin jäi kyllä Norja kaatumatta.

Välillä käytiin kuunteleen tangokuninkaallisia.


Tänään oli Iivon päivä :)

Aika osuneet väriyhdistelmät :)


Leijona-naiset meinas muuttaa välillä jo Norjan leiriin. Aika sula oli tuokin rinne.

Rölli oli sitä mieltä että päivänsankarin lappuun oli tullut väärät numerot ja peitti tuon nollan.




 
Hiihtelyt on jääneet melko vähiin tälle talvelle ja laitoinkin jo monot odotteleen ensi talvea. Olisiko tullut noin 400 km ehkä ei aivan sitäkään. Ylös ooon kyllä kilsat laittanu, mutta enpä niitä oo yhteen ynnänny vielä.
Juoksua oon koittanut vähiinsä pitää yllä vaikka sekin on ollut melko vaihtelevaa. On tullut välillä hyviä viikkoja ja sitten ihan pohjanoteerauksia. Kaikenlaista touhua tässä ollut.

Kun tuossa alkuvuodesta sain sen kalevalaisen jäsenkorjaaja nimikkeen käyttöoikeuden, niin laitoin pystyyn semmoisen yrityksen kuin Pikku Peukaloinen. Pikku Peukaloinen tarjoaa  klassista hierontaa ja tuota kalevalaista jäsenkorjausta.
Alan huhtikuun alusta tekeen päivätyötäni 80:llä prosentilla ja sehän meinaa sitä, että silloin oon yhden päivän viikosta kotona tekemässä tuota omaa hommaa. Tuo kotipäivä on aina maanantai. Toki, jos tulijoita on, niin teen toisinaan lisäksi myös jonkun illan.  Facebookista löytyy jo tietoa Pikku Peukaloisesta ja tulossa on myös nettisivut, kunhan tässä saadaan semmoiset aikaiseksi.

Hoitotila sijaitsee kotonani.

Että tämmöistä :)


Tänään oonkin sitten juossut kuukauden pitkiksen 42 km. Ja sanonpa, että huh huh. Oli semmonen tuuli välillä vastaan, välillä sivulta ja onneksi lopuksi takaa. Tuntu että puskee kaks metriä takas, jos yhden pääsi eteen päin. Mutta vastaavasti myötätuuleen tuli keveästi.......niin kauan kunnes krampit iski. Meinasi 4 km ennen kotia jo soittaa noutajan :), mutta ei onneksi sisu antanu periksi. Niin kummallisesta paikasta kramppas ku jalka pöydän päältä ja pohkeen sivusta. Ei oikein pystyny mitään vasta venytystäkään tekeen. Kun nilkan ojensi, niin kramppas pohje. Piti yrittää käsillä lihasta venyttää. Luulin, jo että en pääse kotiin muuta ku auton kyytillä. Kun sitten vihdoin pääsin taas jotenkin juoksemaan, en uskaltanu kävelyksi heittää enää ollenkaan. Ja juostakkaan ei ois jaksanu. Onneksi se myötätuuli työnsi eteenpäin.
Kramppien syyksi arvelen sitä, että omaa tyhmyyttäni lähdin lenkille aluksi ilman juomia, kun meinasin vaan tehdä lyhyemmän lenkin tuon sään vuoksi. Mutta kun matka niin helposti meni, niin soitin tyttären tuomaan mulle mehuvyön, jonka olin valmiiksi laittanut. Siihen olin varannu kolme pikkupuulloa mustikkamehua, siis en mitään urheilujuomaa. Ja eipä siinä mustikkamehussa suoloja ym. ole ja eipä suoloja ollut mulla missään taskussakaan.  Siis täysin oma moka. Ja juotavakin loppui viimeisellä kympillä, kun ehti jo tulla niin jano ennen kuin tosiaankin sain ensimmäisen juomapaussin, että nestettä sitten meni enempi ku normaalisti. Viimeisellä vitosella oli pakko jo poiketa tieltä sen verran, että kävin puhdasta lunta hakeen "syötäväksi" nesteeksi. Enpä oo sitten lapsuusvuosien jälkeen lunta syönytkään. Mutta helpottihan se vaikka kylmää kyllä oli.

Kotona sitten ensimmäiseksi merisuolat ääntä kohti ja kunnon juoma-annokset. Tämän jälkeen saunaan ja jalat kylmään vesiämpäriin. Kyllä se siitä alko helpottaan, kun ensin pääsi könyään sinne saunan lauteille. Nyt vielä ennen nukkumaan menoa venyttelyt ja vähän rullauksia. Onneksi viikolla on tiedossa jalkahieronta. Tulee tarpeeseen.

2 kommenttia:

  1. Oho! Onpa ollu hurja lenkki! Kaksi tuollaista viikkoon niin on jo aika hyvät viikkokilsat :)) Että ei haittaa vaikka harvoin käy ;) Hyvä pohjakunto, kun jaksat noin pitkään vetää #peukku

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No,jaksaahan sitä kun vauhti on niin hidas. Eikös se ole sanontakin että: "Ei se matka vaan vauhti se on joka tappaa"

      Poista