Melkoista haipakkaa on taas ollut tämäkin viikonloppu. Kukahan ehtis nuot kotihommat tehdä?
Onneksi tänään oli mieheni velipoika yökylässä ja hän näytti samalla huoneiston puhdistuslaitetta, jota oli menossa esittelemäään Kalajoelle päin. Siinäpä tuli sitten vähän pölyjä imuroitua, mattoja tampattua, petivaatteita vakumoitua ja huoneilmaa ionisoitua. Ois vaan viipynyt pidempään, että ois ehtinyt koko talon hällä siivouttaa ;) Mutta pitää olla tyytyväinen tähän vähäänkin.
Perjantai-iltana ajelin itse Ouluun yökylään ja sieltä sitten lauantaiaamusella Kiiminkiin. Siellä oli vuorossa puolikkaan juokseminen. Reittiähän oli mainostettu tasaisena ja nopeana. Tasainen se kyllä oli, mutta nopeudesta voi olla montaa mieltä. Nimittäin olipas niin mutkainen reitti että ja mutkat oli välillä melko tiukkoja. Tuli vähän sellainen nykivä vaikutelma koko juoksusta, kun joka välissä joutui jarruttelemaan käännöksissä ja sitten taas uudelleen kiihdyttämään. Muutoin oli kyllä kiva reitti siellä asutuksien keskellä suojaisilla kujilla, ei ollut pitkistä tuulisista suorista tietoakaan.
Ilma oli lämmin, noin +14 astetta, tuulista kylläkin, mutta lämmintä sellaista.
Tällä kertaa aloitin tarkoituksella vähän maltillisemmin, edelleen jalkoja kuulostellen. Hieman ennen puolta väliä yritin jonkin verran lisätä vauhtia. Ja ilmeisesti siinä jotenkin onnistuinkin, koska pystyin vauhdin pitämään melko tasaisena eikä viimeisillä kilometreilläkään tullut selkeää hyytymistä. Loppuaikani oli 1.38.13. Tällä irtosi N50 sarjan voitto ja seitsemäs sija kaikista naisista. ( tuon tiedän, kun puolikkaalla seitsemän parasta aikaa palkittiin vielä erikseen lahjakorteilla ja minä olin juuri se viimeinen palkittu)
Mutta sitten on meidän liikunnallinen sukumme saanut uuden juoksijan. Nimittäin minun siskoni Sirpa, joka on meidän sisarussarjan vanhin, juoksi eilen Kiimingissä elämänsä ensimmäisen puolimaratonin. Voitto sarjassa N60, jossa hän oli ainoana osallistujana. Mutta olisi siinä saanut kyllä juosta toisetkin kovaa, jos olisivat meinanneet hälle pärjätä, nimittäin aika oli niin loistava kuin 1.59.07. Arvostan tuota suoritusta kovasti, että heti ekalla alle kahden tunnin. Ja suorituksen arvoa lisää vielä sekin, että kahden vuoden kuluttua sisareni täytää 70 vuotta. Hän jäi eläkkeelle pitkäaikaisesta työstään nyt kesällä ja tuossa viime äitienpäivän aikoihin hän leikkisästi totesikin, että: "Pitää varmaan alkaa juokseen maratoneja, että saa aikansa kulumaan kun eivät anna enää töissäkään olla". Näin se on nyt aloitus tapahtunut ja tuostapa on hyvä lähteä jatkamaan. Onnittelut hienosta juoksusta vielä tätäkin kautta ja samalla myös synttärionnittelut.
No, tuolta Kiimingistä ajoin sitten renkaat melkein soikiona Nivalaan ja tein pikaiset valmistautumiset illan juhliin Haapajärvelle Someron majalle yhden tuttavan 50-vuotispäiville. Siellä menikin ilta rattoisasti hyvässä seurassa. Tämä päivä onkin sitten mennyt lähinnä vieraiden kanssa seurustellessa ja eilisestä elpyen. Huomisesta alkakoon sitten jälleen uusi viikko uusin kujein.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti