perjantai 14. elokuuta 2015

VÄHÄN JUOKSUHISTORIAA JA HARJOITTELUA

Ensimmäisen maratonini olen juossut Helsinki Cityllä 1992. Tuolloin ei vielä ollut chip-ajanottoa olemassakaan, joten kaikkille lähti kello käymään samasta pamauksesta vaikka olit kuinka kaukana lähtöviivalta hyvänsä. Oma juoksuni meni hieman alle neljän tunnin ja tuo silloinen virallinen bruttoaikani oli  4.01 ja jotain. Tuosta eteen päin ilmoitinkin itseni vuosittain Helsinki City maratonille, että tulisi paremmin lenkkeiltyä kun oli jokin tavoite. Noin menin useita vuosia eli maratoni kerran vuodessa. Välillä juoksuharjoituskilometrit jäivät jopa alle 200, mutta sisulla kuitenkin kävin maratonin juoksemassa, kun oli kerta tullut ilmottauduttua.
Varmaan alkaen joskus 2005 vuodesta sitten jo juoksin 1-3 maratonia kesässä. Ja tuo vuosi 2014 oli sitten se hulluttelu vuosi jolloin mentiin maratoni kerran kuukaudessa. Mutta kyllä minä kuitenkin olen ajatellut pysyväni tuossa 1-3 per/vuosi. Se tuntuu sopivalta määrältä.

Vuonna 2011 lokakuussa jäin vuorotteluvapaalle ja iloitsin kovasti vapaa-ajan lisääntymisestä. Olin ajatellut, että silloin voisi lisätä harjoittelua ja yrittää puolikkaalla ja maratonilla seuraavalle kesälle rikkoa omia ennätyksiä. Mutta ainahan ei mene niin kuin on suunnitellut. Heti muutaman viikon kuluttua, marraskuun alussa loukkasin vasemman polveni metsälenkillä, kun tipahdin kiven koloon. Nivelkierukka- ja nivelsidevamma, sääriluun kontuusio (luun mustelma, murtuman alku) ja sitten vielä bakerin kysta.
Nivelsiteen venähdys parani melko lailla muutamassa kuukaudessa. Bakerin kysta puhkesi. Nivelkierukka leikattiin vasta toukokuussa 2012. Samalla siellä näkyi myös sääriluun päässä rustovamma, jolle ei tehty silloin mitään. Toipuminen oli tosi hidasta ja polvi nesteili vielä elokuussa, jolloin sitä myös punktoitiin ja laitettiin kortisonia. Syyskuussa aloitin sitten pikkuhiljaa harjoittelun. Siihen asti harjoittelu oli ollut talvella perinteisen hiihtelyä laahustaen ja lähinnä tasatyöntönä mennen, kun ei kärsinyt potkua tehdä, puhumattakaan luistelusta. Kesällä pyöräilyä kankealla polvella kieputtaen, seisten ei pystynyt ajamaan ollenkaan. Vesijuoksua jonkin verran itseään pakottaen, koska vesi ei kuulu minun suosikkeihin..
Siitä se sitten käynnistyi hiljolleen. Ja mikä onnellisinta, juoksua koukku polvella alkoi kärsiä tekemään. Kävelystä polvi kipeyti välittömästi.

2013 vuoden tammikuussa juoksukilometrejä olikin jo 96. Ja luku hieman kasvoi kevättä kohti. Huhtikuussa aloitin pyöräilyn ja sainkin kilometrejä melko hyvin ajettua kesän aikana. Syksyllä tuli 2000 km täyteen. 2014 vuodelle sitten kertyikin tuota juoksupuolta tavallista enemmän noiden kuukausimaratonien ansiosta. Tuona vuonna pyöräilyä tuli noin 1000 km, juoksua ja kävelyä tuli yhteensä 1593 km. Hiihtoa ei tullut kuin viikon verran pohjoisessa, kun täällä meillä oli niin lumeton talvi. Aiemmat vuodet, ennen polven loukkaamista, olivat jääneet kävelyn ja juoksun osalta n. 1250-1400 km:iin.
Uskonkin tuon mun peruskunnon olleen melkoisen hyvä tuon 2014 vuoden ansiosta ja siksipä pystyin nyt menneenä talvena juoksemaan hieman vauhdikkaampiakin lenkkejä. Sekä lisänä juoksumatolla tapahtuneet lyhyemmät vedot lopputalvesta/alkukeväästä. Pyrkimyksenä talvella mulla oli tehdä kolme juoksulenkkiä viikossa (joka ei läheskään joka viikko onnistunut). Korvaavana harjoitteluna mulla olikin hiihto. Tykkään hiihtämisestä ja nyt viime talvena kärsein jo tuolla polvella hieman harrastaa luisteluhiihtoakin. Talven juoksumäärät todella vähäiset 20-45 km/viikko. Hiihto sitä sitten korvasi. Talven hiihtokilometrit 1000km, joka vaati tiukan loppurutistuksen.

Kesäajan viikkokilometri määrät ovat kyllä melko surkeita. Viime viikolla tuli kiitettävästi 69 km. Edellisellä viikolla 45 km, sitä aiemmalla 41 ja sitä ennen 32. Eli nuot oli mun loma-ajan viikkojen juoksumäärät. Ja noissa määrissä on mukana kaksi puolikkaan kisaakin. Tuollaisilta mun viikkomäärät nyt ovat näyttänee, kun selaan taaksepäin tuota mun harjoituspäiväkirjaa.

Toiset laskee harjoitteluun käytetyn ajan, minä yleensä lasken kilometrit. Tämä mun harjoittelu pitäis saada säännöllisemmäksi ja oikealla tavalla eteneväksi. Ja se kaikkihan ensisijaisesti lähtee omasta sitoutumisesta. Itse yritän aina tehdä jonkinlaista suunnitelmaa eteenpäin, mutta yleensä se sitten kariutuu ajan puutteeseen ja muihin yllättäviin asioihin. Ja suunnitellessa innostun laittamaan sinne liian monenlaista juttua, joita ei sitten kerta kaikkiaan ehdi kaikkien työ-ja kotiasioiden ym. menojen tiimellyksessä tehdä.

Tässä tätä sepustusta, kun eräs blogiani seuraava oli noissa viesteissä hieman kiinnostunut harjoittelumääristäni. Tännekkin päin otetaan mielellään vinkkejä harjoittelusta :)

2 kommenttia:

  1. Kiitos mielenkiintoisesta jutusta juoksuhistoriastasi! Tässäkin huomaa että sinnikkyys ja järki käsikädessä pääsee aika pitkälle! Omat vammat juoksuharrastukseni alussa alkoikin tuntumaan nyt pieniltä. Runsaat 20v sitten juoksin mutta perheen kasvaessa ei ollut muka aikaa (tekosyy). 3,5 vuotta sitten aloitin uudestaan 30kg ylipainon kera jolloin polvet ei alkuun tahtoneet kestää. Ylipainosta eroon päästyäni ja vauhdin hieman kasvettua alkoi vasen penikka juonitella useampaan otteeseen .Muutama päivä meni aina vamman uusiessa "surutyöhön" ja oli pakko tarttua pyörän sarviin kiinni ettei kaikki vaivalla hankittu kunto valu pois! Nyt reiluun vuoteen penikka ei ole enää "puhunut" mitään ja kestää hyvin juoksua. Mutta miettimistä tästä tosiaan tuli omaan tekemiseen, lähinnä siihen että malttaisin pitää reilusti taukoa kun on sen paikka eikä takoa "päätä seinään". Isot kiitokset vielä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa hieno juttu, että pystyt taasen juoksemaan. Onneksi on noita korvaavia harjoitusmuotoja kuten tuo pyöräily :) Mutta ihan samojen asioiden kanssa oon paininut minäkin, kun millään ei malttais pitää riittävän pitkiä parantelujaksoja kun jokin vaiva yllättää. Välillä tuntui että pitää laittaa lyijypallo jalkaan jotta pysyy paikoillaan. Ehkä kuitenkin jotain on ajan kanssa oppinut ja ikä on hiukan tuonut malttia lisää.
      Ja vinkki, jos penikat alkaa vielä vaivaamaan, niin kokeileppas kalevalaista jäsenkorjausta, oisko siitä apua. Nimittäin lihaskalvojen irroittelulla on monet penikat saatu kuriin.

      Poista