PIDISJÄRVEN YMPÄRIJUOKSU

Eilen niin tuulisessa, mutta lämpimässä säässä pidettiin Kipinän juoksukauden avaus. Vajaa kympin lenkki heitettiin alle ja sitten sai saunoa ja herkutella simalla sekä munkilla. Sekä tietenkin asiaan kuului makkaranpaistoa. Siinä sitten arvottiin tulevien päivien säätä.

Onneksi tänään, kun oli Pidisjärven ympärijuoksu sekä siinä samassa Savulan lenkki niin säitten haltija suosi. Aurinkoa vaan ei saatu, lämpöä oli alle 10 astetta ja tuuli onneksi eiliseen verrattuna pientä. Kipinän juoksijoita olikin mukana, molemmat lenkit huomioiden, ilahduttavan paljon.
Pientä flunssan poikasta on mulle yritellyt ja minä olen laittanut kovasti hanttiin, niin päätinpä lähteä sitä karkottamaan ja juoksemaan tuon puolimaratonin.
Sainkin jo lähtöviivalta seuraa Honkalan Jarmosta, kun meidän aikasuunnitelmat osuivat yksiin. Eli alle 1.40 aikaa lähdettiin tavoittelemaan. Alkumatka sujuikin myötätuuleen suunniteltua nopeammin, Järvikyläntielle käännyttäessä, jolloin oli juostu 5 km, alkoikin sitten vastatuuliosuus. Ja tämän kyllä huomasi. Joutui melkoisesti pinnistelemään, että sai vauhdin pidettyä. Mutta niin se taisi olla muillekin vaativa pätkä. Ainakin siinä saatiin heti kiinni mun sarjan juoksija Överstin Elli, joka jäikin sitten aikalailla heti meidän matkasta. Lampoperän tienhaaraa odotettiin jo hartaasti, että tuuli vähän kääntyisi paremmaksi. Siinä olikin sitten mukava soratie osuus, joka toi kivaa vaihtelua juoksuun. Pahoin pelkäämämme Aittoperän aava olikin sitten yllättävän tuuleton ja pikkuhiljaa tie kääntyi niin, että saatiin juosta loppumatka myötäiseen.
Paljon oli tuttuja reitin varrella kannustamassa ja siitä kiitosta heille. Ikävät pikku nousut tuntuivat loppupuolella matkaa jo raskailta. (Vaikka eihän Nivalassa mitään nousuja edes ole)
Puolitoista kilometriä ennen maalia sanoin Jarmolle, että annahan mennä nyt loppu nuoruuden innolla ja juokse tuo edellä menevä mies vielä kiinni. Tuossa meille tuli sitten pikkuisen eroa, kun en pysynyt enää hänen matkassa. Loppumatkalla minua tuli vastaan vanhempi nainen potkupyörällä ja hän huikkasi minulle, että olet ensimmäinen tyttö. Tuosta lauseestahan mulle jäi soimaan korviin vaan tuo sana TYTTÖ ja askellus muuttui vielä kepeäksi. Maaliviivan ylitin ajassa 1.37.13. erittäin tyytyväisenä tämän päivän juoksuun ja tavoitteen saavuttamiseen. Kiitoshalaukset maalissa juoksukumppanille, josta oli merkittävä apu.
Niinpä naisten kiertopalkinto lähti vuodeksi Karvoskylälle, koska olin nopein TYTTÖ ja sain tietenkin vielä pokaalin oman sarjan voitosta (tytöt 50 v.)
Naiset 70 v-sarjassa tehtiin uusi suomen ennätys, kun Saaren Leena alitti 1.45. Hurjan paljon Onnea hänelle tuosta ennätyksestä. Tuo on todella kova aika. Ajatella, että Leena on minua päivälleen 19 vuotta vanhempi ja juoksee tuollaisia aikoja. Siinäpä tavoitetta  meille nuoremmille. Mihin kaikkeen tuo nainen olisikaan pystynyt, jos olisi aloittanut juoksemisen jo yleisessä sarjassa. Hänhän aloitti vasta kypsällä iällä oman tyttärensä innoittamana.

No, tästäpä on nyt sitten hyvä jatkaa kohti muita koitoksia. Harkinnassa on vielä, että juoksenko Kokkola City Runilla tulevana perjantaina. Aika näyttää.



Tällaiset pokaalit