PUOLIKAS BOTNIAHALLISSA

Niinhän minä sitten päädyin kuitenkin lähtemään sinne Mustasaareen Botniahalliin juoksemaan puolimaratonia. Ratahan on siellä onneksi 400 metriä pitkä, niin se tiesi kierroksia 52 ja 300m päälle. Aamulla lähdin ajelemaan 6.20 ja ilma oli melko mukava, pikkuisen sateli välillä räntää/vettä. Kokkolassa kävin vielä kahvittelemassa ja haukkaamassa sämpylää, että jaksoi ajella lopun matkankin. Juoksut alkoivat klo 10.30 ja olin perillä aikalailla 9.30, joten sopivasti jäi aikaa valmistella itsensä juoksukuntoon.
Juoksijoita oli edellisvuoden malliin melkoisen paljon niin puolikkaalla kuin kokonaisellakin. Koitin siinä ennen starttia vähän juosta alle, että olisi saanut vatsan toimimaan, mutta turhaan :(
Joten niinhän siinä kävi, että aika varhaisessa vaiheessa juoksua vessa alkoi kutsumaan. Yritin pitkittää sinne menoa ja aina kierros kierrokselta mietein, että kestäisköhän vielä yhden kierroksen kiertää. Lopultahan sinne oli sitten mentävä. Vessat onneksi sijaitsivat siinä juoksuradan sivustalla olevissa tiloissa, joten ei tarvinnut kauaksikaan lähteä. Äkikseltään katsoin, että siinä touhussa tuhlaantui aikaa reilu 1,5 min. (Siis ikinä ei selviä kotona noin nopeesti vessareissusta.)
Hyvin siellä toimi ajanotto, sillä koko ajan tuli kierrosajat valotaululle ja samalla näki siitä myös, että monesko kierros tuli täyteen. Huoleton oli juosta, kun kaikki pelasi. Vessareissu sekoitti sen verran omaa suoritusta, että ei oikein tiennyt toisten kilpasiskojen kierrosmääriä, kun ei ollut varma, että moniko meni sillä aikaa ohi. Ja sitten, kun olin vielä yksin liikkeellä, niin ei ollut ketään radan varressakaan antamassa väliaikatietoja. Mutta eipä tuo haitannut, kun lähinnä juoksu oli testi itselle eikä niinkään kilpailu toisia vastaan.
Todella tyytyväinen olin omaan suoritukseeni, sillä loppuajaksi sain 1.40.24. Ja sekös antaa paljon lisää motivaatiota harjoitteluun. Eli tuosta voisin päätellä, että hiihtokilometrit ovat olleet hyväksi. Eikä eilisillan sprinttikään tainnut muuta kuin avata viikolla tukkoon hiihdetyt lihakset.

Eilinen sprinttihän oli vain 1,6 km tuossa Karvoskylän valistulla. Toki siihen mahtui se yksi isompi nousukin ja mulle niin vaativat kaksi alamäkeä. Hyvin siitä kuitenkin selvisin, kun olivat onneksi käyneet juuri ladun ajamassa ja se ei ollut ihan "pääkallo" kunnossa. Yllättäen tämä maratoonari olikin naisten nopein. 10 sekuntia jäi eroa Eveliinaan, joka tuli kakkoseksi. Rauni kolmas, Leila neljäs.

Mustasaaresta palatessa pysähdyin Kokkolan Apsille MM-hiihtoja katsomaan, siis naisten 30 km. Harmittavasti Kerttu jäi just neljänneksi ja mitalikolmikon ulkopuolelle. Sitkeä oli ajeleskella yksin loppumatka, kun alkoi niin väsyttämään. Pakko oli pysähtyä vielä Eskolan kohdilla happihyppelylle. Nyt pitänee sitten alkaa suunnitteleen, että miten tästä harjoittelua jatketaan kevättä kohti. Mieli on kyllä ainakin positiivinen ja sain keskivauhdin lasketuksi  (4.46/km).