LOMATUNNELMIA

Kylläpäs tuo aika menee lomaillessa joutuisasti, kun ei ole ehtinyt mukamas tännekään käydä mitään kirjoittelemassa. Yhtä hiihtämistähän tämä lomani on ollut, kun on aamupäivästä käynyt itse hiihtään ja sitten on seurattu suomalaisten suorituksia MM-Falunissa. Tulihan sieltä eilen se ensimmäinen mitalikin ja toivottavasti tänään miesten viestistä saadaan jatkoa mitalitiliin.

Alkulomasta oltiin Levillä neljä vuorokautta minun vanhimman veljeni ja hänen vaimonsa kanssa. Siellä meitä hiihtokelit kyllä suosi täydellisesti. Parina päivänä saatiin nauttia ihan auringonpaisteestakin ja pakkasta oli kaikkina päivinä vain muutama aste. Ladut siellä oli tietenkin loistokunnossa ja reittivaihtoehtoja löytyi runsaasti. Kovasti me sielläkin kisastudioa pidettiin ja älämölö oli kyllä melkoista, mahtoivat siinä seinänaapurit olla ihmeissään. Sanoinkin, että kovaa on tämä hiihtäminen, kun aamupäivät pitää lykkiä itselle vauhtia ja iltapäivät joutuu sitten sauvomaan suomalaisille apua kaikin jäljellä olevin hartiavoimin.

Kotiin tultiin maanantai-iltana ja täällä kelit onkin olleet sitten plussan puolella jatkuvasti. Kovin oli lumet sulaneet noina muutamina päivinä. Mahtaakohan kohta enää päästä edes Aurinkoladulle hiihtämään. Oonkin käynyt nyt tuossa Haapajärven puolella hiihtämässä Sauvi-Somero lenkkiä. Tiistaina kävin siellä lipsuvin suksin perinteistä hiihteleen ja samalla tutkin sieltä väliltä Oksavalle päin lähtevän ladun. Arvelin tarkistaa, että josko se veisi ihan Oksavan koululle saakka tai ainakin jonnekkin sinne Parkkilaan menevälle tielle.  Aikani sitä hiihdettyä se tuli loppujen lopuksi jonkin vihreän talon porraspieleen, joten eipä auttanut muu kuin kääntyä siitä takaisin.
Eilen meillä oli sitten Tapion veljen tytön kanssa hiihtotreffit samaisella Sauvi-Somero ladulla. Keli oli sen verran luistava, että käytiin sitten pari kertaa tuo latu kiertään luistellen, joten matkaa saatiin lähes 30 km.

Juokseminen on jäänyt nyt loman aikana todella vähiin. Yksi 5 km aamulenkki pohjoisessa ollessa ja sitten keskiviikkoiltana juoksumatolla 12 km. Kovasti tekisi mieleni lähteä huomenna juoksemaan puolikas hallimaratonille. Eli sinne samaiseen paikkaan, missä viime maaliskuussa juostiin kokonainen. Kokemus oli niin positiivinen, että ihan nytkin tekis kovasti mieli sinne juoksemaan. Yritin tuossa viime viikolla kysellä Leilaa sekä Hilkkaa kaveriksi, mutta kumpikin olivat kuulemma juosseet niin vähän tälle talvelle etteivät asiasta innostuneet.
Vähäiset ovat kyllä omatkin juoksut ja varsinkin nyt on jalat täysin tukossa, kun on tullut peräkkäisinä päivinä hiihdettyä pitkiä lenkkejä. Laskeskelin tuossa eilen, että yli 170 km oon hiihtänyt nyt näiden lomapäivien aikana. Tänään meinasinkin pitää vapaata hiihtämisestä, mutta illallahan on tietenkin ne Kipinä Cupin viikkokisat. Eli pitäneehän se käydä tietenkin hiihtämässä. Tänään vuorossa on sprintti 1,6 km, joten onneksi vain lyhyt rypistys. Ihan oon kahden vaiheilla siitä huomisesta Botniahalliin lähtemisestä, mennäkkö vaiko ei. Jotenkin ois vaan niin kiva koittaa miten jaksaa puiolikkaan tässä vaiheessa juosta ja tulisihan siitä tosi hyvä harjoitusjakso määrällisesti ja rasituksillisesti tästä hiihtoloma viikosta. Ja sitten voiskin pitää vähän palauttavamman viikon ja odotella kuinka kunto nousee kohisten ;) No, onhan tässä vielä tämä päivä aikaa miettiä, mitä tekis.

Kyllä lomalla on sitten mukava olla. Tätä vois jatkaa pidempäänkin, mutta nyt pitää vielä nauttia näistä kolmesta päivästä sillä maanantaina alkaa taasen tavallinen arki. Varasin lomalukemistakin sekä tietenkin neulomuksia ja virkkauksia myös oon ehtinyt harrastamaan. Tänään täytynee koittaa ehtiä siivota huusholli ennen ku alkaa se miesten viesti ja kaupassakin täytyis viel käydä. Pitäisköhän ostaa varalta jotain kahvi hyvää, jos vaikka sais juoda tänäänkin mitalikahvit.