HIIHTELYÄ JA JUOKENTELUA

 

Kurun pohjalla löytyi näin hieno jäätynyt vesiputous.

Velipojan kanssa.

Tuossapa kuvia sieltä meidän Pyhätunturilla vietetystä viikonlopusta. Parina päivänä käytiin hiihteleen sellaista sunnuntai-hiihtelyä. Kaikilla taisi olla takana vain yksi kerta suksilla oloa tälle talvelle ja itse olin viel vähän flunssainen, joten maisemien ihailuksi hiihtolenkit meni,. Ja olipahan siel hienoja paikkoja. Tuonne kuruun pitää vissiin päästä kesällä patikoimaan.

Pikkuhiljaa olen päässyt taasen juoksemaankin, kun tuo flunssa on helittänyt. Nyt lauantaina kävin Toholammin talvimaratonilla juoksemassa 7,9 km lenkin, että saisin viel viimeiset "limat" liikkeelle ja saihan siel syleksiä ;).  Vissiin juoksupaussi oli tehnyt hyvää, sillä juoksu tuntui kuitenkin melkoisen mukavalta ja loppuajaksi sain 36.50. Siinä naisten lyhyellä matkalla meitä ei ollut kuin kolme juoksijaa, joten sain tuolla ajalla ykköspokaalin.
Sieltä sitten melkein samantien Koposperälle Leilan luokse naisporukan yhteilenkille. Siinä tulikin sitten hyvä loppuverryttely (11 km) ja sen päälle ulkosauna sekä Leilan tekemät ihanat salaatit kruunaten kahvilla. Kyllä meidän naisten kelpasi.
Kotiin tultua saatiin vielä yövieraaksi Tapion veljentyttö Jaana. Hänen kanssaan käytiin sunnuntai-aamuna juokseen tuo Kilparannan lenkki eli sellainen 11 km. Kiitos Jaanalle mukavasta vierailusta.

No, tänään sitten vähän niin kuin jouduin juokseen töistä kotiin, kun mun auto hajosi viime torstaina työmatkalla ja on nyt sitten pajalla korjuuksilla. Eipä olekaan tänä talvena tullut montakaan kertaa töistä kotiin juostua. Siitä tulee sopivasti 15 km, kun juoksee suorinta tietä kotiin.

PIENTÄ LOMAA PUKKAA

Tulevalle viikonlopulle ois tiedossa pidennetty viikonloppu Pyhällä, kun mulla on lomapäivät perjantaina ja maanantaina. Jospa sitä pääsis ainakin suksia voiteleen ja mahdollisesti sen toisen kerran tälle talvelle hiihtämäänkin. Pikku flunssa vain meinaa yritellä, kuin tietäen että loma on tulossa. Huomenissa kun viel puol päivää töissä sinnittelisi, niin sitten vois kääntää auton nokan kohti pohjoista. Tämän viikon aamulenkitkin ovat jääneet tauolle tuon lentsun vuoksi. Mutta eiköhän sitä jo taas ens viikolla saada nekin järjestykseen.

UUDET LENKKARIT

Kyllä tää aika kuluu ihan lentämällä, kun ei tahdo tännekkään ehtiä mitään kirjotteleen. Pitää ryhdistäytyä tässä suhteessa ja yrittää raapustaa ainakin edes jotain pientä.
Pari viikkoa on jo mennyt edellisestä marasta. On ollut kovin vähäisiä minun lenkit tuona aikana, kun on niin monenlaista juttua ollut yhtä aikaa menossa.
Jäsenkorjausasiakkaita on siihen koulutukseen liittyen tullut hoidettua harva se ilta ja sitten päivätyössä on mennyt useampana päivänä suunniteltua pidempään. Siihen vielä jumppaillat ja sitten tuli myös aloitettua yksi kansalaisopiston kurssi lisää. Nimittäin tölkinavaajista pitäis jonkin lainen laukku saada aikaiseksi.
Mutta oon minä kuitenkin ryhdistäytynyt noissa aamuissa. Tällä viikolla ja edellisellä viikollakin olen käynyt kaksi aamulenkkiä ennen töihin lähtöä. Sain houkuteltua naapurin rouvan mulle kaveriksi, niin sehän pistää heräämään. Ollaan sovittu, että kumpikin lähtee kotoaan varttia vaille kuus, niin silloin ollaan yhtä aikaa "lähtöpisteessä". Ei siinä meikäläiselläkään ole silloin varaa paljo torkutella vaan heti ylös ja lenkkikamppeet päälle. Onhan sitten lenkin jälkeen huikee fiilis alkaa valmistautumaan töihin.

Olenpa sitten hankkinut uudet lenkkarit Kärkkäisen ale-myynnistä. Asicsit tuli jälleen hankittua. Nyt oli taasen vuorossa DS Trainer Neutraalit. Viime syksyn mallia myivät hintaan 99€. Mut en oo viel niillä raahtinut juosta yhtään lenkkiä, ihaillut vain ja tepastellu sisällä ;)



Oikeat namupalat.

Tänään käytiin se sunnuntain yhteislenkki pitkänä juokseen. Uikosta lähti meitä matkaan neljä naista ja yksi pieni koira. Löydettiin tosi mukava ja suhteellisen suojainen reitti vaikka niin tuulinen sää olikin. Sopivasti pahimmat aavat tuuli oli suotuisasti selän takana. Olihan
hyväkuntoinen ja sitkeä koira, joka meitä naisia paimensi uskollisesti Pajuperän, Vilkunan, Niskakankaan, Kiekon ja vieläpä osittain Pirttirannan teillä. Sitten se lähti omistajansa kanssa kohti Uikkoa ja me muut vielä jatkettiin matkaa Savulaan ja Haapaperälle. Uikon pihalla meillä oli sitten mittarissa 26 km.

HALLIMARATON

Eilen juostiin Mustasaaren Botniahallissa Häjyjen järjestämä Hallimaraton. Hieman pelon sekaisin tuntein matkaan aamulla kotoa lähdin klo 6.00. Takana oli huonosti nukuttu yö ja parin viikon huono treeni jakso sairastelun takia. Ja sitten vielä mietitytti, miten sitä jaksaa hallissa kiertää 400 metrin rataa 105 ja puoli kierrosta. (Kestääkö pää)
Mukaan sain tällä kertaa Leilan ja Hilkan. Perillä oltiin reilun kolmen tunnin kuluttua ja valmistautuminen koitokseen saattoi alkaa. Minua nukutti niin kovasti vielä juoksukamppeita vaihtaessa, että haukottelusta ei loppua meinannut tulla. Koitinpa vähän siinä pukuhuoneen penkillä makoillakkin. No, arvelin että kyllä kait ne unet maratonin aikana silmistä kaikkoaa. Ja niin tekikin.

Juoksijoita oli oman arvion mukaan noin sadan paikkeilla kaikkiaan. Aikalailla saman verran puolikkaalla ja kokonaisella. Yllättäen juoksu tuntuikin aika mukavalta noin tiiviissä porukassa. Aika kului rattoisasti, kun koko ajan oli joko ohitettavia tai ohittajia. Kun puolikkaan juoksijat saivat urakkansa juostua, niin sitten tietenkin porukka hieman harveni, mutta siltikään en kokenut juoksua yksitoikkoiseksi.
Aluksi ajanotto systeemissä oli tietenkin jotain ongelmaa. Meni yli puolitunti ennen kuin saivat juoksijoille näkyviin valkokankaalle jotain tietoa juoksusta. Valkokankaalta oli kyllä sen jälkeen helppo seurata juoksun etenemistä. Siihen tuli juoksijan nimen perään kierrosaika, juostut kierrokset ja juostu matka. Eli siitä pystyit kyllä hyvin seuraamaan paljonko olit matkaa taivaltanut.
Oma juoksuni eteni sen suunnitelman mukaan, että jokainen kymppi olisi edellistä nopeampi. Siis kiihtyen loppua kohti, niin kuin aina aiemminkin on ollut tavoitteeni. Tällä kertaa se onnistui. Nyt ei edes se viimeinen kymppi ollut hiipuva. Kaikkinensa juoksu oli suhteellisen helppo. Energiat riittivät hyvin. Kuulutus jakeli väliaika tilanteita tosi harvakseen. Neljä kuulutusta naisten maraton tilanteesta koko juoksuna aikana ja sitten viides kun tuli maaliin. Jos olisi sijoituksesta juossut olisi pitänyt olla oma huoltaja matkassa, joka olisi pitänyt kierrosluvut hallinnassa ja pystynyt seuraamaan valotaulua. Itsellekkin kävi niin, että luulin olevani kierroksen edellä naisten puolella kakkoseksi sijoittunutta. Ja sitten kun hän tulikin maaliin ja minä olin vielä kierroksella, niin vähän harmitti. Nimittäin sen verran kilpailuhenkisyyttä löytyy, että hänet olisin yrittänyt pestä koska kaikkeani en ollut antanut.

Hilkka juoksi todella loistavan juoksun. Bongasi itselleeen jänikseksi Tollolan Timon ja piti kiikarissa koko juoksun ajan. Hilkkaa voi kyllä verrata Happo-Heikkiseen, sillä niin hyvin hän saa itsestään kaiken irti. Niin oli nytkin nainen kaikkensa antaneena maalissa hyvällä ajalla 3.43.41. Hetken mondon pinnassa oksentaen mahan tyhjäksi geeleistä ym, hän suuntasi pukuhuoneeseen meitä hitaampia odottelemaan. Hilkalla löytyy kyllä aina yritystä, kun kello laitetaan käymään, oli kysymys sitten kisasta tai testijuoksusta. Jonkin aikaa sai Hilkka pukuhuoneen penkillä makoilla ennen kuin minä sinne saavuin. Mun loppuaika oli 3.54.54. Ja sitten odoteltiin Leila maaliin.
Leilalla on ollut myös sairastelua pari viikkoa, flunssa yrittänyt päälle, kurkkukipua ym. Saa nähdä laukaisiko tuo juoksu nyt sen, että sais sairastaa kunnolla pois. Leila sanoi tämän maran olleen hälle nyt tälle vuodelle juostuista raskaimman. Ja näin varmaan on, kun puolikuntoisena juoksee. Mutta Leilan tuntien, niin periksi ei anneta eikä vaivojen haitata menoa. Sieltä löytyy kyllä tarvittavaa sitkeyttä. Ninpä hän suoriutui jälleen urakasta reilusti alle viiden tunnin, 4.51.25.

Peseytymisten ja pikku tankkausten jälkeen alkoikin sitten kotimatka. Leila oli ajanut tulomatkan, niin sitten arvottiin että kukas se ajaa pois. Leila siinä kyllä koitti ehdotella, että Hilkkahan se niin nopeaa juoksi, että on ehtiny levähtää kauimmin ja ois virkein ajaan. Mutta tämä ehdotus ei mennyt läpi:) Minä lupauduin ajajaksi, koska mulle tämän päivän juoksu oli kuitenkin suhteellisen helppo, ei mitään työntekoa. Ainoastaan jaloissa tuntui tuo alusta, kun ei ole jalat tuollaiseen tottuneet. Ja tietenkin sitä normaalia vatsan vääntelyä, mitä meikäläiselle usein pitkien juoksujen jälkeen tulee.
Ajeltiin ensin Kokkolaan asti, missä käytiin syömässä ja siitäpä sitten tunteroisen päästä oltiinkin jo kotona Nivalassa. Pitänee alkaa ensi kuun maratonia suunnittelemaan..

AAMULENKKI

Tänään se sitten on lunastettu, se uuden vuoden lupaus. Onnin aamulenkillä mukana klo 5.30. Kuvitella,  minä sain itseni jo ennen viittä ylös ja olin Uikon pihalla hyvissä ajoin valmiina keskiviikko aamun juoksuun. Pirjo tuli kans ja sitten tietenkin tuo vakiokaksikko Onni ja Jani. Todella hyvin valittu aamu, sillä ilma oli mitä parhain juoksuun. Mittari pari astetta lämpimän puolella ja tuulikaan ei haitannut menoa. Minulle tuli koko lenkin mitaksi 6,5 km, kun vähän kierreltiin "ylimääräistä" odotellessa. Olipa siitä sitten mukava lähteä työpaikalle suihkuun ja valmistautumaan työpäivään. Virkeä mieli ja reipas olo palkkiona koko päivän. Mutta en siltikään ole niin aamunvirkku, että tästä tapaa tulisi. Yritän kuitenkin ryhdistäytyä kevättä kohti ja käydä ainakin joskus ennen töihin lähtöä pikku lenkin. Sillä mikäs sen ihanempaa, kuin alku keväästä olla aamusta liikkeellä. Siinä on jotain taianomaista tuntua, ilman raikkautta, heräävien lintujen viserrystä ja alkavan päivän sarastusta.


Varokaa aamuautoilijat täältä tullaan!

JUOKSUN ILO

Tänään tunsin juoksun iloa, kun pääsin Naisporukan kanssa juoksulenkille. Meillä oli tämän kuun yhteistapaaminen Päivikin luona ja käytiin juokseen  "Kiekon lenkki". Alun perin meillä oli tarkoitus mennä lumikenkäilemään tällä kertaa, mutta tämä talvi on ollut niin merkillinen etteihän se onnistunut. Joten muutettiin se jo hyvissä ajoin juoksulenkiksi. Matkaa tuli reilut 7 km ja se oli juuri sopivasti meikäläiselle, joka nyt on vielä toipilas. Tauti otti niin koville, etten ole käynyt ulkona juoksulenkillä kuin eilen 5 km ennen Kipinän jumppaa. Juoksun päälle Päivikki tarjosi meille proteiinipitoisen smoothien ja kahvit. Kyllä maistui ihanalle. Katsottiin sitten porukalla vielä vähän jalkaanalyysia ja mietittiin millaista tukea itse kunkin kenkäänsä kannattisi ajatella tai olla ajattelematta. Vähän ainakin saatiin osviittaa siitä millaisen jalan omistaa, onko korkea vai matala jalkaholvi vaiko peräti normi.
Kyllä hieman hirvittää, kun tuli vajaa kaks viikkoa taukoa juoksemiseen. Niinhän tuo on hengitys tukkoisen oloista ja jalat raskaat. Ja viikon päästä pitäis olla jo juostuna se hallimaraton. Ei oikein ole uskaltanut vielä ajatusta päästää sinne, ilmoittauduttu kuitenkin on. 
Jos nyt kuitenkin sitä vähän ajattelis, niin 105 ja puoli kierrosta tuntuu pahalta kiertää 400 m rataa. Alusta on Mondo, että sitäkin hieman pitäis miettiä mitkä lenkkarit tuolle alustalle ois sopivat. Äkkiseltään ajattelis, että ei tarttis olla kovin iskunvaimennetut. Voihan jalat kyllä tuota alustaa vieroksua ja tulla kovasti kipeiksi. Täytynee kysyä neuvoa kokeneemmalta hallijuoksijalta Onnilta :)
Se hyvä puoli tuossa juoksussa on, että siellä ei ole kylmä eikä tuule. Jos nyt jotain positiivista etsii. Lämpötila on siinä +18-20 astetta. Tällaisin miettein tänään.

ISKI SE SITTENKIN

Voiton vei tauti kuitenkin vaikka niin vastaan kovasti pyristelinkin. Ja mikä siinä aina tahtoo olla, et kun sulla on töistä vapaata niin silloin yleensä tuut sairaaksi. Olin varannut pari lomapäivää tähän loppuviikkoon, että saan rauhassa kisoja katsella ja välillä sopivasti ulkoilla.
Eipä tarvinnut ulkoilla, mutta kisoja kyllä sain rauhassa katsella. Ihan on kylet kippeenä tästä makaamisesta. Niin on kuume päällä ja lihakset ja nivelet "tulessa", et kuumana käy ilman noita suomalaisten niukkoja mitalitaisteluiden häviämisiäkin.
Pitäis itsensä saada sen verran kuntoon, että kykenis huomenna lähtemään Kälviälle kalevalaisen jäsenkorjauksen kurssi viikonloppuun. Siitä kun ei millään haluais olla pois.