SM-MARATON 2018 FIILIKSET

Todellakin huippu fiilis lauantaina juostun maratonin johdosta jatkuu aina vaan.... Tunne, jonka tuo juoksu sai aikaiseksi, on kuin jalat ei juurikaan maata koskettaisi. Juoksu kääntyi minun voitoksi ja kultamitali kaulassa sain sieltä kotiin tulla. Kerrataanpa tuo lauantaipäivä vielä täälläkin.

Suhteellisen hyvin nukutun yön jälkeen lähdin ajelemaan Kempelettä koti hieman ennen klo seitsemää. Ja niin väsytti koko matkan, että jouduin pysähtymään kolme kertaa tuolla välillä oikomaan itseäni ja haukkaamaan raitista ilmaa jotta en olisi nukahtanut rattiin. Voi sitä haukotusten määrää ja mieteinkin, että miten tässä nyt jaksaa juosta, kun ei jaksa edes ajaa. Hieman huolestutti moinen.

Lähtö tapahtui klo 10 ja sää oli mitä mainioin minun kannalta. Aurinko paistoi ja vähän tuuleskenteli, olisiko asteita ollut reipas 20. Joidenkin mielestä oli jopa liian tukalaa. Toki siellä välillä oli kuumia pätkiäkin, mutta ei se minua haitannut.
Koetin muistaa aloittaa riittävän rauhallisesti, etten liian kovaan alkuun sortuisi. Noin 5.12 min/km alkuvauhdeilla menin. Sain jossain 10 km tietämillä yhden oman sarjalaisen kiinni. Rinnalla juostessa hän tuumasi, että on täällä kovia 55 vuotiaita naisia kun jo toinen menee hänen ohi.
Tuosta tiesin, että ainakin yksi minun sarjalainen on edelläni. Kaikkiaanhan meitä oli sarjassani neljä juoksijaa. Mutta, kun minulla ei ollut ketään huoltajaa mukana, joka olisi tilanteesta kertonut, niin en tiennyt oliko edelläni vielä kaksi vaiko yksi oman sarjalainen. Eikä tuo tilanne selvinnyt kuulutuksistakaan toiselle kierrokselle lähdettäessä. Vauhti hieman kasvoi tuon ohituksen tehtyäni ja välillä taisi muutama kilometri mennä jopa alle 5 minuutin. Puolimatkan aikani oli 1.48.??

Pikku hiljaa aloin saavuttamaan muutamia naisia ja pian huomasin, että jonkun selässä on merkintä N55. Ahaa, siinähän taitaa mennä mun kilpakumppani Kipinä maratonin puolikkaalta. Tuolloin hänet pystyin voittamaan muutamalla minuutilla, mutta nyt onkin toinen kisa.
Niin saavutin hänet ja pääsin rinnalle, jolloin hän vilkaisi sivulle todetakseen minut omaan sarjaansa kuuluvaksi ja samalla kiihdytti sen verran vauhtia, että juoksi minun eteen. Vaihdoin puolta ja yritin toiselta puolelta ohitse, jolloin hän teki selkeän rytmin muutoksen ja karisti minut kannoiltaan. Itse jatkoin omaa vauhtiani ja tuota eroa tuli varmaan 20-30 metriä.
Varmaan noin 1,5 km juostiin, jolloin olin saanut hänet uudelleen kiinni. Tulin rinnalle ja samalla hän teki taas rytmin muutoksen minut havaittuaan. Niin tuli meille jälleen eroa. Nyt enää 15-20 metriä. Jatkoin edelleen omaa vauhtiani ja ajattelin, että tuohon en lähde mukaan, koska tuohan se voimia kuluttaa jos jokin, tuo tuollainen spurttailu.
Noin kilometrin aikana sain hänet jälleen kiinni ja pääsin rinnalle. Sama toistui, mutta nyt eroa ei tullut enää kuin vajaa 10 metriä.
Itsekseni siinä mietein, että jos tuon naisen kanssa joudun loppukiriin, niin eihän mulla ole mitään saumoja. Multa ei taatusti irtoa lopussa minkäänlaista kiriä ja toisella rytmin muutos on noin helppoa. Mutta sitten myös ajattelin, että rassaa se tuota naista sekin, että käyn aina siinä rinnalla ja kuitenkin  siellä vielä painaa sekin, että viime kisassa minä vein voiton. Ja tuosta ajatuksesta taisin itsellekin saada uskon vahvistusta.
Matkaa maaliin oli enää noin 9 km, kun tulin neljännen kerran hänen rinnalleen. Siinä hän vilkaisi sivulleen ja sanoi, että pitäsköhän hänen nyt antaa periksi. Minä kannustin häntä sanomalla, että : Älä anna periksi, matkaa on enää alle kymppi" Tähän hän: "No, katotaan tuleeko hän vielä täältä." Ja minä: "Tuut, tuut sinä vielä." Sopivasti tuli alikulkutunnelin lasku, jossa varmaan sain häneen ihan pienen eron aikaiseksi. Vaikkakin alkoi jo tuntua, että minulle vahvaa juoksemista ei enää ollut nuo alamäetkään. Kaikkinensa reittihän oli tasainen. Vaihtelua toivat juurikin nuot alikulkutunnelit.

Matkaa ei ollut enää kuin vajaa 7 km, kun eka kerran alkoi jalkakrampit vaivata. Oikean jalan takareisi alkoi ensin oikutteleen ja kohta vasemman jalan pohje. Vauhti tipahti välillä jopa 5,35 min/km. Viimeiset 4 km olikin täyttä sinnittelyä merisuolarakeet suussa juosten. Kokoajan noilla kilometreillä  mietein, että joko kohta se nainen tulee sieltä ja ohittaa minut. Paljon meni puolimaratonin juoksijoita ohitse, joten takaa lähestyviä askelia kuului tuon tuostakin.
Viimeinen lenkki vielä Zimmarin taakse, siinä mutkassa piti jo katsoa taakse, että näkyykö uhkaajaa siellä tulevaksi. Ei näkynyt, joten sain sylkeä loput suolarakeet suustani ja lasketella loppumatkan minkä jaloiltani kykenin. Tuohon mutkaan oli myös tyttäreni Sanna ehtinyt minua kirittelemään. Vielä vain ei ollut tietoa olinko ekana vaiko tokana. Maalilinjan ylitettyä kuulutus ilmeisesti kertoi minun voittaneeni oman sarjani. Ja Sanna sen vielä varmisti onnittelullaan ja halauksellaan.

Voitto aika oli 3.40.26. Toiseksi sijoittui Liisa Kemppainen ajalla 3.41.41. Eli eipä paljoa hän periksi antanut. Maratonilla kuitenkin tuo 1.15 min ei paljoa ole. Jos lopussa oikein hyytyy, niin se on hetkessä ajettu kiinni. Kolmas oli Mikkelin Kilpa-Veikkojen Satu Soivanen ajalla 4.06.47.

Ikimuistoinen kisa. Ihan meinasi kyynel silmänurkkaan kotimatkalla hiipiä. Sillä tämä muistojuoksuni edesmenneelle veljelleni tuotti minulle myös sm kultaa. Paluumatkalla ei enää nukuttanut vaan siinä ajellessa muistelin Keijo veljeäni. Muistin, kuinka hän minua "juoksutti" kerrattain Rauhanpirtin juoksussa Pattijoella. Tuolloin ymmärsin, mikä ero on hölkällä ja juoksulla :). Samoin hän saattoi asettaa minulle joitakin tuloksellisia tavoitteita ja niiden saavuttamisesta oli luvassa jotain palkkiota. Mm. ensimmäiset Asicsin DS Trainer juoksukengät on minulle tuolla tavoin tulleet. Hän ei juurikaan kehuja paljon jaellut, mutta jos niitä joskus sait, niin tiesit silloin kyllä ne ansainneesi. Hieman hymyn kare huulillani ajattelin tämän päivän juoksuakin, että hän ehkä arvostaisi tuota suoritusta aika paljon, jos vielä eläisi, mutta....sanoisi kuitenkin, että etkö missään vaiheessa olisi pystynyt tuota 27 sekuntia ottaan pois, kun olisihan se paljon paremman kuuloista kun  aika olisi 3.39.59.

Alla kuvia palkintojen jaosta :)