JÄÄHIIHTOA

Niinpä se saatiin tuo vanha vuosi päätettyä ja uusi lähti jo mukavasti käyntiin. Siis, niin oon nauttinut tästä mun vuodenvaihteelle ajoitetusta lomasta, ettei paremmasta väliä. Ei tarvinnut pohjoiseenkaan lähteä, kun etsimällä etsii ja hyvät "agentit" auttaa, niin löytyihän niitä hiihdettäviä latujakin. Maanantaina tulin tuolta Karsikkaalta hiihtelemästä, niin Häkkilän Asko soitti tiedotteen, että hän on Vinnurvassa katsomassa hiihtosenssejä. Ja, että siellä on aivan loistava hiihtotilanne. Minua hieman epäilytti, mutta teimme rehvit seuraavalle aamulle.
Pakkasta oli reilu -15 astetta, kun tiistai aamuna lähdimme sinne suksimaan. Jään pinnassa oli pieni lumikerros, joka sopivasti piti luistelupotkun koossa ja järvi oli täysin jäätynyt. Rantoja kierrellen järven ympärysmatkaksi tuli 2,1km. Jää paukkui, kun hiihdimme menemään ja sekös minua aina pelotti ja luulin jään pettävän. Mutta minua viisaammat kertoivat, että vain lisää jäätymistä tapahtuu ja siksi napsuu kun vesi vähenee... Vinnurvajärvi vissiin on niin matala, että se melko aikaiseen jäätyy, jos vaan on vähäkään kovempaa pakkasta muutaman päivän. Enpä olisi uskonut, että siellä todellakin oli tuollaiset hiihtomahdollisuudet. Eli luisteluhiihtoa pystyy vallan mainiosti hiihtämään.

Tuolla järvellä on pitänyt nyt sitten käydä joka päivä suksimassa. Päivä päivältä siellä on ollut enemmän hiihtäjiä ja tänään olikin jo hiihdetty sen verran paljon, että se lumikerros pinnasta alkaa pikkuisen jo kadota. Toki järvi on jo niin jäässä, että ei ole ihan pakko enää rantoja ja samoja reittejä kierrellä vaan voi valita hiihtämättömänkin kohdan. Ja onhan siellä se oma rauha. Tänään kävin sen verran myöhään hiihtämässä, että ehti tulla pikkuisen pimeäkin ja hetihän minusta alkoi tuntumaan, että susi sieltä erämaasta kohta jolkuttelee jäälle mulle seuraksi. Mutta ei onneksi näkynyt, korppi siellä vain raakkui.
Ja hiihdon päälle minä tein SEN... kävin avannossa. Kun siinä rannassa, mistä lähden hiihtämään on avanto ja pukukoppi. Ja hyvin oli koppi varusteltu. Koppiin, kun meni sisälle ja laittoi valot niin samalla syttyi avannolle valot ja vieläpä siinä kopin katossa oleva lämmitin alkoi hekuttaa lämpöään. VAU. Niinpä minä näin hyvin sinne avannolle kipsutella. Mutta täytyy kyllä sanoa, että mitään huippusuoritusta en tehnyt. Nopea kastautuminen olkapäihin saakka rappusista kiinni pitäen ja saman tien sieltä pois. Oli se niin kylmää ja tuulen viimakin vielä puhalteli siihen laiturille. HYI.. Silti olin ylpeä itsestäni, että nyt olisin sen ekan kerran käynyt, jos vaikka toisella kerralla pikkuisen pidempi kosketus veteen. Kun kömmein sieltä avannosta pois, niin joku tuli juuri otsalampun kanssa vielä sinne järvelle hiihteleen, mutta kohteliaasti meni vähän kauempaa, ettei kuullut kuinka mun hampaat löi loukkua. Sen verran tuli kuitenkin kylmä, että en meinannut millään lämmetä. Kotiin päästyä makasin huopaan kääriytyneenä sohvan nurkassa ja katselin sieltä Tour de Skin aloituksen. Nyt illan päälle on olo ihan hyvä ja lämmintäkin piisaa.

Uuden vuoden lupauksiakin tuli tehtyä. Viime vuodelle sain juuri ja juuri sen tuhat hiihtokilometriä täyteen, niin ajattelin että nyt se tavoite olisi sitten 1100 km. Ja pyörällä edelleen 2000 km. Joka ei kylläkään viime vuodelle täyttynyt. Ja sitten tietenkin ne perinteiset karkki- ja saunalonkerolakot. Tuo lakko karkista ja alkoholista kestäköön 16.4 saakka. Enempää lupauksia ei kyllä kannata tehdä sillä noiden toteutumisessa onkin meikäläiselle ihan riittävästi haastetta.
LUV-projektikin näkyy taasen huomenna alkavan. Eli Vähäahon Onnin järkkäämä "Liikkumalla Uuteen Vuoteen" projekti, jossa yritetään viikon aikana kerätä mahdollisimman paljon liikunta tunteja/minuutteja. Enemmän tietoa kyseisestä asiasta ja toimintaohjeet löytyy Onnin sivuilta  http://nivala66.blogspot.fi/. Liikkeellä täytyy yrittää olla, joten Vinnurva kutsuu jälleen huomen aamulla.