JOULU OHITETTU

No niin, josko sitä nyt pikkuhiljaa pääsis normi elämään taasen kiinni, kun tuo Joulukin on sivuutettu. Ihan on menny mässäilyksi ja laiskotteluksi tää oleminen. Joulusuklaiden syönti aloitettiin töissä jo pari viikkoa ennen Joulua ja sitä on jatkunut nyt sitten koko Joulun ajan myös kotona. Aivan tuntuu, että sitä pursuaa kohta jo korvistakin, pahaa tekee ja yököttää koko suklaa, mutta kun käsi vaan käy kohti suuta. Minä oon kyllä niin karkin perso, että oonkin huomannut sen, että vähentämään sen syöntiä ei pysty vaan se pitää sitten lopettaa kokonaan. Ja uudelta vuodelta se loppuu sitten ainakin joksikin aikaa, en nyt kuitenkaan koko elämän ajaksi meinaa sitä lopettaa, mutta kuitenkin..

Eilen olikin suuri nautinto, kun pääsi suksille. Yli kaksi tuntia hiihtoa, aah. Voiko olla mukavampaa, kuin kaikessa rauhassa hiihdellä ja antaa ajatusten kulkea omia teitään. Lumen vähyys hieman vielä menoa haittasi, mutta löysin kuitenkin tuolta Haapaveden puolelta hiihdettävää baanaa sen verran, että makuun pääsi. Ja viime yönä satoi lunta lisää. Mulla onkin tuleva viikko lomaa, joten toivoa sopii että pakkaset pysyis nyt kohtuullisina tuon lumen pysymisen suhteen.

Ei niin häävi, mutta hiihtämään kuitenkin pääsi.

Suksi potkee...

Kyllä oli naama messingillä, kun pääsi hiihtään :)

Tänään käytiin katsomassa Haapaveden kansalliset hiihdot. Runsaasti oli siellä hiihtäjiä ja hiihtolaji oli perinteinen. Kisasta teki loppujen lopuksi mielenkiintoisen se, kun alettiin seuraamaan hiihdon oikeellisuutta. Eli kun nyt tälle kaudelle on tullut uutena sääntönä se, että luistelupotkua ei saa käyttää, jos hiihtokohdassa on latu-ura. Eli siis kaarteessakin, jos siinä on ajettu perinteisen latu-ura, niin et saa potkia vauhtia luistellen. Tai jos hiihdät tasatyöntöä latujen välissä olevalla tasaisella alueella, niin et saa ottaa luistelupotkuja. Ja voi sitä luistelupotkujen määrää... mitä tuollakin nähtiin. Juryn miehet siellä alkoivat jo kännyköillä videoimaan hiihtäjien menoa. Hiihtojen lopuksi taisi puhutteluun joutua useampi ja vielä useampi sai varoituksen, mutta sen verran järjestäjät  siellä taisivat "jänistää", että eivät ketään alkaneet hylkäämäänkään. Kun olisivat muun muassa miesten sarjan voittajan joutuneet hylkäämään ja nuorista miehistä myös voittaja luisteli luvattoman paljon. Meinasivat että parikymmentä hylkäystä ainakin olisi pitänyt antaa.
Pikkuisen vain jäi itseä mietityttämään se, että miksi noita sääntöjä sitten laitetaan, jos ei noudatettavaksi. Ilmeisesti sitten rikottaviksi. Mutta eihän nuot helppoja tapauksia ole tuomaristollekaan. Kukahan kohta enää haluaa perinteisen kisoja edes järjestää, kun se menee noin vaikeaksi. Kohta vaan kilpailuissa luistellaan ja kuntoilumielessä vaan hiihdetään perinteistä.

Huomenna minä laitan sukset viuhumaan perinteisesti ja annan kropalle kyytiä, jotta pääsisin vyötärölle keräytyneistä vararenkaista eroon. Eihän se juoksukaan kule, kun joutuu normaalia enemmän tuota painolastia kuljettamaan. Ikäkö lie tuonut tullessaan tuonkin ilmiön, että ne syödyt suklaat tuohon vyötärölle alkavat kertyä. Ei ne vaan ennen siihen pakannut :)
Ruotuun, ruotuun sitä on nyt itsensä laitettava!