sunnuntai 31. tammikuuta 2016

ISKI POHJOISEN KAIPUU

Kyllä niin alkoi tekeen mieli tuonne pohjoiseen päin hiihtelemään, kun kävin katselemassa viime vuoden kuvia. Ja sitten jo viikonloppuna vähän alustavasti mietittiin veljen ja hänen vaimon kanssa tämän talven hiihtoreissua. Paikkaa ei vielä päätetty, mutta ajankohta tuonne Pääsiäisen jälkeen.  Ollaan vähän yritetty käydä eri paikoissa, sillä Suomen maa on täynnä hyviä paikkoja. Toki muutamia kertoja on käyty samoissakin paikoissa. Nyt mietittiin mm. Olosta, Suomua, Sallaa, Saariselkää, ainakin nuot on sellaisia, missä ei olla yhtään kertaa vielä käyty. Mutta hyviä muistoja ja hiihtoretkiä on mielessä esim. Ylläkseltä, Ukkohallasta ja Pyhältä.
Minut saa aina niin hyvälle tuulelle nuot kuvat Pyhätunturilta, jolloin veljeni vei meidät ikimuistoiselle "umpihanki" hiihdolle. Äsken niitä katsellessa taas vedet silmissä nauroin ja muistin muutamia lauseitakin, mitä siinä miehet virkkoi matkan aikana. Pakko laittaa teillekin kuvaa, tuosta reissusta.
Omalla vastuulla! Mennäänkö tuosta tuonne toisen puolen ladulle. Joo, mennään vaan.

Tässä vaiheessa kaikki hyvin, hieman reitti hankaloituu...vähäinenkin latu loppuu.

Jumalattoman pitkästi jyrkkiä portaita, liukkautta monoilla.

Pitikin ottaa sukset mukkaan...
Sen verran on tullut viikonlopulle liikuttua, että perjantaina sain itseni liikkeelle aamulenkin merkeissä. Ilman Raunin apua tuo tuskin olisi onnistunut. Sillä juoksutreffit kaverin kanssa on hyvä juttu, silloin on pakko mennä. Kyllä oli virkeä olo lähteä töihin, kun oli alla reilu 40 min hölkkä (vajaa 7 km). Illalla sitten hiihtoa Hiitolassa 20 km luistellen.
Lauantaille teinkin hiihtolenkin Ylivieskan Urheilupuiston maastossa eli Koivukallion lenkkiä kiertelin 25 km edestä jälleen luistellen.
Sunnuntaille oli vuorossa testikymppi, joka kylläkin osaltani supistui testivitoseen. Sen verran oli eilisen vesi-/räntäsateen jäljiltä tie huonossa kunnossa ja osittain niin liukas, että katsoin parhaaksi juosta tuon lyhemmän vaihtoehdon. Toki oli jalatkin jumissa hiihtämisistä. Ja aikaahan kului tuossa vitosessa 24.37 eli ei ollut vauhti päätä huimaavaa. Mieteinkin, että nyt on ollut tuollaiset liukkaat kelit ja pito-ongelmat molemmilla testijuoksuilla, joita nyt näille lumille olen päässyt juoksemaan. Mutta eiköhän kelit tästä vielä parane, että sitten pitää keksiä muut syyt heikkoihin suorituksiin ja mamoiluun ;)
Tuon testijuoksun päälle sitten illemmalla olikin hiihdon vuoro. Palauttavana lenkkinä 15 km perinteistä Hiitolassa. Nyt siellä pääsi hiihtämään jo vitosen lenkkiäkin. Ei ihan huippu ladut, mutta hiihdettävät kuitenkin.

2 kommenttia:

  1. Onhan tuossa upeat maisemat. Kyllä lappiin pitää kyllä joskus päästä! Itekki alunperin suunnittelin tulla juokseen teille 5km verran testiä, mutta päädyin vapaapäivään, jotta ei menis ihan överiksi. :) Ois näköjään ollu hyvä, kun ois ollu ainaki yks kaveriksi vetään. Se auttaa aina, vaikka ei ihan samaa matkaa meniskään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaveriksi vetään sulle, heh :) Kyllä oisin saanut heti tuolla vauhdilla sanoa sulle heipat. Tietenkin, kun vastaan oisit tullu paluumatkalla, niin sitten oisin pystynyt kannustushuuutoja heittään. Mutta se on kyllä ihan totta, että kavereista on aina apua vaikka vauhdit ei osuis kohilleen. Sun laskiaissunnuntain testijuoksu kiinnostais, mutta mulla ois siihen aamupäivälle suunnitelmissa juosta pitkästä aikaa 30 km lenkki. Pitää nyt kattoa, mun harjoitusohjelmahan on joustava (jopa liiankin joustava:))

      Poista