sunnuntai 25. lokakuuta 2015

HARJOITTELU ALKAKOON

No niin, nyt sitä ois sitten vötkistelty ihan tarpeeksi ja pitäisi alkaa vähän säännöllisemmin liikkumaan. Tarkempi harjoitusohjelma on vielä laatimatta, kun tuota muunlaista säpinää on ollut ihan riittämiin.

Vuokatissa käytiin viikonloppu viettämässä  edellisviikolla. Siellä pääsin ladulle kahtena päivänä ja sain siten hiihtokauden avattua. Perjantaille 15 km ja lauantaille 22 km. Hiihtoputki tuli testattua ja samoin ensilumenlatu. Hiihtoputki oli mulle ihan uusi tuttavuus ja olinkin ihmeissäni, että siellä oli ihan huomattavasti korkeuseroja. Pikkuisen "viima" tuntui meikäläisestä ikävältä, ilmeisesti tuuletus pitää olla sen verran tehokasta. Mutta siitähän pääsi välillä ulos ensilumen ladulle lämmittelemään. Oiskohan ollut putkessa joku -6 astetta ja ulkona sitten vastaavasti plussan puolella melkein saman verran.

Pitkiä lenkkejä ei ole nyt tullut juostua. Pari kertaa vähän reippaampaa harjoitusta juoksumatolla ja ulkosalla muutama noin 10 km pk-lenkki. Sitten vain sauvakävely nautintoja sekä vähän kuntosalia. Ilman mitään sen kummempaa suunnitelmaa oon nyt liikkunut.

Tämän viikonlopun olin vaihteeksi Kalevalaista jäsenkorjausta jälleen lisää oppimassa. Tällä kertaa ajelin perjantai-iltapäivänä Kauhajoelle ja palailin sieltä juuri äsken. Paljon tuli uusia tuttavia ja hyvää opetusta oli koko viikonloppu sisällä. Opettajina toimivat jäsenkorjaaja, mestari Kalle Erkoma ja jäsenkorjaaja Markku Jauhiainen. Markku on entisiä maajoukkuesuunnistajia, joten näkemystä on paljon urheilijan puoleltakin.
Sain hyvän hoidon yhdeltä Tamperelaiselta opiskelijalta, joka on myös kisälli vaiheessa kuten minäkin. Mulla on ollut ajoittain enemmän ja vähemmän vaivaa tuossa lantion seudussa ja nyt se on paljon säteillyt kantapäähän. Oon ollut melko vintturassa ja luullut sen johtuvan tuosta mun muutama vuosi sitten loukkaamastani polvesta. Varmaan osittain on johtunut siitäkin. Mutta nyt Markku ja Kalle sen vaivan alkuperäisen syyn ratkaisivat.
Nimittäin kun jalkapohjan jännitys ei sieltä millään alkanut löysäämään, niin Markku alkoi tutkimaan ja kyselemään, että onko vaivaa tuolla yläselän nikamien paikkeilla. Ja muistin, että onhan siellä yksi sellainen kohta, että mikä aina vihlasee, kun siihen esim. hieronnassa hierojan sormi osuu. Sellainen viiltävä hetkellinen kipu, kuin kuumalla raudalla pyhkäisisi. Ja se ei ole muuksi muuttunut monista hieronnoista ja hoidoista huolimatta. Ei vaivaa kyllä muutoin normaali olossa ollenkaan.
Ja vielä lisäksi jalan sisäsyrjältä löytyi toinen paikka, mikä vahvisti opettajien epäilykset oikeiksi.
Eli häntäluussa virheasento. Ja niinpä Kalle sitä alkoi tutkimaan ja totesi sen pään katkenneen ja että se oli lisäksi vinossa vasemmalle. Kyseli, että oisinko loukannut sen joskus. En muistanut edes lapsuudesta mitään niin kovaa kupposta, että siitä olisi ollut jälkikipua kovin pitkään. Mutta v-94 kuopuksen synnytys, on vissiin saanut tuon aikaiseksi. Nimittäin oli sen verran kokoa tuolla tyttärellä (4680g ja 53 cm), että sehän jumittu vaiheeseen ja tyttö piti väkisin runnoa ulos. Tytöltä lähti lonkka pois sijoiltaan ja hän makas lonkkalastoissa 6 viikkoa. Lisäksi hän sai myös solisluun murtuman tuossa rytäkässä.  Joten tuo on kyllä paljon mahdollista, että siinä tuo vaurio ois mulle tullut. Sillä monta viikkoa sitä sairastin. Lantio jäykkänä kuljin ja enempi paljon tykkäsin seisoskennella :)
No, tuo vaiva nyt korjattiin oikaisemalla häntäluu. Ja olihan pikkuisen aluksi oudon tuntuinen alaselkä, kun asento hieman muuttui. Markku siinä meni lupailemaan jopa pieniä kilometriaikojen parannuksiakin, kun nyt lantion asento on ihan ok. Lupasin kuitenkin olla muutaman päivän ihan rauhoituksissa enkä aikonut lähteä heti kokeilemaan kympin testijuoksua :) On se niin mielenkiintoista tuo jäsenkorjaus. Vieläkö oppis itsekkin enemmän ymmärtämään ihmisen rakennetta ja toimintaa. Mutta sitä vartenhan me harjoitellaan ja opiskellaan, että pystyttäis auttamaan ja antamaan helpotusta kanssaihmisille erilaisissa vaivoissa.

Tästäpä onkin nyt mukava aloitella taasen uusi työviikko ja samalla harjoitusviikkokin. Mielenkiinnolla odotan ensimmäisen juoksulenkin tuntemuksia, että tuntuuko tuo lantion seutu juostessa millaiselta, onko askel väljempi, vaikuttaako jalan asentoon ym.


2 kommenttia:

  1. Ompas hienoa kuulla tuosta hiihtämisen ihanuudesta. Kun pääsisi itsekkin Vuokattiin vähän kokeilemaan... helpottaisi minuakin nuo vaivat. Mites minä pääsisin noiden Markun ja Kallen tutkittavaksi? Vai tutkisitko sinä? ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tosiaaankin lumet ois ihan kiva juttu, niin pääsis taas hiihteleen. Mutta tuuppas kokeileen löydettäiskö sun vaivaan apua tuosta kalevalisesta jäsenkorjauksesta, oon varmaan jotain uutta oppinutkin viime tapaamisemme jälkeen. Tutkitaan ja sittten mahdollisesti hutkitaan ;)

      Poista