Eipä voi eilistä säätä paljon kehua. Nimittäin sattuipas melkoinen myräkkä Ouluun just Tervamaraton päivälle. Viime vuonna siellä oli todella lämmin hellesää. Mutta nyt ei tarvinnut meikäläisen edes haaveilla juoksevansa t-paidalla ja shortseilla. Olin aidosti onnellinen, kun olin eiliselle ilmoittautunut vain kympille. Oikein sääliksi kävi niitä juoksijoita, joilla oli kokonainen mara taivallettavana. Nimittäin ihan oli riittämiin tuossa kympissäkin puskemista vastatuuliosuuksilla. Vettä tuli taivaalta tasaiseen tahtiin, mutta ei onneksi rakeita, joita kylläkin sitten maratonin juoksijat saivat osakseen. Aivan mahottomia tuulen puukia, jotka lähes pysäyttivät juoksijan, kun oikein vastaan iskivät. Niin sitä kuitenkin maalin asti pääsin ja todella tyytyväisin mielin. Ajaksi sain 45.05 ja naisten sarjan seitsemäs sija tuli tuosta aherruksesta palkkioksi.
Tästä on nyt sitten viikon päivät Tukholman maratonille aikaa. Nyt vain lepoa ja ravintoa sopivassa määrin. Huomenna olis aika urheiluhieroja Palolalle, joka sitten pehmittelee lihakset iskukuntoon lauantaiksi. Alkuviikosta täytyis hieman laatia suunnitelmaa tuolle juoksulle. Olenkin viimeksi juossut Tukholmassa vuonna 2010, joten johan tuo on aika siellä taasen kirmata. Kolme kertaa tuon reitin olen kiertänyt peräkkäisinä vuosina ja jokainen kerta olen alle neljän tunnin päässyt. Paras saavutus on just tuolta viimeiseltä vuodelta ( 3.36.15 ). Ja nyt tämän kevään juoksujen perusteella minun pitäisi olla aikalailla siinä kunnossa, että tuosta ajasta ei kovin kauaksi pitäisi jäädä. Tietenkin edellyttäen, että kaikki menee nappiin niin valmistautuminen kuin itse juoksukin.
On tää vaan melko hassua, kun ihan jännittää lähteä tuota juoksemaan. Viime vuonna maratoneja tuli kerran kuussa ja se ei ollut sen kummempaa kuin leivän syönti. Mutta annas olla nyt, kun on kulunut lähes puoli vuotta viimeisestä maratonista, niin jännittää ja miettii että mitenkähän tuosta selviää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti