Viimeisiä talvilomapäiviä viettelen. Viime perjantaina lähdettiin aamusella ajelemaan kohti Yllästä. Reissussa oltiin me Tapion kanssa sekä hänen poikansa ja tytär perheineen. Majoituimme huoneistohotelli Saagassa, josta oli todella lyhyt matka rinteeseen eikä hiihtolatukaan kaukana ollut.
Lauantaina paisteli aurinko, muuten päivät olivat pilvisiä ja lunta sateli välillä melko runsaastikin. Tiistaina ajelimme sitten sieltä pois. Urakkahommiksi meni meikäläisen hiihto, kun olin PÄÄTTÄNYT, että siellä hiihtelen sen aikomani tuhat kilometriä täyteen. Ja eihän siellä koko aikaa voinut olla ladulla, kun piti ehtiä tehdä vähän muutakin ja nauttia toistenkin seurasta.
Yhtenä päivänä käytiin porukalla pikku hiihtolenkki läheisellä laavulla makkaran paistossa. Meea (6kk) oli miehillä vuorosiinsa ahkiossa vedettävänä. Pikkuisen se pisti heitä puuskuttamaan Ylläksen ylämäissä. .
Viimeisenä aamuna piti lähteä ennen aamupalaa, vartin yli seitsemän, hiihtämään tavoite täyteen, kun siitä puuttui vielä 17 km. Kun pääsin ladulle, niin hetken mietein, että ei tuu mitään, sillä latuja ei oltu vielä ajettu mihinkään suuntaan ja lunta oli yön aikana satanut kymmenisen senttiä. Siinä sitten luistelin melkoisessa pöpperössä suksia korkealle nostellen, mutta luisto onneksi oli melkoisen hyvä. Suomalaisella sisulla päätin mennä. Kerkesin kyllä jo ajatella, että tällä kelillä voin kyllä hieman lyhentää kilometrejä, kun rasitusta tulee tuplasti. 4,5 km ehdin hiihtää ns. Aurinkotuvalle saakka, ennen kuin tulin ajetulle baanalle. Ja sittenhän meno jo helpotti niin paljon, että ei edes tullut mieleenkään "lintsata" siitä 17:sta kilometristä. Toki tuon urakan jälkeen oli ihana mennä suihkuun ja aamupalalle. Oli kyllä voittajafiilis. Eli neljässä vuorokaudessa mulla tuli hiihtoa 148 km
Meillä oli tällä kertaa hyvä suunnitelma ruuanlaittoon, sillä päätettiin jo ennen lomalle lähtöä, että meistä neljä (Tapio, Kirsi, Petri ja minä ) tehdään jokainen vuorollamme kolmen ruokalajin illallinen. Näistä sitten annoimme pisteet toisillemme ja Tapion poika Mika toimi virallisena pisteiden laskijana ja valvojana. Ruuanlaitto vuorot arvottiin ja minä sain viimeisen illan ateria vuoron.
Täytyy sanoa, että todella maistuvia ja hienoja ruokia saimme syödä. Astiasto ja yleensä muut puitteet toivat omat haasteet kisaan. Toki joka kerta tuli jotain petrausta. Esimerkiksi ensimmäisellä ruuanlaittajalla ei ollut lautasliinoja, toinen teki viimehetken vedon ja taitteli vessapaperista käden käänteessä sopivat lautasliinat. Seuraavaksi sitten löytyikin jo lautasliinaksi talouspaperia auton takaikkunalta jne..
Listalta löytyi mm. tortilloja, savuporokeittoa, perunamuusia kera poron, kanaa eri muodoissa, leipäjuustoa lakkahillolla, puolukkarahkaa, tyrni-valkosuklaajälkkäriä. Että nam, nam.
Tuo oli niin hyvä keksintö, että ehdottomasti tuota kannattaa suosia toistekin. Lisäksi se ei sido kaikkia sinne keittiöön joka päivä vaan sillä aikaa kun yhdellä on ruuanlaittovuoro toiset saapi tehdä mitä haluavat. Tokihan siinä omana päivänä meni aikaa, kun piti hankkia kaupasta tarvikkeet ja suunnitella sekä toteuttaa ateria. Oli kyllä kiva aina odottaa, että mitähän hyvää sitä tänä iltana saadaan.
Kirsihän sen kisan sitten loistokkaalla ja maistuvalla ruualla voitti. Palkintona oli paluu päivänä toisten kustantama ja voittajan itsensä valitsema ruoka siellä paikassa missä sitten pysähdyttiin syömään. Tällä kertaa pysähdyimme Tornion Apsilla ja Kirsi valitsi itselleen jonkun kokolihapihvi-aterian.
Tänään olenkin viettänyt täydellistä lepopäivää noiden hiihtohulluttelu päivien jälkeen. Nyt sukset sitten saavat mennä varastoon odottamaan ensi talvea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti