ITSENÄISYYSMARATON

JIPII!! Nyt se on tehty. Kaikki 12 maratonia tälle vuodelle on juostu alkuperäissuunnitelman mukaan. Niin onnistuneesti meni tämä vuosi, että yhtäkään maraa ei tarvinnut ottaa "uusiksi" ja kaikki pystyi juoksemaan suuremmitta vaivoitta läpi. Ensinnäkin erittäin iloinen olen siitä, että mun jalat ovat kestäneet tämän rääkin. Nyt luulis olevan pohjia sen verran, että on hyvä lähteä rakentamaan tulevaa kautta.

Tämä vuoden viimeinen maraton oli Kuopion Itsenäisyysmaraton, jossa en koskaan aiemmin ole mukana ollut. Aamulla klo 6 lähdettiin ajelemaan Virven kans Haapajärvelle, josta mukaan lähtivät sitten Leila ja Rauni. Olikin tosi kiva saada Virve ja Rauni mukaan juoksemaan sinne puolikasta. Meidän reissusta tulikin oikein mukava ja samalla se oli loistava päätös tälle meidän  MaratonVuodelle.
Sää oli jo menomatkalla huono. Lunta/räntää sateli koko matkan ja mitä lähemmäs Kuopiota tultiin niin sitä enemmän sitä tuli. Luvattu oli tuulta 7 m/s ja räntäsadetta. Että oikein loistokeliä pukkas. Perillä kuitenkaan tuo tuuli ei varmaan noihin lukemiin onneksi yltänyt, mutta räntää sateli.
Eipä meidän kauaa tarvinnut lähtöä odotella, sillä juuri ja juuri ehdittiin vaatteet vaihtaa ja vessajonosta lähtövaatteen alle siirtyä, kun jo lähtökäsky kävi. Kierros oli 5,27 km pitkä, joten sehän tiesi kahdeksaa kierrosta maratonilla.
Ensimmäiset pari kierrosta sainkin juoksuseuraa eräästä Joensuun miehestä, kunnes sitten "metsä kutsui" häntä ja tiemme erosivat. Neljännellä kierroksella sain Virven kiinni ja hänen kanssaan juostiin sitten sitä kierrosta niin kauan, kunnes piti hoputtaa Virve loppukiriin, jotta hän pääsisi alle kahden tunnin. Ja pääsipä hyvinkin. Erittäin hieno juoksu häneltä. Onnittelut siitä.
No, oma matka jatkui kierros kierrokselta. Ja taasen ne pari viimeistä kierrosta oli sitten jo melkoista pusertamista. Minua usealla maralla vaivannut kramppaaminen kuului kuvioihin nytkin. Olisiko ollut vielä lisäsyynä tuo märkä keli. Kun kengät kastuivat tuosta loskasta, niin varpaita kramppaili loppumatkasta jatkuvasti. Välillä joutui ottamaan muutaman kävelyaskeleenkin, että helpotti.
Viimeisellä kierroksella alkoi olla jo melko hiljaista matkan varrella, juoksijat kummasti vähenivät ja itsestä alkoi tuntua, että meneepä mulla kauan täällä. Mutta niin se jälleen kerran tuli se maalikin vastaan aikaan 4.05.39.
Leila suoriutui myös urakastaan hienosti aikaan 4.54.55. Virve siis alle kahden puolikas eli 1.59.25 ja Raunin puolikas 2.19.46.
Kotiin päästyä olikin sitten pieni juhlan aika. Linnajuhlia seuratessa saattoi sitten hieman kilistellä ja herkutella.

Tänään aamulla tuloksia tarkastellessa Leilan kanssa huomioitiin semmoinen asia, että mahtoiko siellä olla kierroslaskennassa kontrollia ollenkaan. Sillä molemmille oli käynyt niin että sellaisia juoksijoita, joita ohitettiin kierroksella ja eivät sitten enää menneet ohitse, niin oli kuitenkin tuloksissa paremmalla ajalla. Ja itse ei kyllä missään nimessä juostu ylimääräistä kierrosta kumpikaan vaikka pitkältä matka tuntuikin ja kertoohan sen jo aikakin. Mutta omat ajat oli joka tapauksessa oikein, mikä tässä asiassa on tärkeintä.


Näin on tuo maraton hulluttelu saatu päätökseen, niin eipä muuta kuin uutta matoa koukkuun.

Rauni, Leila ja Virve purkavat autosta juoksukamoja.

Melko harmaa ja ankea oli juoksusää.

Mitali oli hieno

Kotona

Tällaista kuului Itsenäisyyspäivän 2014