HUNNINGOLLA

Otin tietoisen riskin, kun hairahdin Pohjois-Pirkanmaalle Hunninko nimiselle maatilalle. Sen maisemissa järjestettiin Pyhäinpäivänä Routa Maraton. Niinpä vanha nainen Hunningolla vaan suoriutui marraskuisesta maratonistaan.

Aamu kuudelta treffattiin Leilan kanssa Haapajärven ABC:llä ja siitä lähdettiin ajelemaan ensin kohti Jyväskylää. Pakkasta oli lähtiessä noin 7 astetta. Eipä meidän navigaattori löytänyt edes kyseistä paikkaa, joten ajeltiin sitten peruskartan mukaan sinne päin. Jyväskylästä suunnattiin Keuruulle, jossa sitten pysähdyttiin kahvittelutauolle. Sattuipas somasti, sillä samaan paikkaan tuli Häjyjen maratoonareita Timo, Jorma ja Harri, jotka olivat myös menossa samalle maratonille. Meidän reittiongelmat ratkesivat siihen, kun saatiin ajella heidän perässään. Olihan se Hunninko sellaisessa paikassa, että usko olisi loppunut jos itsekseen sinne oltais oltu ajelemassa. Mutta niin vaan perille löydettiin. Meitä vastassa oli touhukasta ja ystävällistä porukkaa, jotka kovaa kyytiä siellä valmistelivat alkavaa juoksutapahtumaa. Punainen talo, jossa todella lämmin vastaanotto. Yläkertaan tehtiin miesten pukuhuone ja kellariin naisten. Saunatilat olivat myös kellarissa ja sitten lisäksi rantasauna. Saunavuorot jaettiin sulassa sovussa miesten ja naisten kesken.

Nimensä veroinen oli Routa maraton, sillä maa oli kuurassa ja routainen kun matkaan lähdettiin. Olisiko mittari ollut siinä vaiheessa pikkuisen pakkasen puolella. Ja voi juukeli, mikä maasto. Aluksi juostiin kilometrin verran peltotietä, joka oli melkoisen huonossa kunnossa. Ja sitten siirryttiin hiekkatielle, joka jonkin matkan päästä muuttui soratieksi. Tämä oli muutoin tosi hyvässä kunnossa, mutta kovasti kalteva. Liikenne oli sen verran hiljaista, että pystyi kyllä juoksemaan vaikka keskitiellä. Mutta, voi järkky niitä mäkiä. Aluksi tuntui, että onpas tämä mukavan vaihtelevaa maasto, sellaista pientä nyppylää. mutta sitten kun matka jatkui, niin mäet suureni. Tällaiselle tasamaan tallaajalle aivan painajaisia. Tollolan Timon kanssa juostiin alkumatka, kun Timollakaan ei nyt ollut aikatavoitteita niin hän malttoi minun matkassa mennä.
Maraton juostiin edestakaisena reittinä. Kympin ja puolikkaan juoksijat myös samalla reitillä. Muutama kilometri ennen käännöspaikkaa alkoi sitten se pahin nousu ja päälle yhtä jyrkkä ja pitkä alamäki. Ja vielä ennen käännöspaikkaa toinen samanmoinen. Hirvitti oikein kääntyä takaisin, kun tiesi mitä on vastassa. Paluu matkalla noissa mäissä pohkeet ja reidet huusi Hoosiannaaaaa. Ei edes eteenpäin voinu katsoa, kun mäki vaan jatku. Timo kyllä sanoi, että voin laittaa silmät kiinni ja juosta vaan, niin hän kyllä ohjaa mäen huipulle :) Oli juostu 25 km, kun tuli seuraava raastava nousu ja mun oli pakko ottaa kävelyaskelia. Siinä sitten yritin saada Timon jatkamaan omaa juoksua. Herrasmies, kun on aina herrasmies, niin hän ei olis jättäny mua yksin taivaltamaan kun kerta yhdessä oli lähdettykkin. Mutta sain kuin sainkin hänet uskomaan, että mun matkanteko hidastuu ja hän kyllä paleltuu ku torakka siinä vauhdissa ja tuossa säässä. Niinpä hän sitten jatkoi omaa tahtiaan ja minä tassuttelin omaani.
Huoltopaikoilla oli tarjottavaa sitten joka lähtöön. Oli sipsejä, mehua, urheilujuomaa, suklaakeksejä, suolakeksejä, suolakurkkua, cokista, rusinoita, hedelmäpastilleja, karkeaasuolaa, banaania, irtokarkkeja jopa kahvia ja pilsneriäkin loppumatkasta. Puhumattakaan tarjoilusta maalissa. Viimeisellä juottopaikalla vaan alkoi olla jo urheilujuoma hiukan jäähileessä ;) Niin minä sitten sain itseni raahattua ne mäet ylös ja loppumatkasta kun ne taas hieman pienenivät pystyin varmaan vauhtia hieman nostamaan. Saavuin maaliin sormet jäässä aikaan 4.08 ja risat. Yhtä rankat olivat mäet olleet myös Leilalle. Mutta reilusti alle viiden tunnin hänkin eli aikaan 4.52 ja risat. Emme näin mäkisissä maisemissa olleet ennen maraa juosseet.

Sitten saunottiin ja syötiin porokeittoa, sämpylää ja päälle sai vielä piirakkakahvit. Oli todella mielenkiintoinen maraton tämä. Erittäin kiva sellainen, mukavia uusia tuttavuuksia tuli taasen mm. Katri naisten sarjan voittaja. Kiva oli hänen kanssa saunoa ja jutella mm."urheilun ihmeellisestä maailmasta". Kiitokset järjestäjille, paljon olitte nähneet vaivaa. Ja joku järjestäjistä siinä sanoikin, että kun olivat hakeneet kaupasta maratonille tavaraa ja kertoneet Routa maratonista, niin kauppias oli sanonut, että sanoitko että Ruoka maraton.

Kotimatka ajeltiinkin sitten jo pimeän vallitessa. Taasen Keuruulla kahvittelutauko ja samalla kuskin vaihto. Siinä sitten hyvästeltiin Häjyjen poijjaat, joista toiset jatkoi Saarijärvelle ja Jorma Jyväskylään.
Tällainen maraton tällä kertaa. Sitten olis viel joulukuun mara juoksematta. Ilmeisesti Kuopiossa Itsenäisyyspäivänä, mikäli kaikki menee suunnitelmien mukaan.

Niin oli routaista, mutta tarjoilu pelas. Kuvassa se ylimmäinen juomanlaskija ;)